Vastasyntyneen isän eroajatukset

Pakko todeta heti alkumetreillä että käy sääliksi teidän lasta. Tehtiin toiveestasi tuomaan läheisyyttä välillenne ja kun niin ei käynytkään, suunnittelet lähtöä.

Nyt lusikka kauniiseen käteen ja elämään valintojesi kanssa. Olet tyytymätön parisuhteeseen ja vaimon ripustautumiseen, mitä teet? Ehdotat yhteisen lapsen hankkimista! Häh??? Se jos mikä sitoo ihmiset yhteen loppuiäkseen, halusi tai ei. Olisit hyvä mies avannut suusi ennen lapsentekoa, niin et tehnyt, joten nyt maataan niinkuin pedattiin.

Ihastus on varmasti jonkinlainen pakotie-ajatusleikki tästä tilanteesta, tuskin muuta.

Peesaan edellistä vastausta. Halusitko lasta ollenkaan vai oliko lapsi vain ja ainoastaan yritys paikata huonoa liittoa? Todella ajattelematonta.

Ymmärrän että toisen ripustautuminen vain lisää sinun haluasi paeta, mutta toisaalta jos vaimosi on huomannut että olet omissa ajatuksissasi niin kenties hän peloissaan yrittää keksiä jotain yhteistä teille kahdelle että saisitte asiat kuntoon.
Käsitin että lähtöajatus on voimistunut tämän ihastuksen myötä? Entä jos häntä ei olisi niin jatkaisitko liittoasi sitten vai haluaisitko erota joka tapauksessa?

Kehoittaisin nyt jättämään tämän ihastuksen ja haihattelut sinne suuntaan kokonaan ja keskittyisit perheeseesi ihan täysillä. Mielestäni se on jo ihan velvollisuus aikuisena ihmisenä. Jos yhteiselo ei ota onnistuakseen niin sitten on syytä erota, mutta lasta ja perhettä ei hylätä moisella haihattelulla. Eikä lapsia pitäisi tehdä tuosta vaan huvikseen ja sitten kun ei olekaan hauskaa niin jätetään perhe ja lähdetään vieraan mukaan.

Sinulla oli tilaisuus eroamiseen ennenkuin keksit lapsen hankkimisen. Teit valintasi ja nyt kannat vastuun siitä.

Tommonen selkarangaton niljake. En haluaisi tuommoista miestä. Mene steriloitavaksi, että yhdenkään lapsen ei tarvitse enää kärsiä vuoksesi.

Mikset ihastu omaan eukkoon???. Ei se ensirakkauden tunteminen toista kertaa ole mikään ylitsepääsemätön ongelma. Välillä ihastuu johonkin, mutta se menee ohitse, sillä se minkä toisen lyhyessä ajassa näkee ei välttämättä vastaa todellisuutta. Vaimosi ei kai ole mikään paha tapaus ja jos vähän viitsit asioiden eteen tehdä, niin koet vaikka ensirakkauden muutaman kerran vaimosi kanssa sekä ihastut vaimoosi sydän juuria myötenm kerta toisensa jälkeen.
Elämä ei ole pelkkää pinnallkisia tunteita, vaan huolehtimista jälkikasvusta. Jos lähdet kävelemään, niin jäät paitsi jostakin todella mahtavasta, jota et osannut kuvitellakkaan. Nimittäin lapsesi kasvamisesta, oikeasta perheestä.
Yhteiset harrastukset lapsen kasvaessa. Omien mielipiteiden jakamiset ym..
Ihastus menee aina ohitse. AINA.
Kun lapsi on pieni, niin vaimoa pitää tukea. Mitäenemmän autat vaimoasi ja hänen elämäänsä helpotat, niin sitä makoisampaa on myöhemmin sinun elämäsi. FAKTA!!!

tästäpä provosta juttua piisaa:(

Vastasyntyneen isä nyt makaa niin kuin petasikin. Hän otti vaimon ja halusi lapsen. Valinta on tehty.

VAikka naimisissa onkin niin pitää olls se omakin elämä eli kavereiden kanssa vaikka kalaa silloin tällöin ja kerran kuussa omia menoja. Itselläkin perhe mutta koripallo ja moottoripyörä harrastus on kivaa vaihtelua perhe-elän ja muun juttujen kanssa. VAikka parisuhteesa elääkin niin pitää olla omia harrasttuksia että pääsee tuuletumaan eikä aina vain perheen kanssa vaikka senkin kanssa kaikkea puuhastellaan mutta ei sitä kokoajan voi yhdessä olla koska se voi polttaa suhteen lopppuun.

isä, halusit tai et! Se on vastuu. Taidat itse vielä olla sen verran lapsi, ettet ymmärrä lasten päälle. Lapsi on numero 1. Jos vaimosi ripustautuu liikaa, sano että välillä sinun on pakko päästä ihan yksin omiin oloihin ja päästät myös vaimosi silloin kun hänelle tulee sama tunne.
Voi olla että vaimosi jopa haluaa sinut potkaista ulos jos huomaa, ettet ole kyllin kypsä isäksi. Myöhemmin voi kaduttaa, ettet edes tutustunut omaan lapseesi. Ei saisi tehdä lapsiakaan liian aikaisin jos kokee ettei ole kyllin kypsä, on liikaa omia harrastuksia tai tahtoo opiskella.
Lapsi todellakin sinetöi kaiken. Vähintään olet loppuelämäsi elatusvelvollinen rahallisesti. Pidä kuitenkin yhteyttä lapseesi vaikka teille tulisi ero. Hyvä ihminen ja kypsä äiti antaa myös isän pysyä yhteydessä lapseen, vaikka tulisi ero.

Aikuisuuteen kuuluu nyt jotain muuta kun se, että on ihastunut ja ettei ole ilotulitusta. Siihen että on Mies kuuluu että on aikuinen. Ei ole pelkästään nyt sinä ja sinun halusi ja sinun mietteesi, ei vauva ollut nyt epäonnistunut parannusprojekti vaan ihminen, jonka sinä valitsit ja tekemällä teit omalle vastuullesi. Samalla sinä, aikuinen mies, joka päätti lapsen saada, luovuit omasta rilluttelusta, vapaa-ajasta vuosiksi eteenpäin, ihastumisista ja huuman kaipuista. Sinä valitsit aikuisuuden, isyyden, mikä on osallistumista, antamista, kotitöitä ja arkea.

Niin, ihastuit. Semmoista se on, me ihastumme kaiken ikäisinä. Aikuisena sitä vaan joutuu ajattelemaan piliään pidemmälle, ja nyt sinä teit semmoisia valintoja, että sinun täytyy ihan itse käännyttää pääsi ja ajatuksesi vaikka väkisin ja hypnotisoimalla muualle. Ei. sinulla ei ole enää oikeutta valita. Se meni nyt. Sinulla ei ole moneen vuoteen oikeutta ottaa, vaan ainoastaan antaa. Sinulla ei ole oikeutta, ETUoikeutta valittaa, leikkiä lellittyä ja etsiskellä suurta intohimoa, vaan rakentaa sitä vaimosi kanssa.

Olet lapsellinen, itsekeskeinen ja niin keskenkasvuinen, että sinun pitäisi nyt katsoa peiliin ja hävetä.

No, mutta! Mitä sitten tehdä. Ensinnäkin: vauva on pieni hetken aikaa. Luulet nyt että ottaminen ja kaveri-isänä oleminen antaa jotain, mutta se ei anna kenellekään mitään. Todellisen ja syvällisen ilon saat perheestä, mihin olet sitoutunut ja mistä koet iloa, koska SAAT tehdä kaikkesi sen eteen. Te onnistutte yhdessä, teillä on jotain yhdessä ja teillä on enemmän kuin ihastus. Rakkaus ja perhe on työtä. Ja valintoja.

Sinä voit tehdä vaimosi kanssa enemmän, ihastus on vain himoa. Niin, se on oikeasti himon syttymistä johonkin uuteen, sinä olet toisin sanoen kiimassa, et ihastunut. Tuskin tunnet sitä naista kovin hyvin. Sinä haluat panna sitä ja luulet että ilotulitus sitten jatkuu sen kanssa: ei jatku. Sama arki ja tylsyys tulee ja paneminen on mitä on.
Vakisuhteessa seksi on sitä, miksi sen tekee. Joten, nyt kun teillä on hyvä hetki olla ilman yhdyntää, läheisiä, rakentaa elämäänne uudelleen ja uusien haasteiden varaan, voisit miettiä mitä muuta luottamuksellisesta parisuhteesta voisi saada kun pikapanot, rutiinipanot ja tylsyys, jonka nyt olet siihen tuonut. Voiko pienten lasten vanhemmilla olla erotiikkaa? Hoivaa? Voiko yhteisessä perheessä nähdä jotain taistelemisen arvoista? Voisitteko puhua enemmän seksistä? Nyt teillä olisi mahdollisuus luontevasti ottaa öljyt, lempeys, höyhenet, katselu, hellä koskettelu ja kaikki muu mukaan, ja koska teitä tulee väsyttämään, voitte luopua suosiolla yhdyntä tavoitteesta, sinä ottamisesta. Nää tämä kasvun paikkana, tienä aikuisuuteen, oikeaan suhteeseen ja lopulta oikeaan seksiin mitä te voitte toisenne pitkään tunteneina harrastaa. Siinä sinulla on iso rooli.

Puhut vain itsestäsi, omista tunteistasi ja miten sinä tunnet, haluat, olet valinnut sinä, sinä, sinä. Oletko todella noin narsistinen? Haluatko olla? Luuletko että se pidemmän päälle tuo ja antaa sinulle mitään? Et halua olla paskamainen, toisaalta olet jo, etkä mieti mitä toivot vaimollesi, mitä lapsellesi, mitä annat. Mietit vaan itseäsi ja saamistasi. Odotat vaan omien fiilisten paranemista ja fiilistelet kuin lapsi jossain fiiliksissä, mitkä vaan tulee ja vie, ja jotenkin... Ihan kuin kaikki olisi tuotu aina eteesi. Etkö oikeasti ole tuohon ikään tajunnut että elämä tehdään itse?
Sinulla on vain osuuksia työssä mutta et arvosta perhettä pätkääkään: arvosi ovat täysin päin peetä. Luuletko että se on todellisen onnellisuuden pohjakaan? Voisiko kyllästymisesi, tyytymättömyytesi ja kaikki tuo johtua vääristä arvoista, arvostamisen puutteesta, siitä, että et todella osaa itse tehdä elämästäsi mitä haluat ja antaa mitään? Luulet onnen tulevan siitä mitä saat, etkä tajua, että kaikki se mitä saat on vain se, mitä annat.

Lapsen saaminen on aina kriisi. 30 vuotta on kriisi. Pitkässä suhteessa tulee kriisejä. Niin. Semmoista kutsutaan muuten elämäksi, ja siitä selviää elämällä.

PS. Vaimosi haluaa ripustautua etenkin nyt sillä on jotain mitä sinä et voi edes käsittää: raskaus ja synnytys, ja se, miten riippuvainen se lapsi on äidistään ja miten riippuvainen se äiti on tuesta mitä saa. Mieti tätä asiaa ja sitten mieti uudelleen, miten ajattelematon olet. Et ole paskapää jos lähdet, vaan jotain paljon pahempaa. Nyt olet paskapää.
Mieti ja ota selvää, kun ei ole vielä mennyt jakeluun, mitä raskaus on ja tarkoittaa naisen keholle. Mitä on synnyttäminen ja pienen vauvan hoito. Naiselle. Mieti sitä koko rumbaa epäitsekkäästi ja mieti uudelleen sitä tarvitsemista.

PPS. Luin tuolta lopusta omat kommenttisi, en tiedä missä osiossa tämä on aikaisemmin ollut... Hmm... Että en tiedä. Mutta käsittääkseni ylläpito ottaa aina omasta mielestään mielenkiintoisia aiheita etusivulle. Mikä tässä nyt on niin valhetta? Vai etkö saanut vielä mieleisiäsi vastauksia?

Sinulla rupeaa menojalkaa vipottamaan koska et ole elänyt kunn sinkkuaikaa ja olet kuluttanut suhteen loppuun mutta miksi menit lapsen tekemään vaimosi kanssa jos muutenkin suhde ei sinun mielstä toimi. Jäejestä sitä omaakin elämää ja jokin harrastus jojon meet vain sinä ei se ole perheen. juutu.

ei helv#tti mitä jengiä tääl on... yks itkee sitä ja toinen tätä, sit on ne stanan luuserit jotka v#ttuilee tätä kautta kun ei muuten uskalla!!

MIKSI oi miksi ihmiset tulevat tänne kun parisuhteessaan on ongelma? eikö olisi jokseenkin järkevämpi keskustella ne asiat läpi jne.

"Vastasyntyneen isän" eroaikeet???
Ei teillä nykyajan nuorilla ole biologian alkeista niin hajuakaan!
Vastasyntynyt EI VOI alkaa isäksi, vaikka sitä kuinka haluaisikin.
Ei tule kiveksistä spermaa, ei tuu vaikka kuin yrittäis!
Joskus sitten kun vastasyntynyt jätkä on täyttänyt 10 vee, sitten siitä voiskin tulla isä.

joo itse olen vanha perheen isä.ja ihmettelen kyllä miten voit ollenkaan aatellakaan jättää vaimoasi ei asia parane vaikka sulla on uusi hepukka olisit aatellut mies mihin vaimosi kanssa ryhdyt järki käteen mies.ei se auta sinun uusu ihanne senkin kanssa tulee nopeasti arki eteen kanahan vaan vastuusi jos yleensä ymärrät sen älä hölmöile

Mikä on vastasyntynyt isä?

Petä reilusti niin ehkä näet hyviä puolia myös vaimossasi ja saat lisäaikaa tunnustella mitä oikein haluat. Reilusti pettäminen = rohkeasti ilman sortumista pateettiseen tunnustukseen ja vaimosi loukkaamiseen.

Moralistit hiljaa!

mitäs läxit teininä ja nyt vituttaa. voi pössi parkaa. kateex käy sun elämää. mä en tartte kun hätä piparin se on siinä ei suhdetta. kato naisen kans voi olla kaveri ja sillee.

Kolmikymppisenä olin vak.duunissa. Olis ollu mahdollisuus tutustua vaimoehdokkaaseen. Lähdin lisäopiskeluun uhraten aviohurman. Yhteiskunnan pelisääntöjen muutoksissa mahdollisuuteni taloudellisessa mielessä ovat avioliitolle tai vastaavalle ilmeisesti ohitse. Kannattaa silloin yrittää, kun on mahdollista, eikä siirtää jonnekin tulevaisuuteen. Minusta yhden vaimon projekti on järkijuttu ja sen toisen ajatteleminen itsekästä. Vanha kansanviisaus sanookin, että kahden kauppa, kolmannen korvapuusti. Kun perillinen on, niin siinä velvoite jatkaa avioliittoa. Siinä on järkeä.

Ihastuksen kohteeseen minulla ei ole mahdollisuuksia enkä häntä aio lähteä tavoittelemaan. Pettäminen ei käy mielessäkään. Mutta ihastuminen kertoo mielestäni jotain, siitä että omassa liitossa ei kaikki ole kohdillaan. Jos rakastaisin vaimoani suunnattomasti, en kai ihastuisi.

Ilmeisesti suurimman osan mielestä minun pitäisi luopua omasta elämästäni ja onnestani kokonaan. Eikö ole mahdollisuutta olla hyvä isä olematta yhdessä lapsen äidin kanssa.

Capseilla kirjoittanut en oikeasti ollut minä.

"Vastasyntyneen isän eroajatukset"
Miten isä voi olla vastasyntynyt?

Entäs jos kuitenkin ottaisit nyt aikalisän, ennen kuin teet lopullisia päätöksiä!

Ei ne äidinkään äidin tunteet aina heti pamahda päälle! Kyllä sitä meni ihmetellessä ja kummastellessa aikaa. Miehellä varmaan pitempään... Isyysvapaat voivat ainakin vauvaan tutustumiseen auttaa.
Entäpä jos se vaimokin jonka kanssa aikanaan yhteen menit sieltä löytyy... Kuka tietää jos ei kokeile, vaan haikailee vain vieraiden perään.

Ja on niitä eroajatuksia muillakin. Meilläkin. Välillä toinen tuntuu vieraalta ja miettii olisiko jonkun muun kanssa helpompaa.

Pyydä omaa aikaa, mutta suo sitä vaimollesikin! Houkuttele omiinkin menoihin, vaikka sitten vauvan kanssa.
Ehkäpä hän takertuu, koska vaistoaa sinun loittonevan. Kerro siis, että tarvitset omaakin aikaa. Takertuminen ahdistaa.

Kirjoitat : Vauva on toki "Kiva ja Söpö" Mikset hommannut koiraa?

Sanonko mitä sinulle aloittaja Zacharias? Sulle pitää ostaa hame!! Ihan oikeasti, sinulle pitää laittaa päälle hame. Miten 3-kymppinen jätkä voi olla noin keskenkasvuinen ajatusmaailmaltaan?
Toivottavasti kaveri- tai tuttavapiirissäsi on ihan oikeita miehiä, jotka voivat tämän hameen sulle hankkia.

En ole ikinä lukenut vielä näin älykääpiön aloitusta. Ei lasta tehdä paikkaamaan parisuhdetta, ei koskaan.
Sanoit "Vauva on toki kiva ja söpö mutta ..." nyt sinä sitten luikit karkuun tilanteesta, kun se vaavi on pelkästään kiva ja söpö. Ajattelitko käydä siittämässä uutta elätettävää ihastuksellesi?

Olisit tosiaan aukaissut turpasi ennen lapsentekoa, koska ei se lapsiraukka olisi ilman sinua maailmaan tullut. Nyt kannat seuraukset.

Toivottavasti vaimosi lukee aloituksesi ja tämän viestiketjun.

Arki kuuluu elämään! Meillä on sama tilanne pian 30v ollaan ja 13v oltu yhessä! Kyllä se kipinä syttyy viä! Vaimollas on viä jälkivuotoa mutta halauta ja pyllylle taputusta yms kosketusta kehiin.
Meillä on kolme lasta ja yhteinen aika on vähissä. Mutta ei sitä omaa pois antais.

Jokainen lapsi tarvii oman isän. Ja miehen mallin!

-Ja ole kuin mies.Kouluta lapsesi ja lähde vasta sitten,jos vielä papiksi maallesi haluat.

www.anna.ajatukset.fi

Sun pitäis mennä juttelemaan jonku ammattiauttajan kanssa. Ihan vaikka joku terveydenhoitaja aluksi. Että se voi kertoo sulle, että tollaset ajatukset on suht normaaleja tossa tilanteessa.

Ja joku vois myös kertoo sulle, että sun pitäis aikuistua ja ottaa vastuu tekosistasi.

Vauva on nyt vauva ja äidissä kiinni. Miehen rooli tässä kohtaa on olla mies ja olla tukena. Eikä suunnittella selän takana pakoon luikkimista.

Provo. Keksikää parempi :)

Pidä huoli, että lapsella on isä ja äiti, eikä vaimollasi ole kaksi vauvaa. Ole mies!
Perhe on yritys ja sitä täytyy hoitaa. Menkää terapiaan ja puhukaa ja löytäkää toisenne jälleen. Se ensirakkaus.... ihastuksia tulee ja menee, pidä perhe koossa.

Niin se valitettavan usein on että lapsi tehdään paremman liiton toivossa.
Harvassa liitossa lapsen teko perustuu enään rakkauteen . Suku painostaa perhe painostaa ja painostetaan sieltä sun täälät lapsen tekoon , sitten tulee tunne että meidän avioliitto ei ole mitään jos ei tehdä lapsia . Miksi eivät jokainen pari saa olla naimisissa onnellisesti ilman että isketäään painetta päälle että lapsia ja sasssiin ... Lapsi ei pelasta avioliitoa näin se vaan on .. Aviliiton pelastaminen on kemiaa ja kahden ihmisen asia lapsi ei sitä voi pelastaa!!*::::)))))))))))))DDDDDD

Kyllä isä voi olla etä-isäkin.
Mutta haluatko oikeasti luoda isäsuhteen lapseesi?
Sillä jos nyt lähdet, ja vaimoasi varoittamatta, voit uskoa vaimosi katkeroituvan niin että lapsesi näkeminen tulee hankalaksi! Valiteetavan usein, näin on...

Ja lapsen silmin sinä tulet aina olemaan se "paha" joka lähti ja hylkäsi lapsensa, heti kun tämä syntyi.
Turha on silloin jälkikäteen itkeä, kun lapsi ei halua sinua tuntea.
Saat todennäköisesti lapsia myöhemminkin ja silloin harmittaa jos välit esikoiseen rikki.

Ja nämä ensi hetket ovat sinunkin isä-tunteille ne tärkeimmät!! Tutustu edes lapseesi! Hän on SINUNkin lapsesi. Pieni tyttäresi tai poikasi! Joka vuoden päästä juoksee ovelle vastaan ja itkee kun lähdet. Ihailee isiää ja ottaa sinusta mallia.
Sitä ennen hän valloittaa sinut hampaattomalla ensi hymyllään ja hämmästyttää miten pian hän kasvaa ja oppii uutta. Ja yht äkkiä hän onkin sinulle kaikki kaikessa. suurin aarre maailmassa.

Aika kuluu nopeammin kuin nyt voit kuvitella. Pian vauva ei enää olekaan vain itkevä vaippakäärö äitinsä tissillä.

Ja yritä selvittää tilannetta vaimosi kanssa!! Puhu tuntemuksistasi, mutta huomaa että hän kokee juuri nyt myös hormoonimylläkkää ja VÄSYMYSTÄ ja voi ottaa sanasi pahoinkin! Et sinäkään hänen tilanteessa haluaisi kuulla toisen haikailevan eroa.

"mitäs tykkäisit jos vaimos sanos että otappa tää lapsi itelles,hoida ruoki kouluta 24/7mä tästä lähden.mä oon kuitenki hyvä äiti lapselle sitte ainaku nähään,moi"

Näin juuri. Mitä tuumaisit, jos vaimosi sanoisi ihastuneensa ja lähtisi ja jättäisi lapsen sinulle? Ajattele asiaa uudemman kerran. On lapsellista lähteä jonkun tyhjänpäiväisen ihastuksen vuoksi. Halusinhan minäkin mennä nuorena naimisiin ihastukseni Tom Cruisen kanssa, mutten silti lähtenyt suhteesta. Ja kas kummaa, ihastus kesti vain vähän aikaa.

Mee hoitoo ajatuksines, aina liitos särmiä ja hetkiä jolloin " siippa " tympii. Mutta hei !, jättää äiti vauvvan kanssa yksin. Tuotat monet tuskat ja murheet heille ! Oisippa miettiny aisaa ennen lapsen syntymää. Aikas härskii että jo toinen nainen kehis ja juuri yhteisen perhetapahtuman olette kokneet. Tietääkös " ihastuksesi " perheasioista, jos niin ompa " sortin akka " jos suhdetta jatkaa.

No voi helve*ti, mun muija jätti mut juurikin samassa tilanteessa. Piitkä liitto takana, ja yhtäkkiä sillä oli toinen mies ja sanoi olevansa tympiintynyt muhun jo pitkän aikaan. Tollasista asioista pitää PUHUA! Ihan sama onko se mies vai nainen kumpi angstailee, mutta ei se toinen mikään ajatustenlukija ole joten lopeta se teeskentely ja kerro ongelmistasi ihmiselle joka susta vissiin oikeastikin välittää!

EI KYSE OLE AINA VIIHTYMISESTÄ!!! EI KOULUSSA VIIHDYTÄ;EI TÖISSÄ;EI se aina herkkua ole,. Joskus parempia aikoja joskus huonompia... Ensinnäkin Vauva/Lapsi ei ole ratkaisu ongelmiin!! Toiseksi Hae jostain keskustelu apua tai menkää yhessä terapiaan vaikka 1krt.viikossa/ 60e.ei ole paljoa se on sijoitus sinuun , vaimoosi ja lapsiin..Kolmanneksi olette ollet yhdessä jo pitkään,parempaa et tule saamaan!!Jopa huonomman vaimokkeen!!Neljänneksi Romantiikkaa voi luoda laiitakaa vauva nukkuun ja istutte vaikka kynttilän valossa jne.. KÄYTÄ PÄÄTÄSI!!! Jos haluat omaa aikaa niin sinullahan sitä juuri on!!Olet töissä käyt kaupassa jne.. Käy vaikka lenkillä silloin tällöin.. Mutta ei se vaimokkeen tai äidin rooli ole helppo,olet päivät pitkät lapsen kassa ja hoidat kotihommatö.. Kun olette viihtyneet niin pitkään yhdessä niin tehkää asioita yhessä... Avioliitto on kahden kauppa... Mutta älä riko niin monen elämää... Älä edes ajattele eroa.. Muistele mihin juuri hänessä rakastuit jne...

Idiootti ... !!!

Eikö niin, ettet ole koskaan maininnut sanallakaan vaimollesi näistä tuntemuksistasi, jotta olisitte voineet yhdessä miettiä, miten suhdetta voitaisiin parantaa?

No etpä tietenkään! Sopii niin loistavasti tuohon munattoman miehen profiiliisi.

Hei kuule, mä olen kolmekymppinen nainen, mutta ollu aikoinani samassa tilanteessa. Tosin mulla oli kaks lasta, omikotitalot yms. Eli päällisin puolin kaikki hyvin, ainoa vaan, et mä en tuntenu miestäni kohtaan mitään, en yhtään mitään, ehkä lähinnä tympääntymistä. Isompia riitoja tai ongelmia meillä ei ollut, mut kaikki ne pienet jutut kasvoi ihan älyttömiksi mun päässä ja tunsin aina vaan enemmän ärsyyntymistä.
Ja joku tietty sanoo, et ois pitäny puhua jne... Joo'o, mutta jos on vuosia sanonu, et ois kiva tehdä noin ja näin tai käydä jossain tai ihan mitä vaan, johon toinen ei ikinä ole reagoinut mitenkään, niin ei sitä jaksa aikuiselle ihmiselle jokasesta asiasta aina sanoa. Pitäis kai pitkässä parisuhteessa osata itekkin ajatella myös sitä toista osapuolta, jos kert tietää mitä se toinenkin haluaisi. Noh, kuitenkin. Yks kaunis päivä sitte sanoin miltä musta tuntuu, tai siis ettei tunnu. Sitä ennen mä olin itekkin kiree ku viulunkieli, koska haudoin näitä ajatuksia... Sen päivän jälkeen mä olin ku eri ihminen, kun sain ääneen sanottua mitä MÄ ajattelen ja tahdon. Mentiin kyllä parisuhdneuvontaan käymään asioita läpi ja kun mä oisin vielä voinut harkita eroamista, niin mun mies halus erota, ehkä kun itekkin huomas kuinka kauas toisistaan meiän ajatusmaailmat oli vuosien saatossa kasvaneet.
Vaikka meillä ei koskaan tapeltu tai muuta, niin eron jälkeen esim. päiväkodista tuli palautetta miten lapset on paljon rauhallisempia ja tasapainoisempia kuin ennen. Mä olen onnellinen, ja olen ollu erosta asti sinkku, nyt siis 3 vuotta.
Joten mieti myös sitä, kuinka paljon teet pahaa lapsellesi pysymällä liitossa, jossa et ole onnellinen. Lapsi kyllä vaistoaa monenlaisia asioita. Sä voit olla lapsellesi hyvä isä ihan nyt vauvasta asti, vaikka eroaisittekin. Kyllähän lapsi sunkin luona/kanssa aikaa voi viettää, että ei se äitikään ilman elämää jää, kun ei joudu olemaan 24/7 pienen vauvan kanssa.
Mä kyllä kannustan sua miettimään, et mitkä asiat elämässä rassaa, ja tekemään niihin muutoksia. Jos se on se parisuhde, niin lähde kävelemään. Et sä voi elää elämääs jonkun toisen tahtomalla tavalla tai takia. Jossain vaiheessa se on liikaa ja sillon kaikki räjähtää ilmoille. Joskus on pakko olla itsekäs, ollakseen onnellinen, ja joskus se ikävä kyllä loukkaa toista. Mut mä ajattelen niin, et mäkin olen sen arvonen, et mulla on oikeus onneen.
Se sit on sun valintas miten hyvin sä hoidat asiat lapsesi kanssa. Mut jos lapsia on haluttu, niin kyllä niistä kuuluu vastuu kantaa. AIkaisempiin kirjottajiin nähden mun näkemys on erillainen. Myös eroaminen on vastuunkantamista ja onnellisen lapsuuden antamista. Jos tietää, ettei kotona kuitenkaan yhdessä ollessa kaikki olisi hyvin, niin eroamalla voi antaa lapselleen paljon paremman ja tasapainoisemman elämän.

Ottakaa vaimon kanssa hotellihuone.Vetäkää lärvit ja rakastelkaa koko yö.Jos ei tän jälkeen fiilarit oo paremmat,niin keskustelkaa ja ota sitten vaikka rehdisti ero. Myös omaan puolisoon on mahdollista rakastua uudelleen,jos antaa siihen mahdollisuuden.
Tässä tapauksessa vika ei välttämättä ole ainoastaan miehessä, eihän kaveri lasta yksinään alulle laittanut. Sitä paitsi nyt on ihana pieni lapsi kuitenkin syntynyt ja siitä voi tulla ihan tasapainoinen hieno aikuinen vaikka vanhemmat eroaisivatkin.

Kivat sille vauvalle: ei mitään paineita, mutta pelastapa nyt äitin ja isin liitto.

Kaikilla on vaan yksi elämä, mitä sitä pilaamaan parisuhteessa joka ei sytytä, oli lapsi tai ei. Ei se lapsi siihen kuole jos eroatte, yksinhuoltajia ja uusioperheitä on vaikka kuinka paljon. Paskempi juttu on jos lapsi elää perheessä joka on kulissiliitto, se ei opi miten eletään oikeassa suhteessa, luulee vaan, että on ok kun vaan hengaillaan vailla mitään tunteita.

On kyllä jokseenki ikävä tuolle lapselle, toisaalta kyllä ymmärrän sinua mutta toisaalta tuo asia olisi kannattanut ottaa puheeksi ennen lasta. Otappa pari päivää ihan omaa aikaa, mene johonkin piilo pirtiin tai kustanna emäntä johonkin kylpylään ja lapsi hoitoon. Eiköhän siinä ajatukset kirkastu että onko se kivaa olla yksin vai tuleeko ikävä sitä vastapuolta

Minusta aloittajan kuuluu kertoa vaimolleen tuntemuksistaan ja heidän sitten itse päättää mitä tehdä. Nykyinen tilanteenne ei ole teitä kumpaakaan kohtaan oikein. Siinä vain nyt molemmat kärsitte, vaimosikin. Aivan varmasti hänkin on jo huomannut tai viimeistään pian huomaa, ettet hänestä enää välitä. Ei kukaan nainen sellaisessa suhteessa tahdo olla. Yhdessä tilannettanne miettiessä joudutte päättämään yritättekö vielä esimerkiksi parisuhdeterapian avulla ja jos ette, niin miten toimitte vauvan huoltajuuden suhteen.

Pitäisikö teistä kommentoijista suurimman osan mielestä aloittajan vain huijata itseään JA vaimoaan kitkuttamalla nykyisessä tilanteessa? Kyllä vaimolla on oikeus tietää, jotta he yhdessä voivat keskustella vaihtoehdoista. Vaikea liittoa olisi miehen yksinkään yrittää korjata jos toinen osapuoli on koko korjaustarpeesta täysin pimennossa. Tsemppiä! Tee oikea päätös ja kerro vaimollesi se mitä kerroit tässä aloituksessa. Se on yksin sitten teidän asianne, mihin lopputulokseen päädytte.

Ottamatta nyt sen kummemmin kantaa erotako vai ei kommentoin tuota vaimon ripustautumista. Tuskin tilanne korjaantuu pelkästään sillä, että siinä nyt vaan ollaan väkisin ja tahdonvoimalla kannetaan vastuuta.

Olin itse vuosia, teini-iästä kolmikymppiseksi, suhteessa saman miehen kanssa. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt millaista ripustautumiseni oli miehelleni. Kasvoin itse itsenäiseksi aika myöhään, oikeastaan vasta tuon suhteen päätyttyä opettelin viettämään aikaa yksin ja kantamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani.

Avoimuus puolin ja toisin ja vaikkapa se pariterapia voisi kantaa hedelmää, oli lopputulema sitten mikä vaan. Tällaisten tilanteiden ratkomisessa on vastuu molemmilla osapuolilla.

On ensinnäkin typerää ajatella niin että hankitaampa lapsi lähentämään välejämme. Siinä vaiheessa ehkä olisi se ero pitänyt ottaa, eikä todellakaan ajatella lapsen hankkimista. Edesvastuutonta edes ajatella lähtöä kun tulee tiukka paikka. Ota itse vastuu tilanteesta äläkä karkaa siitä. Ei elämä ole aina herkkua ja parisuhde vaatii työtä.

Se on tyypillistä ja normaaliakin, että pitkässä suhteessa tulee kyllästymistä ja ei sitä rakkauden ilotulitusta oikee oo. Leipääntyneeksi se arki tulisi se uudenkin ihastuksen kans ajan myötä.
Kerro puolisollesi, että sinulla ei ole hyvä olla ja kaipaat muutosta. Kerro mitä se voisi olla. Menkää vaikka Kirkon Perheasiain neuvottelukeskukseen. Siellä selvitetään parisuhteeseen, perheeseen ja ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä. Neuvottelukeskuksissa kokoontuu myös erilaisia terapeuttisia ryhmiä. Palvelut ovat maksuttomia ja asiakkaaksi voit hakeutua, vaikka et olisi evankelisluterilaisen kirkon jäsen.

Yhteys pariskunnan välillä hiipuu, jos suhdetta ei hoideta, panosteta ja myöskin omaa aikaa täytyy olla ja ystäviä.

Eihän autokaan ilman huoltoja ja tankkausta toimi.

Ei se kuule vaihtamalla parane, jos kyse on kyllästymisestä tai suhteen väljähtymisestä, valitettavasti. Se arki astuu kuvioon jokaisessa suhteessa ja jokaisessa suhteessa tulee niitä ihastumisia. Ne myös menee, kun niiden antaa mennä.

Nyt vauva hoitoon ja vaimon kanssa treffeille! Edes syömään lähimpään fiiniin ravintolaan tunniksi pariksi. Ensin päästän vaimon rauhassa shoppailemaan kivoja vaatteita _itselleen_ , vaikka edellisenä päivänä, ja sitten hän saa laittaa itseään rauhassa kauniiksi. Itsekin panostat ulkonäköösi ja vaimosi hurmaamiseen treffeillä.

Tarvitset mielikuvitusta kipinän ylläpitämiseen ja työtäkin se teettää. Sanoisin, että käyt läpi aika yleisiä tunteita ja mietteitä. Samoja on myös naisilla, ehkä jopa vaimollasi.

No mitäs menit nussimaan paljaallalla kullilla. Kun muna ja järki yhtä aikaa seisoo, niin siinä sitten käy. Pidä vaan vahinkonasi ja tunne vastuusi.

Tunne rehellisesti vastuusi. Olet pakenemassa tilannetta haavemaailmaan, jota en suosittele. Ensimmäinen vuosi on vauvan elämässä se tärkein ja vaativin ja ovat toki tulevatkin vuodet. Ole mies ja tue vaimoasi ja lastasi.
Ehdottomasti kannattaa yrittää yhdessä!
Älä heittäydy tyhmyyksiin...

Kyllä minullekin on jo selvä että en lapsia tee ainakaan nykyisen kanssa.Taidan laittaa tämän pelin poikki mutaman kuukauden sisällä.

En vaan ota sitä riskiä että olisin viikonloppuisä

No siinä taas yx pöljä joka luulee että lapsi korjaa koko parisuhteen... voi hem-metti noiden typeryksien kanssa!! Ikinä ei lapsi korjaa huonoa suhdetta !!
Ihan tyhmää alkaa edes yrittään lasta,tajuatko ukko mitä kaikkea lapsensaaminen tuo tullessaan???
Lapsi tarvii valmiiksi tasapainoisen parisuhteen ja rakastavan kodin,se ei ole mikään rakennuspalikka tai sovituskappale teidän välillä!!
Säälittää lasta jo valmiiksi, ei ole häävit näkymät hänelläkään...
Kannatti varmaan hommata vauva ja rientää "toisen hameen alle" samantien..
Voi tyhmyyttä voi... Täällä sitten kysellään että "miten toiset on edenneet tässä tilanteessa"...hohhoijaa

Vai vaimo on kamala ja siinä syy, vaikka itse ehdotit lasta ----> sinä itse olet se kamala, etkä kanna minkaanlaista vastuuta mistään, yrität sälyttää syyn vain toisen niskoille.
Isyyshuumaa? Luuletko, että sun faijas koki jotain huumaa, perkele kuivaa jo ne korvantaustas.

aina pitäis olla jotain huumaa ja kivaa, kun arkipäivä koittaa niin uuden luo vaan, kyllä se kusisukan arki sinnekin hiipii, kunhan olet ensin tuhonnut lapsesi elämän ja takaisin et enää pääse.

On varmasti monellakin vajakilla samanlaisia tuntemuksia, niillä jotka ovat perheensä hylänneet, kun ei ole ollut jatkuvaa huumaa. Elämä ei saatana ole sitä, on myös paskoja päiviä ja niissä tosi mies punnitaan. On ennenkin menty paskojen päivien yli, niin kunnon miehet ja kunnon vastuuntuntoiset isät tekevät eivätkä juokse jokaisen mielihalunsa perässä itsekkäästi. Jos lapsen tieten tahtoen laittaa alulle, niin siit on myös vastuu, mutta sitä ei moni penikka älyä, kun järkeä ei ole annettu yhtään.

suuri taakka pienelle lapselle, pelastaa perisuhteenne. Menkää nyt, mielummin heti vaikka kasvatus-ja peheneuvolaan, hankkikaa yhtein aika ja puhukaa, olkaa rehellisiä vaikka kuikna sattuisi olla.

Just joo, idiootti kusipää. Pitikö sit vasta kun lapsia rupes syntymään miettiä, miksi tässä suhteessa.

Olisit voinut aukaista suusi aiemmin. Silloin vaimosikin olisi voinut miettiä, tekeekö lapsen sinun kaa vai hankkiiko uuden MIEHEN!

Vai, teitkö tahallasi niin, että vaimollasi olisi vaikeampaa, löytää uutta suhdetta eron jälkeen.

kusipää OLET!!! EI OLE OIKEASTAAN MITÄÄN MUUTA SANOTTAVAA, olen pahoillani vaimosi puolesta, että tuollaisia kusipäitä on.

JOs/kun lähdet, toivon että vaimollasi on vahva tukiverkko auttamassa arjessa. Ja kun sinä jonkun ajan kuluttua, uuden ihastuksen alettua kyllästyttää, palaat kolkuttelemaan ovelle ja haluat takaisin kotiin, toivon todella (ex)vaimollesi voimia käännyttää sinut ovelta. Olet säälittävä, itsekeskeinen sika.

Hei isä!
Nyt tunteet heittelevät hetken aikaa sinullakin...kyllä ne siitä asettuvat. Kaikki on itsellesikin outoa ja uutta. Älä vielä luovuta. Pienelle lapselle olette tärkeitä te molemmat vanhemmat.
Kun vauva hetken kuluttua pärjää "mummolassa" pulloeväillä, ottakaa aikalisä ja kahdenkeskistä aikaa. Menkää hotellilomalle tai risteilylle kahdestaan. Tai nauttikaa koti-illoista yhdessä. Puhukaa ja jutelkaa, kysele myös vaimoltasi miltä hänestä tuntuu, älä mieti asiaa vain omalta kantiltasi.
Parisuhdeleirit ovat myös hyviä.
Ja esim srk:n parisuhdeneuvojat (voit käydä juttelemassa siellä yksinkin).
Tsemppiä!

Hyvähän se on täällä moralisoida ja paheksua. Oikeasti harva kuitenkaan jäisi itse pitkään sellaiseen liittoon missä ei halua olla, oli lapsi tai ei. Sitä on vaan helpompi vaatia toiselta. Ja sanoa että 'itse valitsit'. Oikeasti pysyviä valintoja noin suhteen kannalta ei hirveästi ole, ne on tehtävä joka hetki uudestaan.

Itselle käynyt noin siis lapsen äidin tekemänä. Mutta se ero oli hyvä asia.

Seurustelin ex-mieheni kanssa teini-ikäisestä saakka ja kolmekymppisinä saimme perheenlisää. Tästä 1,5 vuotta ja mieheni poistui kuvioista uuden ihastuksen matkaan. Eipä kauaa kestänyt, kun tuli jo katumapäälle, mutta kukapa tuollaista enää takaisin huolisi.

Mieti mitä sinulla on, siis mitä voit menettää.

yllätys...=(

Tuo ihastus estää sua palauttamasta tunteita vaimoa kohtaan, ja siitä et pääse yli mitenkään, jos et pistä asiaa poikki heti, jos sittenkään. Jos jatkat ihastuksen kanssa, hommaa et saa kasaan mitenkään muuten kun lopettamalla emännän kanssa epäonninen yhdessäolo. Veikkaan että olet tahtomattasi pattitilanteessa, ja ehdotan että otat asian emännän kanssa puheeksi pian, koska mitä enemmän asiaa vetkutat, sitä enemmän omasta elämästäsi tulee helvettiä. Kokemusta on, viimeisen vuodan ajalta

Zahkarias hyvä! Kuulostat ikäiseksesi keskenkasvuiselta, etkä todellakaan olisi ollut kypsä perustamaan perhettä. Sinuna en miettisi eroa, vaan miettisin joko
omaan psykoterapiaa tai ainakin sitä, että ehdotat pariterapiaan menoa vaimollesi.

taas yks naispuolisen ihmisen - varmaan palkkaakin tästä hommasta - saavan trollikirjoitus - pelkkää skedeä jotta suoli24 saa lukijoita ja mainostajia=rahaa

Voithan käydä aina huorissa. Kotona kyllä kannattaa pysyä mahdollisimman pitkään. vituttaa maksaa niitä saatanan kaljarahoja sitten elatusmaksujen muodossa ex-vaimolle. Kokemusta aiheesta jo kuusi vuotta.

Heh ... luuserihan tuo jo lienee ,kö ?!?

` Hei hankitaan toukka niin ollaan onnelisempii ´ !!!???!!! WTF !!!

Nykynuoret on niiin ääliöitä ... ihan totaali 10:llä !!!

Nytki , Luis Theraux yrittää ottaa idiootti narkkareista selvää !?!

DUH !!! Jätemyllyyn ja koiranruoaksi ... nii niistäki luusereista olis jotain hyötyy

noista idiootti-elämän ajatusvammaisyksilöistä !!!

lol

;-}

Kuule ne huumat lakkaavat ajan oloon jokaisen kanssa. On lapsellista ajatella suhteen lopettamista vain, jos ei tunne enää samaa huumaa kuin ennen. Sellaiset tunteet lakkaavat aina jossain vaiheessa ja suhde muuttuu. Suhteet muuttuvat jatkuvasti. Keksikää joku yhteinen harrastus vaimosi kanssa. Lapsi vie toistaiseksi paljon huomiota, mutta älä lähde mihinkään hortoilemaan naisten perään. Ja mikä psyykkinen vahinko se olisi teille kaikille. Mene johonkin parisuhdeterapiaan ja pura siellä tuntojasi. Tunteet tulevat ja menevät kuin tuuli ja yhtäkkiä on jo vuosia päällä. Ala joka päivä nähdä vaimossasi positiivisia puolia - niitä varmaan on ja ne näkee, jos vain haluaa nähdä. Olet naimisissa - sitoutunut laillisesti vaimoosi ja lapseesi. Ole kiitollinen siitä, että sinulla on terve vaimo ja terve lapsi. Kaikilla ei ole yhtä hyvin. Teillä on koti ja kaikki asiat kunnossa. Sotku olisi kauhea jos lähtisit siitä ja mitä jäisi rahallisestikaan enää jäljelle? Etsikää vaikka joku hyvä seurakunta, missä saatte henkistä tukea. Pienen lapsen kanssa eläminen on ensimmäiset vuodet vaikeaa, mutta se kannattaa varmasti. Älä vieraannuta lastasi itsestäsi, tulisit katumaan sitä joskus.

Siis IHAN oikeesti! Luulen kyllä että tää on tasan provo, koska voiko oikeesti olla noin luuseria miestä olemassakaan!?!

Haluat erota ja ehdotat siihen laastariksi lasta??? Oletko ajatellut (ilmeisesti et), että lapsi on ja pysyy, kun se on maailmaan syntynyt? Se on aina sinun ja sinun pitää siitä myös vastuusi kantaa! Tasapuolisesti.

Naurettavaa kysellä, että no koska se olis oikea hetki kertoa erosta vaimolle? Voi pyhä jysäys, että voit olla TYHMÄ! (ellei tämä ole se provo) Ero VÄLITTÖMÄSTI kehiin ja annata vaimollesi aikaa rueta elämään omaa elämää ilman tollasta luuseri miestä! Koska se sinä olet! Et kykene seisomaan tekojesi takana, sinähän lasta ehdotit balsamiksi kadonneille tunteille ja intohimolle. Ei oikeesti voi olla tuon ikäistä miestä joka oikeasti kuvittelisi lapsen tuovan ne takaisin!

Toki oikea ratkaisu ongelmaasi olisi ollut se, että olisit alun alkujaan puhunut tunteistasi vaimolle, mutta nyt on viimeistään aika, heti! Jokainen päivä lisää valheita, on menetettyä elämää teiltä kaikilta, myös siltä pieneltä vauvalta (jos tämä juttu nyt on tosi). Ei se vauva sua aikanaan kiitä, että no kiitti faija, ku pysyit velvollisuudentunnosta äidin luona, elämä oli pelkkää riitaa ja huutoa jne. Just joo, herää nyt pahvi jo tähän maailmaan ja tee mitä miehen pitää tehdä! Siis jos ylipäätään olet Mies! Hopi hopi!

Onneksi olkoon, jaksoit jopa pari viikkoa..Monesti miehet ei jaksa edes odottaa lapsen syntymään asti, ku luikitaan ns. vapauteen ja omaan aikaan ja harrastuksiin. Lapsesi on isästään tulevaisuudessa aivan vitun ylpeä. Jätkälle pitäis kyllä antaa ihan reippausmitalli!!!!
Aploodit nyt ainakin...Rehellisyydestä...
Ja jos sussa ei oo miestä olemaan isänä/miehenä, niin maksa elareita, omatuntos pysyy ainakin ihan kondiksessa ;) Olethan näin osallistunut lapsen elämään :P
Ja sit se sun tuleva ex-ihastus, polje se nyt äkkiä paksus, ompahan sitten soppaa mitä kauhoa tulevaisuudessa...Tsemppiä...

älkää vastatko viestiketjuun - kyseessä provo/trolli

no hei. ymmärrän äitinä. kuitenkin miestäkin. toivottavasti pystyt kertomaan vaimollesi sen pian tai jaksat odottaa että isälliset hormoonisi alkaa jylläämään. niin tai näin voit katua päätöstäsi myöhemmin. onnea kuitenkin lapsesta

Huomaa että äidit täällä heti puolustaa toisiaan. Mutta et sinä itse ole yksin vastuussa teidän lapsestanne ja siitä että se on saanut ylipäätään alkunsa. Varmasti vaimosikin huomasi ongelmanne jo ennen lapsenne alkuun laittamista, joten et sinä tässä ole se jonka täytyy kaikki vastuu kantaa. Tottakai aina arki mullistuu kun vauva syntyy perheeseen, ja siksi kehotankin sinua vielä tarkkailemaan tilannetta jokusen kuukauden. Jos asiat ei vaikka puoleen vuoteen ole muuttuneet mihinkään, niin ehkä silloin on tosiaan parempi erota. Ei se ole kenenkään kannalta hyvä asia jos teillä ei mene hyvin! Tsemmpiä ja onnittelut joka tapauksessa uudesta perheen jäsenestä!

Ensinnäkin, ilman muuta ihan tolkuttoman munaton veto lähteä lisääntymään tilanteessa, jossa parisuhde on "ajanut karikkoon". Toisaalta, ehkä sitä ihminen ollessaan tunnesolmussa voi sitten olla niin solmussa, että järki ei vaan leikkaa. Sitten taas toisaalta, vaikuttaa siltä, että tuossa parisuhteessa ei kyllä ole hirveästi puhuttu asioita halki muutenkaan aikaisemminkaan. On vaan ehkä hymistelty ja menty virran mukana päähänpistoineen päivineen.

Eiköhän kaikille ole aikuisikään mennessä kertynyt kokemuksia siitä, miten terapeuttista niinkin yksinkertainen asia kuin sen sanominen, mitä ajattelee, voi olla. Monimutkaisetkin yhteenotot saa ratkaistua niinkin yksinkertaisella asialla kuin puhumalla. Mutta ei. Ihmisen aivot kai vaan sitten ovat monilla niin saakelin monimutkaiset, etteivät kykene vastaanottamaan yksinkertaisia ratkaisumalleja. Sen sijaan sitten keksitään kaikenlaisia näyttäviä tempauksia, kuten vaikkapa se, että lopetetaan ehkäisy.

No, tässä tilanteessa ei ole enää järin hyödyllistä tulla jälkiviisastelemaan, että miksi et silloin tajunnut, miksi ette puhuneet jne. Se vesi sillan alla on virrannut jo. Nyt pitää keskittyä tähän nykytilanteeseen.

Eli, neuvoni olisi. Nyt jos koskaan pitää rueta puhumaan. Toisekseen, tämä vasta isäksi tullut mies voisi tehdä klassisen empatiaharjoituksen ja miettiä, mitä itse toivoisi kumppaninsa tekevän, jos osat olisivatkin tässä tilanteessa toisinpäin. Selvitätte tilanteenne vaimosi kanssa. Kaikki muut ratkaisut olisivat muiden kuin teidän kahden välisiä ratkaisuja.

Täytyy sanoa että melekonen kusipää olet. Vaimosi jättää sinut joka tapauksessa.

Miksi ihmeessä nämä dorkat hyökkäävät kimppuusi? Minusta kaikkein naurettavinta on, ettei aikuiset ihmiset osaa antaa neuvoja kuin aikuiset vaan siirtyvät idiootteina haukkumaan muita. Jos tahdotte antaa järkevää palautetta, kirjoittakaa se järkevästi. Olette tekin yksiä idiootteja jokaisella keskustelupalstalla täällä. Onko teille tullu yhtää mielee, että vissiin jokainen tämän sivuston keskustelut mahtaa olla provoa teille? Tässäkään tapauksessa tämä mies ei ole pelkästään vastuussa ja kuten mommymoo sanoikin; ihan varmasti myös keskustelun aloittajan vaimokin on huomannu ettei suhde ole ihan vaakalaudalla. Ei jeesus sentään. Menkää itseenne välillä, ette tekään mitään täydellisiä vanhempia ole. :D

Vaikka en itsekään pidä siitä mitä olet tehnyt, en aio alentua muiden näiden 'olen täydellinen, sinä olet paskaluuseri' tasolle. Tehty mitä tehty. Nyt sinun mielestäni kannattaisi miettiä tarkoin mitä teet. Mommymoo puhuu ihan täyttä asiaa ja yhdyn hänen kirjoitukseen täysin.

Ihastuksia menee ja tulee, mutta teillä on kuitenkin aika pitkä taival takana. Lapsi oli huono idea hankkia, jotta tulisi lähimmiksi. Olisit puhunut vaimosi kanssa ennen muksua. Miksi et nyt juttele hänen kanssaan siitä, miten suhdettanne voisi parantaa? Älä ihmeessä vielä tee hätiköityjä päätöksiä, ettet kadu myöhemmin. Jos ei näytä tulevan myöhemminkään mitään niin parempi se on jättää naikkonen ja ryhtyä elämään semmoista elämää mikä sinua miellyttää. Ei sekään ole lapsen kannaltakaan hyvä, ettei perhe ole ns. 'tasapainossa'. Tsemppiä sulle ja tahdon viellä onnitella sinua perheenlisäyksestä!

voi vee että tarina vaan jatkuu. kansanparantajaa on liikkeellä. purku on niin kova että pakko on suoltaa tarinaa. semppiä sulle ja onskuja prsunliäyksestä. voi hellanlettaspaskastooria.

Hei ei tossa mitään ihmeellistä. Mies on saalistaja. Kun nainen on saatu nalkkiin, naitu neljän seinän sisään, saatettu raskaaksi ym. Niin mieheltä katoaa rakkaus. Ja kun on vielä se parkuva lapsi, niin ei kun taas saalistamaan. Niin meillekkin kävi. Ei siinä auta vaikka mies kuinka yrittäisi pysyä parisuhteessa. Ennen pitkään valhe ja teeskentely kumminkin paljastuu. Mekin yritimme jatkaa yhdessä, erottiin, tuli toinen lapsi, palattiin taas yheen, erottiin. Moneen kertaan. Kävimme jopa parisuhdeterapeutilla. Mutta mikään ei auttanut.

Eihän se petetyksi tuleminen kivalta tunnu. Sen paljastuttua kyllä maailma romahti. Mutta pahinta kaikessa oli kuitenkin se että mies ei ollut sanallakaan kertonut, että hänellä oli ollut jo pidemmän aikaa paha olla parisuhteessa kanssani ja ne hyvät hetket hän oli vaan teeskennellyt. Minä olin siinä uskossa että olimme onnellisia! No lopulta pääsimme eroon toisistamme ja uskokaa tai älkää. Lapset ovat ihan täysjärkisiä ja vaikka se minua tavattomasti ärsyttääkin, niin oma isä on paras kaikista!

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Sen minkä Jumala on liittänyt älköön ihminen erottako.
Eli ikuinen liitto niin kuin ennen vanhaan.
Esim isovanhempani ovat olleet,naimisissa 50 vuotta.
Ja luuletko että parisuhde on aina helppoa,kelläkään!?
Niin kuin myötä ja vastoinkäymississä.
Pidä valasi,äläkä riko sitä mikä on pyhää.
Siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.
Ei lapselle,ei kellekään.
Rikkinäiset perheet,ei nyt ei koskaan,ei hyvä asia.
Ellei kysessä olisi väkivalta,alkoholismi,jne jolle ei saada loppua jne...
Silloin voi ero olla hyvä lapselle,muuten EI!
Siunausta perheellesi.

"Vastasyntyneen isän eroaikeet" :D

Eli hän oli jo syntyessään isä?

Eniten ärsyttää ihmisten nillitys, valitus, urputus, kun joku kertoo tunnoistaan. Tässä elämässä ei ihmiset yleisesti ottaen rakastu yhtäaikaa toisiinsa. Koska rakastuminen on vähän kuin 'lottovoitto' se ei osu kahdelle ihmiselle yhtaikaa. Toisin sanoen aina parisuhteissa on enemmän ja vähemmän rakastunut/ihastunut/muuten vaan hengaileva pari. Toisaalta ihastuksia voi tulla tuosta vaan, vaikka rikkaan kilpakosijan ostaessa synteettistä taidetta mieleesi.

Tämän on pakko olla provo. Ei kai kukaan kolmekymppinen mies ole oikeasti noin tyhmä ja vastuuton?
Lapsenteolla ei tule koskaan paikata parisuhdetta, se vain tekee kaikkien, myös sen vauvan, elämän erittäin vaikeaksi.

Meillä yhdessä oltiin 17-vuotta. Kaksi lasta löytyy, 12 ja 3 vuotiaat. Mies ilmoitti kaksi kuukautta sitten, että suhde ei toimi ja sitten tulikin ilmi, että hänellä on uusi. En osannut aavistaa ollenkaan, koska suhteemme on aina ollut suht toimiva. Emme riidelleet juuri lainkaan, sexielämämme oli kunnossa, ainut, että mieheni oli aina kova menemään omien harrastusten yms perässä ja harvoin yhdessä teimme mitään erikoista...siis aivan kahdestaan, vain normaaleja perhejuttuja aikaajoin. Nyt tuntuu, etten saa elämääni mitenkään raiteille, koska kaipaan miestäni ja ihan normaalia perhe-elämää ja turvaa, joka siitä syntyy.

Mulla on itellä pari kaveria ketkä oli aika lailla samassa tilanteessa kumpikin on eronnut ja toinen pari on ainakin ihan ystäviä vielä ja kaksosetkin on.
Kannattaa päästää irti mahdollisimman nopeasti sillä itseäs sä siinä tuhoot koko ajan sisältä päin ja pahimmassa tapauksssa esim riidan voivat pahentua.
Paskalta se voi aluksi tuntua mutta jälkeen päin sen huomaa että näin on parempi.

Ettekö te nuoret tiedä että, että ensin pitää tutustua naiseen yläpään kautta. Jos hänellä on päässä pitämistä, niin sitten voidaan ajatella syvempään tutustumiseen ja sen jälkeen oikeasti avioliitoon.
Tässä maassa on yksin huoltajia ja rikkinäisyyttä ennestäänkin liikaa. Pitäkää housut jalssa älkääkä riisuko ennenkuin olette ihan varmat kannattaako ryhtyä naimaan.

"vauva syntyi jokunen viikko sitten."

Hehheh, OIKEA tuore isä tietää kyllä kertoa tarkkaan, kuinka monta viikkoa lapsi on vanha ja kertoo sen kyllä suoraan.

Riittää jo nämä provoaloitukset. Missä on ihmisten lukutaito, kun tästäkin näkee otsallaan ensimmäisistä riveistä, mistä on kyse.

....ja lisäksi kirjoittaja on selvästi nainen, tämän näkee kirjoitustyylistä ja sanavalinnasta.

alkaa eukko käänttä katseensa kakaraan. Saat (vielä) itte rellestellä ja käydä läpi kolmen kympin kriisisi ihan itte. Toivottavast "iiihastus" on sen verta järkevä, ettei se rupee sulle tiineeksi. Sillon olet k-us-essa ja sywällä. Se kun ei otakaan ja jätät entisen, ootkin "puilla-paljailla". Nou-mai-nou-hani!

Entisen kans pänksistä. Kaikki kahtia ja velat ja ruokot niskassa. Seuraavat 18-20 vuotta. Ihastus huizinnewadassa ja leipä tiukassa. Kaikki kaverit luikenee sinne-sun-tänne ja "lohtua" ei saa etes äitee-muorilta. Äkin käy niin, että känsäläiset lykevät kehystetyn ilmon aviisin kolmossivulta. Ja leskillä käy itku ja poru!

Ihan niikkö aikusteen oikeesti: harkitse kaks kertaa ja cvielä kolme kertaa sen perästä, mikä on se tärkein.

Nimim. "Kokemuksen sywä rintaääni"

Ei jeesus! Kyl täällä harvinaisen fiksuja ihmisiä liikkuu!! :DD Itse en edes halua lasta, ja muut tekee niitä vaan siksi et parisuhde alkais kukoistaa! :D Välil tuntuu, että suomi24 on pelkkä lastentarha!!

Olipa tosi "asiallisia" vastauksia....Et varmasti ole ensimmäinen mies kenelle tulee tuollaiset ajatukset ettekä todellakaan ensimmäinen pariskunta, joka koittaa tehdä lapsen parisuhteen parantamiseksi. En tiedä miten pitkään olette olleet yhdessä, mutta sen tiedän, että on helpompi ihastua ja miettiä uutta elämää kuin koittaa taistella vanhan olemassaolevan vuoksi. lapsen saanti on eri asia miehillä kuin naisilla. Naisten äidinvaisto herää ja suhde äidin ja lapsen välillä on alussa voimakkaampi. Isä herää siihen pikkku hiljaa ja muodostaa siteen vähitellen. Äidit osaavat jotenkin "automaattisesti" hoivata lastaan kun taas isät opettelevat kaiken. Toki äidit tekevät tämän saman opettelun, mutta isän näkökulmasta asia on varmaan näin. Minusta sinun pitäisi keskustella vaimosi kanssa ja tunnusta tämän hetkinen tilanne, että teillä on vaikeaa. Onko vaimollasi samanlaisia ajatuksia ettei kaikki ole ihan niin hyvin ja voisitte puhua niistä. Yki syys vaimosi ripustautumiseen voi olla, että hän pelkää sinun lähtevän ja yrittää kahta kauheemmin toimia yhdessä, kun se taas aiheuttaa sinulle tukehduttavan olon. En usko, että selviätte tästä ilman apua ja kehottaisin menemään parisuhdeneuvojalle. Se ei ole mitenkään noloa eikä mitään vaan siellä opit tuntemaan itsestäsi puolia joista et välttämätää tiennyt sekä saatat ymmärtää myös vaimoasi paremmin. Kun teilä on yhteinen ymmärrys niin vaimosikin on helpompi antaa sinulle omaa aikaa. Sinulla on jo nyt vaikea olo niin kerro se 10:llä niin olet siinä fiiliksessä mitä tunnet jos petät vaimoasia tai rakastut toiseen. Sen jälkeen sinun on mahdotonta olla kotona ja haluat sieltä vaan pois ja ahdistus on luokkaa sata. Varsinkin kun olet siinä tilanteessa ettet tiedä mitä teet niin ei kannata tässä vaiheessa hakea helpotusta jostain muualta. Mikäli ette saa vaimosia kanssa sovittua tai sinulla on parisuhdeterapian jälkeen samanlainen olo ja olet saanut oman mielesi tasaantumaan niin silloin olet valmis puhumaan erosta ja miettimään uutta elämää. Ei se vauva ole mikään pakko sille, että teidän pitää pysyä yhdessä. Mutta sinun pitää itsesi ja perheesi tähden selvittää tunteesi ja ajatuksesi ennen kuin lähdet. Se on kuitenkin huomattavatsi helpompi tie lähetä kuin miettiä omia ajatuksia ja tunteita. En ole varma oletko ihastunut juuri sikis, että sinun on vaikea olla vai oletko oikeasti löytänyt elämäsi rakkauden, mutta tuossa tunnetilassa tärkeiden päätösten tekeminen ei onnistu. Selvitä ensin ajatuksesi ja löydä itsesi miksi ajauduit tuohon tilanteeseen ja mitä sille teet.

T:auttava käsi

Ihastuksia tulee ja menee. Parin vuoden päästä et ymmärrä, mitä näit siinäkin eukossa. Ja jos nyt jätät vaimosi ja lapsesi, tulet katumaan sitä loppuelämäsi ja katkerana seuraat vierestä, kun joku toinen mies on vienyt paikkasi perheessä ja saa seurata lapsesi kasvamista päivittäin.

Vauvavuosi ja taaperoaika on aina haastavaa parisuhteelle. Siinä sanonnassa on perää, ettei kahteen ensimmäiseen vuoteen saisi vanhemmat erota lapsen syntymän jälkeen. Molemmat ovat väsyneitä ja arki on puuduttavaa. Siinä vaiheessa ei kannata tehdä mitään peruuttamattomia ratkaisuja, vaan yrittää vain tukea toista. Elämä muuttuu paljon helpommaksi ja mukavammaksi, kunhan lapsi vähän kasvaa.

Mikäli panostaisit kaiken sen saman energian, ajan ja tarmon vaimoosi, jonka nyt panostat ihastukseeni, niin veikkaan, että parisuhteennekin alkaisi taas kukoistaa. Suosittelen teille pariterapiaa.

Me olemme mieheni kanssa rakastuneet toisiimme monta kertaa uudelleen pitkän liittomme aikana. Viimeksi tänä kesänä. Voi tätä onnen huumaa. Kesälomamme oli pelkkää kuherruskuukautta. Yhteensä olen 24 vuotta rakastanut miestäni, vaikka välillä on ollut muitakin ihastuksia. Niistä ei kuitenkaan kannata kehitellä mitään sen enempää.

Omassa liitossani oli juuri 6 vuotta kestänyt matalapaine. Meille syntyi kaksi lasta kahden vuoden välein ja pikkulapsivaihe oli rankkaa kummallekin. Se tosiaan erotti, ei suinkaan yhdistänyt. Nyt, kun kuopuskin on jo 3 v, niin elämä on taas helppoa ja meillä oli aikaa toisillemme. Onneksi kumpikaan ei ole koskaan polttanut siltoja omilla teoillaan, jotta olemme löytäneet taas uudelleen toisemme.

Ei lasta voi ottaa koemielessä laimenevaa parihdetta paikkaamaan. Kun ei tepsinyt niin karkuun vain...

Oli kyllä pakko hieraista silmiä kun lukaisin viestisi lävitse. Kuinka tyhmä oikeasti olet? Ei lapsi ole mikään esine, joka hankitaan jotta liitto pysyisi kasassa. Jos suhteenne ei ole ollut toimiva ennen lapsen hankkimista niin miten se olisi sitä lapsen hankkimisen jälkeenkään. Olet tosiaan valintasi tehnyt kun olet lapsen hankintapuuhiin vaimosi kanssa ryhtynyt. Lapsi on elinikäinen sitoumus kahden ihmisen välillä, siitä ei pääse mihinkään.

Viimeisessä kappaleessa mainitsemiasi asioita olisi kannattanut miettiä jo ennen lapsen hankkimista. Turha nyt enää miettiä, että mitäs mää nytten sitten tekisin???

Ja mitä tulee uuteen ihastukseesi... Onko se tosiaan sen arvoista, että vaimosi kannattaa ja lapsesi kannattaa jättää hetken huuman vuoksi? Sinun ja vaimosi välillä on taatusti joskus ollut jotakin kun kerta olette olleet teineistä asti yhdessä. Ja varmasti olette kokeneet yhdessä paljon ja onko se hukkaan heittämisen arvoista? Varsinkaan sen arvoista, että mukaan sotketaan vielä kolmas osapuoli (ihastuksesi)?

Suosittelisin sinua vetämään vaimosi kanssa aikalisän. Tarkoittipa se sitten hetken asumuseroa tms., mutta älä missään nimessä tee sitä mokaa että ihastuksissasi lähdet toisen naisen matkaan. Tulet sitä varmasti katumaan jossakin vaiheessa. Uskon kyllä, että teidänkin suhteenne on pelastettavissa siinä missä moni muukin jos suhteen eteen tehdään vain töitä. Eri asia on sitten jos suhteessa on mukana alkoholismi, väkivalta tms. Sitten ymmärrän sen, että eroa aletaan harkita oikein tosissaan.

Istu vaimosi kanssa saman pöydän ääreen ja kerro avoimesti se kaikki mitä olet täällä anonyymisti kertonut. Juuri sen, että haluaisit esim. joskus omaa aikaa ja tehdä asioita myös yksin tai kavereidesi kanssa. Toivottavasti vaimosi kuuntelee sinua ja sinä kuuntelet häntä.

Ilman yritystä pelastaa liittoa en heittäisi sitä hukkaan. Hetken huuma ihastustasi kohtaan saattaa kuulostaa helpolta pelastusrenkaalta pois tästä tilanteesta, mutta usko pois se on juuri se kohta jossa aita on matalin. Tosimies ottaa tässä tilanteessa itseään niskasta kiinni ja selvittää asiat oman vaimonsa kanssa.

Toivottavasti saatte asianne selvitettyä!

Otan esiin muutamia ongelmakohtia, mitä tekstissäsi pomppasi esiin ja haluan miehenä kommentoida:

"Vaimo ripustautuu ja haluaa tehdä kaiken yhdessä, itse kaipaisin joskus omaakin aikaa. "

Vaimosi ripustautuminen on varmaan yksi syy miksi olet kokenut avioliittosi väljähtäneeksi. Uskon, että lähes jokainen kyllästyy katsomaan samoja naamoja kokoajan lähellään, vaikka heitä kuinka jopa rakastaisikin ja tarvitsee sitä omaa aikaa tunneakkujakiin ladatakseen.

"Lapsista oltiin puhuttu jo pidempään ja viime syksynä ehdotin, että jos alettaisiin yrittää vauvaa. Ajatuksena oli vähän sitäkin, että jos se lapsi sitten meitä lähentäisi..."

Jos kerran jo tiesit, että suhteenne oli jo ennestään menossa huonoon suuntaan, niin miksi ihmeessä menit ehdottamaan lapsen hankintaa. Kyllä suurimmassa osassa perheitä lapsen tulo kiristää välejä kuin parantaa.

"Miten pitkään kannattaa odottaa että omat fiilikset paranevat vai onko tämä jo valmis umpikuja?"

Jos alat passiivisesti odottelemaan, että tunteesi vaimoasi kohtaan jotenkin taianomaisesti paranevat, niin todennäköisesti saat odottaa sata vuotta. Olet umpikujassa vain jos olet itse päättänyt olevasi umpikujassa.

Sen sijaan, että passiivisesti odotat fiilistesi paranemista, alat aktiivisesti tahdon tasolla välittää ja osoittaa huomiota vaimollesi. Aktiivisesti pyrit ajattelemaan hänen hyviä puoliaan ja jättämään ne huonot puolet vähemmälle huomiolle.

Hyväksy, että tämä on nyt sinun elämääsi ja elät SITÄ perheesi kanssa täysillä. Kannattaa lopettaa vihreämmän ruohon haikailu, kun sielläkin todennäköisesti tulisi jossaiin vaiheessa arki esiin.

Ala ryyppäämään rajusti, niin kyllä se akka ottaa kakaran kainaloonsa ja jättää sinut. Sitten sinulle ei tule huonoa omatuntoakaan kun itse et ollut suhteesta lähtijä.

Hei ! MInä kuulun niihin äiteihin joilla jo lapset isoja ja omat perheet. Jouduin kokemaan raskaana ollessani tosi paskamaista kohtelua mieheltäni sekä myös synnytyksen jälkeen. Ongelman ydin hänen käytökseensä löytyi oman lapsuutensa äiti poika suhteesta. Mene pikimmiten keskustelemaan tuntemuksistasi jonkun asiaa ammatikseen työstävän henkilön luo. Oma henkinen kasvusi on jossain vaiheessa jäänyt " telakalle" Opit paremmin ymmärtämään käytöstäsi ja selkiytettyä ajatuksiasi. Meillä mies on vasta monien vuosien jälkeen vasta oasnnut selventää seikkoja omaan käytökseensä minua kohtaan.Uskoisin että myös vaimollasi on myös tällä hetkellä hyvin turvaton ja epävarma olo tilanteesta. toivon että löydätte taspainon elämäänne.

Kyllä niitä ihastuksia mielestäni tuntee kaikki muutkin jotkut myöntävät jotkut eivät, ihastukset ovat normaaleja, jotka menevät ja tulevat. Nythän sinun toki vaikeaa saada omaa aikaa juuri syntyneen lapsen kanssa mutta jotenkin kuulostat siltä että olet kauan ollut ilman omaa aikaa ja se rupee ahdistamaan.

Itsellä ainakin on ollut näin ja kun sitten sitä aikaa saa niin johan helpottaa.. Tsemppiä vaan, pidä leuka pystyssä.

Käyppäs täältä katsomassa netin parhaat tarjoukset sekä kilpailut, itsekkin yllätyin :O http://tc.tradetracker.net/?c=5385&m=179808&a=76882&r=&u=

Sekä lapsen leikkeihin ja lapsen oppimista tukevia tuotteita täältä todella halvalla, käy edes katsomassa: http://tc.tradetracker.net/?c=4428&m=153684&a=76882&r=&u=

Jännä homma, et jos mies ei oo tyytyväinen suhteeseen ja kaipaa vaihtelua tai purkaa vähänkään tunteitaan, niin on lauma naisia niskanpäällä tuomitsemassa ties miksi ja haukkumassa! Naiset eivät kykene rakentavaan kommunikointiin.

Sit te vielä ihmettelette, kun miehet eivät puhu mitään ja ovat kylmiä.

Jos alatte itkemään viestin ajankohdasta, niin älkää hätäilkö, oppi alkaa kello 11:50.

Kylläpähän sen suhteen korjaa aikuiset, eivät lapset.

ODOTA JONLUN AIKAA

Hei
En ole parisuhdeterapeutti mutta ajattelin vastata sulle sillä olen myös eron ja yksinhuoltajuuden kokeneena ollut tuossa tilanteessa suunnilleen kuin tekin.Ehdottaisin siis parisuhdeterapiaa:ihan oikeesti ammattiapu olis viisasta.Mun exä ei lähtenyt siihen ja katui sitä jälestäpäin.
Siispä:Anna itsellesi yksi tilaisuus lisää.Olettte selvästikkin ajautuneet tilanteeseen jossa ette varmaankaan puhu arkiasioista toisillenne.Silloin ollaan umpikujassa.Tietty vapaushan meillä kaikilla on vaikka olemmekin parisuhteessa mutta toista osapuolta et saa jättää huomiotta aikeistasi.Puhukaa ja ottakaa asiantuntijuus siihen mukaan et kadu sitä koskaan olipa ratkaisu mikä tahansa.Teille kaikkea hyvää ajatteleva--mummoksi tuleva onnellinen yksinhuoltajaäiti.

no niin. nostan hattua. itse olen 20 vuotta ja tein juuri abortin, koska tiesin, ettei minusta ja miehestäni ole vanhemmiksi. sitten tapahtuu käänne: tulen tänne ja näen aikuisen ihmisen tekevän lapsen, koska haluaa pelastaa suhteen.

vanhemmat viisaampia?

olisitte lähtenyt lomalle. jo tuollaisilla korteilla elävä aikuinen ihminen ei kykene edes omaa elämää hoitamaan järjellä; miten ajattelit lapsen hoitaa? yritit pelastaa suhteesi, miten pelastat nyt lapsesi?

Nyt sitä vastuuta aletaan kysymään ja miehisyyttä onko miehestä mihinkään. Lapsi kun tulee ole siitä iloinen kenelläkään se ei ole ollut muuta sen iloisempaa kun että saa oman lapsen.
Vanhana vasta sen tule huomaamaan miten tärkeä asia lapsi on se on kaikista tärkein asia.

Antaisit toiselle miehelle oman lapsen sehän tarvitsee sinua ja isää. Ei sitä aina löydy synnyttäjää eikä vanhana aina tule lasta vaikka kuinka haluaisi.

Minäkin olen jäänyt raskausaikana yksin. Mies lähti eksän luo, jonka kanssa ei tarvinnut olle kiinteässä suhteessa. Mä olin suuri rakkaus, minkä mies myönsi yhteiselle lapsellemme, joka on jo aikuinen. Mutta kun oli ongelmia sitoutumisen suhteen. Ei voinut pettää minua mutta etäisyyttä tarvitsi jollakin tasolla, koska oli hyvin turvaton kiintymyssuhde omaan äitiin ollut, ei sitten pysytynyt oikeaan läheisyyteen. Eksänsä kanssa eli sitten 10 vuotta, petti ja vietti vapaa-ajat yksin mökillä.

En nyt tiedä oliko tästä sulle mitään hyötyä. Mutta jos tunnet mielessäsi, että halusi paeta liittyy myös omiin lapsuuden kokemuksiin ja että koet riittämättömyyttä tai huonoutta suhteessa vaimoosi ja /tai lapseesi, silloin ehkä kääntyisin sinuna hakemaan ammattiapua.

Jos nyt lähdet, ei ehkä ole koskaan paluuta. Saatat menettää vaimosi lopullisesti.

Jos taas syy on siinä, ettet vaan rakasta vaimoasi, petä taitaen, koska oikeasti taidat häntä rakastaa, kun olet suhteessa ollut näin pitkään ja halunnut pelastaa sen vauvan saannilla.

Otahan nyt lusikka kauniiseen käteen ja ajattele lastasi ja vaimoasikin. sinusta on tullut isä! Ajatele sitä, kuinka hienoa asia se on! sinulla on nyt myös vastuu siitä pikkusesta. asiat alkavat sujua , kunhan muutat ajatusmaailmaasi.

Minä, minä..niin et ole elänyt sinkkunuorruutta, voithan sitä nytkin kokeilla vaikka 100 naisen kanssa kunhan et jää kiinni. Ei ne naiset tee sinua onnellisemmaksi, päinvastoin kaikki menee päin puuta. Nauti siitä lapsesta ja hänen kanssaan olemisesta se on lahja. Unohda se minä itse ja jaa arki vaimosi kanssa joka haluaa tehdä kanssasi kaikkea. Ole siitä onnellinen ja keskity perheen velvollisuuksiin sehän on kuin pieni yritys jota pitää hoitaa jokapv.

Kuinkahan moni meistä kirjoittajista on syntynyt vanhemmille, jotka ovat kironneet kohtaloaan ja päättäneet kuitenkin pysyä yhdessä tai joutuneet pysymään yhdessä? Ennen ei ollut edes samanlaista vapautta kuin nyt.
Ehkä joidenkin katkerat viestit kertovat siitä, että vanhemmat ovat siirtäneet elämäänsä pettymisen jäjlet jälkeläisilleen.
Oma äitini vannotti minua nuoruudessani: "älä tee samaa typeryyttä kuin minä". Äitini avuoitui isäni kanssa 20-vuotiaana odottaessaan isoveljeäni.
On outoa, että puhumme lapsista kuin jostain edillistä projekteista.
Itse olemme kuitenkin osa tätä.
Itse olemme näitä vahinkoja, pikapanojen tuotoksia ja säälittäviä suhteen paikkausyrityksiä. VAa luulemmeko, että JUURI ME olisimme niitä RAKKAUSLAPSIA?

Sellaisiahan te miehet olette! Ei ajatella mitään muuta kuin omia munia! Jälleen kerran totean, että äijän retaleita voi silloin tällöin käyttää hyväkseen, mutta ei niistä sitten mihinkään muuhun olekaan!

Mietin vaan tätä maailman epäreiluutta...Meillä on hyvä parisuhde, mutta lasta ei suoda sitten millään. Sitten teillä tärppää heti, vaikka koko lähtökohta on ollut sairas. Koeta nyt hyvä mies ryhdistäytyä, ja olla kiitollinen siitä mitä olet saanut. Kaikilla ei käy noin helposti.

mene ihastuiksesi luokse ja tee kunnon hoito sille ja mene sitten takaisin vaimosi luokse ja kaikki on taas hyvin ja jaksat elää täysillä.

Ei se vaihtamalla parane. Arki ei kenenkään kanssa muutu sen hienommaksi. Aivan pieneen vauvaan ei oikein saakaan vähään aikaan mitään kontaktia. Se vaihe tulee kyllä. Menetät elämän tärkeimmät hetket jos et elä mukana lapsesi oppiessa uusia asioita ensimmäistä kertaa. Elä lapsellesi ja jätä romanttiset rakkaushaikailut teinitytöille.

Elämä on arkea, valitettavasti..

Täällä on jo aika paljon hyviä vastauksia tullut siitä, että vastuu pitää kantaa. Halusin sanoa aloittajalle vielä sen, että oletko miettinyt mitä lapsesi ajattelee isompana, kun tajuaa, että äiti ja isä seurustelivat ja olivat naimisissa yhteensä toistakymmentä vuotta ja sitten syntyi hän ja kaikki kaatui..Se voi olla lapsellesi kauhea taakka kantaa.

Vastaus naiselta, puolivuotiaan tyttären kanssa pois kihlattuni luota muuttaneena.. ollut yh-äitinä, nyt seurustelen uuden kanssa. Omalla kohdallani ero oli hyvä ajatus (raskas päätös tosin!), mutta jälkiviisaana sanoisin että vauvan syntymään, varsinkin naisella liittyy niin suuri muutos, että sinuna odottaisin vielä muutaman kuukauden... Isyys kasvaa vähitellen, naisella se tulee kuin salam kirkkaalta taivaalta. Isän on kuitenkin töärkeää olla mukana lapsen elämässä heti alusta asti, jotta lapsi oppii luottamaan ja kiintymään, usko pois, haluat sitä vielä myöhemmin!!! Mitä tulee parisuhteeseenne, niin kuulostaa siltä kuin teidän olisi pitänyt keskustella, ehkä erotakin jo kauakn sitten ja että olette hankkineet lapsen täysin vääristä syistä. Ja että sinä et ehkä ole ihan kasvanut ja että sinulla saattaa olla vähän 30-kriisi, jolloin väkisinkin etsii virikettä ympäriltään. Lapselle parasta on tässä vaiheessa, että äiti on onnellinen! Jos siis et kykene tuottamaan muuta kuin pettymyksiä tässä kohtaa, on parempi muuttaa pois ja tarjota muuta apua niin paljon kuin voit. Mutta: oletko täysin varma ettet rakasta naistasi enää? seksielämän hiipuminen vähäksi aikaa on ymmärrettävää, mutta monilla se on tullut entistä vahvempana takaisin ja itselläni halut vahvempia ja orgasmit voimakkaampia, olen löytänyt itseni... Mieti rauhasaa, keskustele, älä tee mitn hätiköityä.. mutta ennen kaikkea, leiki ja seurustele lapsesi kanssa, hän on sen ansainnut!!! Lapsi kaipaa vanhempiensa hyväksyntää olivat he millaisia tahansa, älä hylkää lastasi. Nainen pärjää kyllä aina ja hän löytää ajan myötä paremman miehen, jos nyt eroatte. Mutta kolemnkympin villityksen lirkuttelijanainen, joka nostaa hetkeksi itsetuntoasi ei saa viedä pois aikaasi lapsen kanssa. Olet isä, kanna vastuusi ylpeydellä ja ilolla. Lapsi on pieni vain hetken.

en jaksa lukea edellisiä vastauksia mutta mun ehdotus: PUHU sille lapsen äidille että tarviit omaakin aikaa... ja vastaavasti annat hänen sitten mennä ja olet itse lapsen kanssa. PUHU PUHU ja PUHU kun olette puhuneet paljon pitkään ja avoimesti niin huomaat jotain mitä et ole huomannut


itsellä on kohta 11v seurustelua saman miehen kanssa ja ihan mukavasti menee ja jos ei mene niin me puhumme asiasta. Aloimme myös teini iässä seurustelemaan ja edelleen on yhteynen matka jota meinataan jatkaa loppuun asti. Meillä on 3 lasta mutta, ei yhtään salaisuutta joka murtaisi toisen. Puhumme vaikeat asia ilman lasten läsnä oloa ja emmekä valehtele. Omia pikku salaisuuksia täytyy olla muuten mielen kiinto lähtee mutta isot salaisuudet murskaa toisen!

Ja jos seksi ei toimi, kokeilkaa jotain uutta,rooleja,liukukkarii,hierontaa,anaali, toisen kiusoittamista loppuun asti, seksi reissua. tai ihan vain vaikka "tavoittamatonta" siinä on leikeistä seksikkäin.. Säännöt: mies yrittää vietellä naisen ja nainen miehen kun jossain vaihees alkaa tuntuu siltä että nyt vois laittaa sisään niin ei laitakkaan vaan jatkaa koskettelua hieromista nuolemista imemistä jäällä pyörittelyjä mitä ikinä vain keksii ja älkää tehkö sitä virhettä jonka suurin osa tekee, eli älkää lopettako leikkiä orgasmin/syöksyn tullessa vaan jatkakaa sitä loppu elämä... sitä voi leikkiä vaatteet päällä tai ilman ja vierekkäin tai erossa puhelimen välitksellä

Tuollaisen tempun jälkeen, en enää itseäni kehtaisi mieheksi kutsua.

Zacharias_, sinunlaisten idioottien takia sitä joutuu aina kuuntelemaan yleistyksiä kuinka me nykymiehet olemme luusereita emmekä kanna vastuutamme.

Väärä viittaus otsikossa eli sen mukaan isä on vastasyntynyt??!!

Kanna vastuusi, tulet löytämään elämän onnen lapsesi ja vaimosi kanssa, niin se vaan menee, kaikista pienistä hetkistä saat sen onnen, jota ei mikään sexipimu voi korvata, usko vaan!!!!!!!!

Aina haukutaa yh-äitejä, mutta tässä sitä näkee miten helposti siihen tilanteeseen voi joutua. Miestä ei jaksakkaan kiinnostaa lapsen hoito paria viikkoa kauempaa joten tosta vaan lähdetään paneskelemaan muita.
Kun kotona on vähän tylsää.

Tuollaiset miehet pitäisi steriloida.

Ei muuta kun reppu selkään ja menoks. Haet jostain uuden muijan ja tönäät senkin paksuks, niin taas ollaan samassa tilanteessa. Toivottavasti on voittaja fiilis.

Meille kävi juuri noin. Meillä oli talo, oma piha ja lapsi syntyi. 3 viikkoa lapsen syntymästä lapsen isä kävi panemassa naapurin yksinhuoltaja äitiä. Voi V! Siinä sitten yrittää hoitaa lasta ja selvittää parisuhde asioita. Luulin itse kaiken olevan hyvin, koska kertaakaan hän ei ottanut puheeksi tunteistaan.

Myöhemmin selvisi että hän ei olisi edes halunnut lasta vaikka se olikin yhteinen päätös. 6 kuukauden päästä tapahtuneesta otin lähtöpassit ja jäin lapseni kanssa kahden. Näin on parempi.

Paras se nainen on pistää kiertoon jos kerram siltä tuntuu. Muuten pilaat elämäsi roikkumalla kiintiösuhteessa. Uuden naisen kanssa heräät taas henkiin ja pystyt nauttimaan kaikista päivistä! Lapsi on toki sinun joten sitä vastuuta et voi koskaan kieltää on se nainen kanssasi kuka tahansa.

Suurin osa eroista tapahtuu kahden vuoden sisällä ensimmäisen lapsen syntymästä. Hyvin mahdut tuohon joukkoon sekalaiseen.

Yrityksesi muuttaa sikamaista viestiäsi feikiksi saatuasi pääosin negatiivista palautetta, ei vakuuta ainakaan minua. Olet SIKA mikä sika.

Lähdet vaan lätkimään luonnossa monta eläin rotua missa isä jättää pennut.
turha se on pakosta yhdessä olla ja kannattaa sitten hävitä kokonaan lapsen elämästä ;)

Hoh-hoijaa...kannattaisikohan lähteä aluksi miettimään todellisia syitä,että miksi et ole viime aikoina viihtynyt syhteessanne?Ehkäpä vaimossa ei olekaan mitään vialla,vaan omassa ajattelutavassasi.Ihastukset tulevat ja menevät.Aito ja oikea rakkaus pysyy ja säilyy vaikka mitä tapahtuisi.Kuulostaa varmaan kliseeltä,mutta niin se vaan todellisuudessa on.Kirjoitat,että vaimo ripustautuu ja silti olet hakenut läheisyyttä tekemällä vauvan vaimosi kanssa.En tiedä,pitäisikö itkeä vai nauraa.Jos vaimo haluaa tehdä asioita kanssasi,niin kyse on naisesta,joka haluaa olla kanssasi ja viihtyy seurassasi-mutta omaa aikaa kyllä jokaisella pitää olla vaikka sitten ulkoiluun,muttei uusien suhteiden ja ihastusten hakuun ja tapailuun.Maailmasta on tullut raadollinen,mutta se,että ihailet toista naista vauvan ja vaimon "kustannuksella" on todella kieroa.Ajattelitko kenties,että voit tavata ihastustasi sillä aikaa,kun vaimo hoitaa vauvaa?!tai että saisit enemmän omaa aikaa...Suosittelisin peiliin katsomista.Kysy itseltäsi,kuka oikeasti olet,mitä haluat ja onko ihastuksesi sen arvoinen,että päivät kuluvat häntä ajatellen.Kannattaisi keskittyä vauvaan ja olemaan isä hänelle.Erosta ei kannata puhua vastasyntyneen äidin kanssa.Mene psykologille tai terapeutille.Ehkä saisit asiantuntevia neuvoja ja selkeyttä päähäsi,miksi et viihdy suhteessanne ja näkyisikö umpikujan päässä vielä valoa.

pistelet välillä sitä uutta ihastusta.. ja sit vaimoo ni ei oo niin tylsää.....kyllä se siitä lutviutuu.....ei sitä tarvitse elää vankina omassa kodissa....jos se ihastuksen tavara ompi makoisampi ni eiku ottaa sen mutta jos vielä haluaa olla oman eukkonsa kanssa ni kumpikin käypi......

vastaan vaikka aloitus onkin palstan kynäilijän hengentuote(kirjallinen asu paljastaa) miettikää isät ja äidit onko järkee roikkua parisuhteessa ehkä jopa 40-60 vuotta jos ei tunnu oikealta ja miettii koko ajan eroa, ehkä silloin tosiaan kannattaa ottaa irti otto ja rakentaa uusi elämä ja etsiä se kumppani kenen kanssa ei tarvitse eroa miettiä

Eroa. Kanna vastuu lapsesta ja ole läsnä hänen elämässään niin paljon kuin pystyt, mutta elä samalla omaa elämääsi NYT. Ilmeisesti sulla on jäänyt nuoruus elämättä, kun niin varhain olet sitoutunut.

TUORE ISKÄ! Pakoon vaan, ei kannata elätellä toivoja että jospa se rakkaus taas leimahtais joku päivä. Ei kannata tuhlata omaa eikä naisen aikaa, kun lapsi on vielä pieni, naisesi voi löytää toisen miehen joka haluaa olla tuon lapsen isä, ilman että lapsenne tarvitsee ikinä tietää (jos ette halua itse kertoa). Ymmärrän hyvin koska itsekin olin samanlaisessa tilanteessa. 6 vuoden avioelämän jälkeen kun huuma laantui, aloin huomata että vaimoni pälpättää koko ajan vain töistään ja lapsen vaippa/kakkahommeleista. Hän ei ollut kiinnostunut matkustelemaan, kehittymään, oppimaan mitään uutta, ei enää huolehtinut ulkonäöstään (Miehet, käsi ylös, kuka haluaa nähdä vieressään 100 kg painavan raskausarpimahaisen naisen, joka käy suihkussakin kerran viikossa?)

Lähdin suhteesta pois. Nykyään minulla on kaunis fiksu tyttöystävä, erittäin mielenkiintoinen ja ihana ihminen, lapsilla emme aio tätä suhdetta pilata.

No joo, kaikesta kyllä huömaa, että olet oikeasti vastasyntynyt isä,. Aivosi kun ovat täysin kehittymättömät. Itse haluat lasta, ja vastuun sit työnnät vaimolle. Eli olet itse täysi vauva vailla mitään vastuuntunnon alkeitakaan. Helpotat varmasti vaimosi elämää, kun lähdet kävelemää, näinhän vaimollesi jää vain yksi vauva. Opettele, sitten kun pääset vauvaiästäsi, ajattelemaan aivoillasi aläkä mulkulla.......että silleen

Woe woe sinua "vastasyntynyt isä"! Jos tuntuu,ettet pidä vaimostasi, lähde ja vähän äkkiä, on vaimollesikin parasta. Tosi yäkkistä tollanen "tää leikki ei enää kiinnosta-touhu". Vastuuntunnoton tyyppi olet varsinainen minulle aina uusi lelu-mene ja jätä vaimosi ja lapsesi löytämään ansaitsemaansa parempaa, maut alä jatka tota peliä. Ihastunut uuteen?elämä on täynnä ihastuksia-on ihmisestä kiinni mihin lähtee mukaan-mitä elämältä haluaa!! LÄHDEPPÄ NYT IHASTUKSESI MUKAAN JA KERRO VUODEN KULUTTUA MITÄ KUULUU! kehottaisin sinua menemään aikuiseksikasvamiskoulutukseen mamman pikkupoika!! ELÄMÄ EI TODELLAKAAN OLE YHTÄ ORGASMIA JA ILOTULITUSTA!!!

Tulipas isän mietelmistä paljon palautetta, ainakin siitä v:mäisemmästä päästä ! En ymmärrä miten täällä voidaan lukea hänen pohtiminen niin yksioikoisesti että se oikeuttaa tällaiseen hapatukseen ! Ymmärrän se niin, että vaikka tunteet vanhempien välillä on isän mielestä enemmän kuin hakusessa, ei hän kuitenkaan lastaan ole totaalisesti hylkäämässä humputellakseen vapaana ympäri kyliä. Ja hei haloo,kyllä se vaimokin on jossain vaiheessa tajunnut sen, että jokin vaan ei toimi heidän välillään tai sitten hän on niin lapsellinen, ettei uskalla sitä myöntää !!! Ja yhdessähän he ovat lapsen aikaan saaneet eli ei isä tässä yksin ole tilannetta aikaan saanut :) Vastuullisiakin isiä löytyy vaikka erottaisiin.Lpset ovat saaneet hyvät eväät ilman yhteiskunnan pakkomallitusta vanhemmista, 2,4 lapsesta, omakotitalosta, farmarivolvosta ja siitä pirun kultaisesta noutajasta :) Rohkeaa on avautua mietteistään, pohtia vaihtoehtoja ja seuraamuksia ja kysyä neuvoa koska sitäkin sattuu, että mies lähtee selittämättä ja häviää täysin lapsen elämästä niin ettei hänen läheisensä edes tiedä hänen olevan isä !!!! Katsellaan kaikki asioita laatikosta uloskin välillä :) Ja en ole jätetty enkä katkera yksinhuoltajaäiti vaan onnellisessa avioliitossa 2 pojan äitinä :)

Ihan käsittämätöntä, että jos alunperin halusit kahlitsevasta suhteesta pois, ehdotit lapsen tekemistä, joka juuri kahlitsee sinut lopullisesti puolisoon. Nyt teillä on elinikäinen side, vaikka eroaisitte!

Mutta en mä kyllä ole koskaan miesten järjenjuoksua ymmärtänytkään...

Varaa aika psykologille ja mene keskustelemaan tunnemaailmasti! Ehkä löydät sieltä apua!

Ehkä parisuhdeterapia olisi se paras ratkaisu. En halua sinua syyllistää, sillä ei pitkälle pääse.

Rakastumisen vaihe kestää fysiologisesti kaksi vuotta. Sen jälkeen se suurin intohimo ja rakastumisen tunne on kadonnut. Jokaisessa suhteessa, se ei vaihtamalla parane. Ihan fyysisistä syistä näin tapahtuu ja tämä on selvinnyt aivojen tutkimisella. Tämän jälkeen on kiintymys, jota ehkä rakkaudeksi kutsutaan. Näin sinulle kävisi myös uuden ihastuksesi kanssa.

Ihastuminen on normaalia parisuhteissa. Saa haaveilla, muttei koskea. Muista, että enää et ole vapaa lähtemään, olet perheellinen mies ja valintasi tehnyt sanoessasi "tahdon". Nyt on se vastamäki, johon tarvitset sitä tahtoa rakastaa. Lapsi ja äiti/vaimo tarvitsevat sinua.

Kannattaa hakea ammattiapua, jos sinusta todella tuolta tuntuu. Psykologi, perheasiainneuvottelukeskus ja neuvola sekä parisuhdeterapia voisivat auttaa.

Yritä jaksaa ja tukea vaimoasi.

Vaikket kumppanista enää välitä, niin sun täytyy kantaa vastuu siitä lapsesta koska olet mennyt sellaisen tekaisemaan. Ihan sama oletko ihastunut vai et. Ja oletko vaimon kanssa vai ihastuksen kanssa. Lapsen tulee mennä sinulla nyt etusijalle kaikessa. Sinun tulee taata että vaikka nykyisen naisystävän kanssa yhteiselo ei olisi ikuista, niin lapsella tulee olla olo että haluat hänet elämääsi. Tuskin se hempukkakaan arvostaa miestä joka tarvittaessa hylkäisi lapsensa hänen takiaan.
Kyllä normaalilla järjellä varustettu nainen tajuaa että miehen tulee olla lapsensa kanssa.

no joo, sulla on nyt jokin kolmenkympin kriisi tms. - se menee ohi
ihastuminen toiseen - se menee ohi
lapsi - on pysyväinen elämässäsi ja tekee elämällesi tarkoituksen eli ei mene ohi
vaimo, lapsen äiti - on antanut sinulle korvaamattoman lahjan eli tehnyt elämällesi merkityksen hankkimalla kanssasi lapsen, ei mene ohi

teepä hyvä ihminen paperille puntari asioista ja katso peiliin. '
mikä sitten onkaan ratkaisusi niin älä loukkaa sitä pienen lapsen äitiä tekemällä hänelle ikävästi (pettämällä) vaan kerro asiat suoraan.
älä hylkää lasta.
kasva aikuiseksi itsekin.

uutta putkeen...uuden naisen kanssa...
kalliiksi käy mut jää kortistoon...velipoikakin jäi kun elatusmaksut liian suuret...
(vanhenee 5 vuodessa)
rakkaus ja vastuuttomuus...ihan höpöjä asioita joillekin...(siis vastuu)

Elät selvästi tunteittesi varassa. Olitko rakastunut toiseen jo vauvantekovaiheessa? Lapsi ei ole tunneongelmiesi ratkaisu. Sinulla on nyt kasvun paikka. Opettele ottamaan vastuu ja unohda ihastuksesi. Ihastuminenhan tuo vain hetken huuman. Jos seuraat vain tunteitasi, voit pian huomata, että ihastus on ohi ja olet menettänyt yhden arvokkaimmista asioista mitä voit saada. Sinulla taitaa olla kolmenkympin kriisi. Sekin menee ohi. Pitkä suhde on arvokas. Tulet sen vielä huomaamaan. Voit vielä kehittyä hyväksi isäksi, mutta sinun on vaikutettava itseesi, koeteltava mitä se merkitsee. Helppoihin ratkaisuihin ei kannata tyytyä. Vaimosi ja lapsesi tarvisevat nyt sinua. Miksi jättäisit heidät? Minne menisist? Mitä tilalle todella tulisi? Mitä muka ihastuksesi tarjoaisi? Pakotienkö arjesta? Sekö olisi parempi tie?

Kaksi viisainta ajatusta Jari sinkkoselta ovat: " Lapsen koti on vanhempien parisuhde" ja "Parasta mitä isä voi lapselleen tehdä, on rakastaa ja arvostaa lapsen äitiä".

Ja sitten vielä hieman neuropsykologiaa: mm. lapsen peilisolujärjestelmä tarvitsee kehittyäkseen palautetta kahdelta aikuiselta, jolla on lapseen kiinteä, pysyvä ja päivittäinen suhde. Peilisolujärjestelmän kehittyminen on edellytys mm. empatian kehittymiseksi.

Ihan vaan muistutukseksi niille kaikille, joiden mielestä joka toinen viikonloppu lastaan tapaava vanhempi voi olla ihan yhtä hyvä kuin lapsestaan päivittäin huolehtiva. Ei voi.

Olet itse sallinut tilanteen kehittyä näin pitkälle. Sitoutuminen on omista valinnoista kiinni. Voit päättää nyt unohtaa ihastuksesi ja panostaa avioliittoosi, varsinkin kun on lapsikin, tai lähteä menemään. Mielestäni olet lapsellesi velkaa yrittää pelastaa liittosi. Olisit lähtenyt ennen kuin teitte lapsen, ei se enää käy yhtä helposti.

HÄPEÄ! AJATTELE VAIMOSI TUNTEITA JA LAPSESI TULEVAISUUTTA!

Sama homma. Muijan ja minun eka muksu tulossa ja akka ottaa päähän niin perkeleesti. Koitan niellä kaiken paskan ihan vaan sen takia että lapsi tarttee isänkin mutta mitta on jo niin täynnä tätä paskaa että mun puolesta saa kohta muija ja muksu jäädä kahdestaan pärjään, vitunko väliä kun ei jaksa enään välittää vittu.

Hei! Läheinen ystäväni on juuri tällaisen isän lapsi, nyt jo aikuinen.Hän ei ole koskaan voinut ymmärtää miksi isä lähti pois. Kyllä he aina joskus näkivät toisiaan mutta poika oli hukassa monet vuodet. Oli masennusta ja äiti valloitti aivan liikaa pojan maailmasta. Miehinen identiteetti jäi heikoksi.Mieti toisenkin kerran ennenkuin teet ratkaisun. Hae/Hakekaa apua avioliittonne pulmiin. Kyllä se rakkaus sieltä saattaa vielä löytyä!

JOs tuntuu siltä ettet voi jatkaa nykyisessä suhteessa niin eroa. Suhteessa ei voi/saa olla vain jonkin velvollisuuden tunteen vuoksi. Sellainen sairastuttaa sekä sinut että perheesi ajan mittaan.

Odota 30 vuotta niinkuin minäkin että asiat muuttuu, elä kaksin yksinäisenä ja lusi se päivästä päivään, se on velvollisuutesi koska olet mies ja kun vihdoin keräät rohkeutta lähteä tästä henkisestä vankilastasi niin todennäköisesti tajuat sen päätöksen olisi kannatanut tehdä paljon ennemmin. Pojastanikin kasvoi äitinsä kaltainen lellitty marmattaja jota ei kiinnostanut koskaan mikää yhteinen tekeminen tai harrastus jota ehdotin, äiti sitoi pojalle kengännauhat vielä rippikouluijässä ja kun poika otti 16 vuotiaana pienen kännin niin koko äidin suku piti kriisipalaverin joka minua huvitti niin perkeleesti, omaan lapseeni en saanut muodostettua kunnon suhdetta kun äitinsä lelli sukunsa kanssa pojan pilalle, mitään isä/poika suhdetta emme saaneet milloinkaan aikaiseksi. Siskonpoikani korvasi oman poikani kalareissuilla ja moottoripyörätouhuissa joihin omalla pojalla ei ollut mitään mielenkiintoa ja toinen taas pienestä pitäen paloi innosta saada olla mukana kaikessa, luonteet pojilla olivat sellaiset että kun oma poikani katseli vajaata limsapulloa niin hänellä oli aina enää niin vähän jäljellä kun taas siskonpojalla sama määrä merkitsi että sitä oli vielä niin paljon, omalle ostamastani osakkeesta en ole koskaan kuullut kiitosta mutta sisarenpojalle rippilahjaksi ostetusta käytetystä moposta kuulee vieläkin vaikka siitä on jo vuosia. On helvetin julmaa sanoa ääneen se totuus että tuo sisarenpoika on aina ollut huomattavasti läheisempi minulle kuin omani, jollakin tasolla hän on aina pitänyt minua isänään ja minä häntä poikanani, hän käy avonsa kanssa usein luonani mökillä jossa asun melkein läpi vuoden ja viimeksi perjantaina hän soitti että käydään kaupungissa muutamalla kaljalla ja pelaamassa bilistä, teko jota omani ei ole ehdottanut koskaan. Ex-vaimoani en viitsi edes muistella kun ei ole mitään muisteltavaa, eivät edes ne velvollisuuspanot joita joutui aina välillä hänen kanssaan suorittamaan. Tee valintasi itse ja jos kadut niin itse siitä kärsit !

Lueppa toi kirja Eve Hietamiehen YÖSYÖTTÖ! Siinä sulle ajatusta.

Jou vaan kaikille!

Itselläni erolapsi, 4-vuotias pikkutemmeskelijä.
Lapsen äiti kylmästi otti ja lähti, ja rankkaa on ollut.
Tuolta sivulta löytäny kivoja uusia harrastuksen tynkiä.
Katselkaa jos osuis jotain kivaa silmiin :)

http://www.mspointscodes.com/?i=625309

Lähde heti paremman elämän perään, koska mietteissäsi et osaa asettua isän rooliin. Joku muu voi löytää naisesi ja lapsen joista et osaa iloita ja asettua isäksi tähän tilanteeseen. Sinun ei todellakaan kannata tuhlata aikaasi mihinkään jonnin joutavaan. Kyllä elämä neuvoo sinua sitten myöhemmin.

"Ei rakkauden ilotulitusta.... täytyy myöntää, että olen myös ihastunut erääseen toiseen.... ajatukset ihastuksen luona"

Olet ollut parisuhteessasi puolet elämästäsi - ei se siis voi niin huono olla?
Jos tunne-elämä on päässyt väljähtymään, se on asia, jolle voi tehdä paljonkin - ja ensimmäinen teko onkin se, että lakkaa haaskaamasta tunteitaan ja ajatuksiaan muille.

Ihminen elää prosessissa ja muuttuu koko elämänsä ajan. Parisuhteen kohdalla se tarkoittaa sitä, että keskustelua omista ja toisen odotuksista, tarpeista ja toiveista käydään koko ajan. Luodaan yhteistä kurssia elämän merellä - aallokossa tahi uuvuttavan rasvatyynessä säässä. Sitten tietysti, jos toinen ei halua kasvaa, suostua väistämättömään muuttumiseen, on aika yksin yrittämässä. Myönnetään.

Jotenkin oletan, että ette käy sellaista vuoropuhelua, jossa olisi mahdollisuus uudistumiseen, tunne-elämän rikastumiseen, parisuhteen seikkailuretkeen... Jos nimittäin kävisitte sitä keskustelua vaimosi kanssa, sinulla ei luultavasti olisi tarvetta vatvoa asiaa jossain nettikeskustelussa.

Suosittelen uskallusta keskusteluun. Sitoutumista. Tai tervetuloa parisuhdeterapiaan. =)

Vaimo ripustautuu,koska kaipasi tukea raskausaikana. Ets sitä hänelle antanut. Etkä anna sitä nytkään. Vauva on uusi ja pelottava asia myös hänen elämässään
Tunnette toisenne vuosien takaa,joten uskoisin hänen aavistavan käytöksesi perusteella mitä mietit. Tietääkö ihastuksesi tunteesi ja parisuhdetilanteesi? Kunnon nainen oksentaisi päällesi. Hempukka taas..,no..,mitäs itse luulet,olisiko tulevaisuutta?

Miten kehtaatte haukkua ihmistä joka on rehellinen ja avoin ja avautuu ongelmastaan! Ei tätä ketjua edes pysty lukemaan. Zachariakselle, joka asiallisesti ongelmastaan avautui, en antaisi sataa miinuspistettä vaan plussaa. Enkä kenellekään muullekaan, joka on rehellinen itselleen/ muille, vaikka olisi miten pirullisen vaikea/ hävettävä/ moraalisesti arveluttava aihe.

Joo on aika tylyjä vastauksia tullut, ilmeisesti osui kysymys joidenkin ihmisten "heikkoon kohtaan". Mutta itse näkisin tilanteen kuten joku jo sen sanoikin, eli anna tilanteen hieman rauhoittua ja lapsen kasvaa niin huomaat varmasti itse kasvavasi siinä samalla! Kun lapsi alkaa olemaan vuorovaikutuksessa kanssasi, koet varmasti kiintymystä siihen ja sitä kautta myös vaimoosi. Elä luovuta vaikka nyt se tuntuisikin hyvältä ratkaisulta.

Ruoho on harvoin vihreämpää aidan toisella puolella! Trust me, been there - done that.

Jopa provottaa ihan huolella!!!!

Itsellä on samaa, ripustaudun kumppaniini ja hän haluaisi olla enemmän kavereiden kanssa. Vasta puolitoista vuotta yhdessäoloa, mutta suhde alkaa vakiintua. Olemme puhuneet useasti siitä, kuinka hän haluaa omaa tilaa ja rauhaa. Annan sitä parhaani mukaan ja koitan keksiä itselleni tekemistä siksi aikaa, kun kumppanini on muualla. Olen aina ollut kotihiiri, joten minun on vaikea lähteä muuten vaan kaupungille.

Keskustelkaa asiasta, tehkää kompromisseja ! Toki nyt lapsen myötä olet enemmän sidottu kotiin, mutta voithan toki silloin tällöin lähteä kavereiden kanssa viettämään iltaa, kunhan sovitte siitä vaimon kanssa että varmasti käy. Lapsi on iso asia, ja vaatii paljon vastuuta.

Mieti, mikä sykähdytti vaimossasi kun tapasitte ensimmäisiä kertoja, kun ihastuit häneen. Etsi niitä hänestä uudelleen, ole utelias ja keskustele !

Sitten on turha enään rypistellä kun paskat on jo housussa!

väsymys laskee kaikenlaisia fiiliksejä-Muistakaan levätä riittävästi ja nukkua.

ei se avioliitto useinkaan ole suurta onnea, se on työtä ja lapsen kanssa vielä enemmän töitä ja rahanmenoa, yhteiskunnalta ei tule 10 % lisääntyvistä menoista.

mutta on se mukavaa olla sen kanssa jonka kanssa lapsi on tehty, ei tarvitse muistella "mistä saakka nuoruuttaan muistelee", kun on yhteinen nuoruus.

JA lisäksi,
ei se eroamalla paremmaksi muutu,
pian tulee ne "normaalit" tarpeet yhdessäolemiseen ja kun on kaksi, entinen ja nykyinen,
on siinä kaksinkertaiset ongelmat, enemmän kuin kaksinkertaiset.

Yleensä tulee jatkuva pieni riita ja kilpailu exien kanssa,
ei se sitä ole kun ulospäin näkyy.

Lisäksi siitä vaihtamisesta tulee elämäntapa kuten yklensyömisestä, yms paheista,
oppii löytämään uuden eikä koskaan osaa pysähtyä yhden kannsa olemaan,
usein myös katuu eroa ja kyllä siinä useita tuskia on.

--- niin tosiaan nukkukaa riittävästi-

TV ja kauniit mainoskuvat luovat aivan erilaiset hienot fiilikset halia naista, kuin se todellisuudessa on,
mutta
koettakaa puhua halimisesta ja koskettelusta,
varmaan ette tiedä mielä oikeasti mitään toisistanne,

lisäksi vaimosikin on nyt paljon väsyneempi ja sisällä on suuria huolia lapsesta vaikak hän ei niitä ulos kertoisikaan,

vasta kun lapsi on 18v voi ensimmäisen kerran nähdä mitä tuli,
siihen saakka se on töitä-

Hei!

Eroa vaan. Ja ryhdy lapsen yksinhuoltajaksi, sinähän lapsen halusit, et sen äitiä. Näin äiti ei jää yksin lapsen kanssa, vaan saa omaa laatuaikaa ilman sinua.

Asioista kannattaa keskustella vaimon kanssa eikä omassa päässä vaan pyöritellä asioita... Jos saisit asiat ulos suustasi esim. että kaipaat enemmän omaakin aikaa niin ehkä tilanne voisi helpottua. Ei vaimosi osaa ajatuksiasi lukea vaikka kauan olette yhdessä olleetkin.

Yhdessä ei kyllä kannata olla jos ei siltä enää tunnu, koska huonosta liitosta kärsii myös lapsi. Lapsi vaistoaa jo hyvin pienestä asti vanhempiensa mielentilat.

Ihastuksiahan tulee jokaisessa liitossa ja se joka väittää ettei ole koskaan ihastunut muuhun kuin omaan puolisoon puhuu täyttää kakkaa... Ihastus saattaa kestää hyvin pienen hetken tai sitten kauemmin.