Kerrompa tarinan lyhykäisyydessään.
Olen tapaillut/seurustellu monia idiootteja, koskaan en ole tuntenut heitä kohtaan mitään suurempaa kuin välittämistä ja silkkaa huolenpitoa.
JA NYT olen löytänyt elämääni erään miehen, jonka seurassa minulla on herättännyt aivan uusia tunteita. Joita minulla ei ole ollut ketään kohtaan koskaan aiemmin.
Vaikka olenkin, tämän miehen löytänyt, emme seurustele, täten emmä ole myöskään keskustelleet mistään vakavammasta. Olleet vain yhdessä, ajattelemmatta mitään sen kummempia. (Ilmeisesti kumpikin viihtyy toistensa seurassa.)
Välillä tuntuu kuin molemmat olisimme todella todella varovaisia ja varautuneitakin (aiempien suhteiden takia, kenties?), joten emme kumpikaan uskalla aloittaa vakavempia keskusteluja.
Tuntemukset joita mies on minussa herättänyt:
Esimerkkinä sanottakoon, että kun hän kävelee ovesta ulos lähteäkseen töihin/kotiinsa, alan parkua kuin mikäkin lapsi(en tosin hänen edessään).
Tahtoisin soitella hänen kanssaan, mutta olen sallinut hänelle hieman omaa aikaa, enkä halua vaikuttaa epätoivoiselta, perään soittelijalta.
Mistä tiedän onko tämä yksipuolista? Onko tämä rakkautta? Itkenkö ilosta vai surusta? Itkenkö toisen takia, koska mahdollisesti rakastan häntä?
Tunteideni puolesta, voisin hypätä hänen kaulaansa ja kertoa mitä tunnen häntä kohtaan. Ja järkeni taas sanoo minulle, että etene rauhassa ja katso mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Olen tapaillut/seurustellu monia idiootteja, koskaan en ole tuntenut heitä kohtaan mitään suurempaa kuin välittämistä ja silkkaa huolenpitoa.
JA NYT olen löytänyt elämääni erään miehen, jonka seurassa minulla on herättännyt aivan uusia tunteita. Joita minulla ei ole ollut ketään kohtaan koskaan aiemmin.
Vaikka olenkin, tämän miehen löytänyt, emme seurustele, täten emmä ole myöskään keskustelleet mistään vakavammasta. Olleet vain yhdessä, ajattelemmatta mitään sen kummempia. (Ilmeisesti kumpikin viihtyy toistensa seurassa.)
Välillä tuntuu kuin molemmat olisimme todella todella varovaisia ja varautuneitakin (aiempien suhteiden takia, kenties?), joten emme kumpikaan uskalla aloittaa vakavempia keskusteluja.
Tuntemukset joita mies on minussa herättänyt:
Esimerkkinä sanottakoon, että kun hän kävelee ovesta ulos lähteäkseen töihin/kotiinsa, alan parkua kuin mikäkin lapsi(en tosin hänen edessään).
Tahtoisin soitella hänen kanssaan, mutta olen sallinut hänelle hieman omaa aikaa, enkä halua vaikuttaa epätoivoiselta, perään soittelijalta.
Mistä tiedän onko tämä yksipuolista? Onko tämä rakkautta? Itkenkö ilosta vai surusta? Itkenkö toisen takia, koska mahdollisesti rakastan häntä?
Tunteideni puolesta, voisin hypätä hänen kaulaansa ja kertoa mitä tunnen häntä kohtaan. Ja järkeni taas sanoo minulle, että etene rauhassa ja katso mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.