Olen 16-vuotias tyttö ja aloitin juuri opiskelun uudessa opiskelupaikassa. Olen ollut yksinäinen jo monta vuotta, ei yhtäkään kaveria. Olen myös kärsinyt vuoden ajan kahvikuppineuroosista, eli kädet alkavat täristä aina syödessä. Aiemmin tätä käsien tärinää ei ole kotona ollessa ilmennyt, mutta eilisestä asti kädet on tärissyt myös kotona perheen kanssa syödessä, niin paljon että olen hädin tuskin saanut mitään syötyä jos pöydässä on joku muu kanssani. Kukaan ei kai onneksi huomannut mitään, häpeän tätä niin paljon etten pysty kertomaan edes psykologilleni tästä. Psykologilla olen käynyt puhumassa yksinäisyydestäni lähinnä vain vanhempieni mieliksi, jotteivat nämä olisi niin huolissan minusta.
Nyt kun aloitin uudessa koulussa, oon yhtäkkiä alkanut oksentelemaan aamuisin. Ekana päivänä tätä ei ollut, tokana päivänä bussissa istuessani tunsin pientä kuvotuksen tunnetta, kolmantena päivänä oksensin kouluun päästyäni koulun vessassa. Ajattelin ensin tuon pahoinvoinnin johtuvat vain siitä, etten ole tottunut istumaan pitkiä aikoja bussissa, mutta sitten oksentelu alkoi jo kotona heti kun olin saanut aamupalan syötyä, myös viikonloppuisin. Ja vain aamuisin. Tämä oksentelu ei voi johtua siitä että olisin raskaana, se on varmaa. En ole tuntenut oloani mitenkään jännittyneeksi tai stressaantuneeksi, mutta keho tuntuu viestivän jotain ihan muuta.
Tämä ei taida kuullostaa edes pahalta, mutta silti tuntuu etten enää jaksa elää tämän kanssa. Toivon, ettette ehdota että kertoisin tästä kaikesta pykologille, pelkään joutuvani jollekkin osastolle tai että vanhempani saisivat tietää. Haluan nousta itse omin avuin tästä kuopasta jonne olen pudonnut, mutten tiedä kuinka.
Nyt kun aloitin uudessa koulussa, oon yhtäkkiä alkanut oksentelemaan aamuisin. Ekana päivänä tätä ei ollut, tokana päivänä bussissa istuessani tunsin pientä kuvotuksen tunnetta, kolmantena päivänä oksensin kouluun päästyäni koulun vessassa. Ajattelin ensin tuon pahoinvoinnin johtuvat vain siitä, etten ole tottunut istumaan pitkiä aikoja bussissa, mutta sitten oksentelu alkoi jo kotona heti kun olin saanut aamupalan syötyä, myös viikonloppuisin. Ja vain aamuisin. Tämä oksentelu ei voi johtua siitä että olisin raskaana, se on varmaa. En ole tuntenut oloani mitenkään jännittyneeksi tai stressaantuneeksi, mutta keho tuntuu viestivän jotain ihan muuta.
Tämä ei taida kuullostaa edes pahalta, mutta silti tuntuu etten enää jaksa elää tämän kanssa. Toivon, ettette ehdota että kertoisin tästä kaikesta pykologille, pelkään joutuvani jollekkin osastolle tai että vanhempani saisivat tietää. Haluan nousta itse omin avuin tästä kuopasta jonne olen pudonnut, mutten tiedä kuinka.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.