Miten reagoida, jos lääkäri sanoo: "sähän OLIT asperger"?
nenttiyttäminen
huohhhh
34402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Missä päin Suomea noin on sanottu ja onko yksityinen terapeutti vai julkisen sektorin psykiatri vai joku terveyskeskuksen lääkäri sanonut noin? Asperger ei parane koskaan. Jossain päin Suomea on vallalla käsitys, että se paranee jossain vaiheessa elämää, mutta se ei parane. Mielestäni ihmisten pitää vaan hyväksyä se että on olemassa myös Asperger-henkilöitä. Tiedän paikkakunnan jossa uskotaan edelleen niin että se on parannettavissa oleva sairaus joka paranee erilaisten käskyjen ja ohjeiden avulla. minulle kävi niin että kun entiset tavat saatiin pois niin uudet vielä aspergermäisemmät tavat tulivat niiden tilalle.
MILLALLE:
Olen itse nimimerkki Non-Nent, jota ajattelit korkealla toiminnan tasolla olevaksi.
Ehkä kykenen toimimaan, mutta sisälläni koen silti yksinäisyyttä.. Näytän normilta, olen opetellut vuosikausia käyttäytymään, puhumaan ja toimimaan.. Mutta esimerkiksi tänään en kyennyt menemään kouluun. Koska en kyennyt kohtaamaan ihmisiä siellä. Ja tässä olen nyt istunut monta tuntia tekemättä mitään, koska en pysty muuta, kuin olemaan.
Kukaanhan ei näe, mitä tapahtuu sisällä, kun pääsen yksin kotiin. Minulla ei ole yhtään ystävääkään. No suku on, mutta ystäviä 0.
Heikkolahjainen en ole, vaan opiskelen itseasiassa yliopistossa ja teen töitä päälle. Mutta usko pois, helppoa ei ole. Joudun kaiken aikaa pinnistelemään. Pelkään, että vammani takia jää jopa koulutushaaveeni.
Ja entä silloin, kun ihmiset sanovat suoraan, että minulla on "outo ilme" tai muuta.. Ja naapurin 12 vuotias tyttö ilmeisesti ilkkuu minulle. En itse ymmärtänyt sitä, kunnes minulle kerrottiin asiasta..
Olemme kenties aikalailla erilaisia sinä ja minä, siis noin ihmisinä, mutta vamma se minullakin on. Ajattelen itse, että olen vain oppinut käyttäytymään ns. normaalisti. Ne asiat, jotka nenteiltä tulevat vaistonvaraisesti, ovat minulla vuosikausien opettelun tulosta.
Olemme ihmisinä erilaisia, sinä ja minä, mutta vamma on minullakin.
Voimia sinulle!
Äh, nyt vastasin väärään paikkaan..
Kiitos!
ja anteeksi jos olen ollut hävytön tai ilkeä täällä foorumilla.
Ei mitään hätää Milla! Kaikki hyvin. Meillä jokaisella on hetkemme.
:)
Julkisella puolella ja ymmärsin näin, että koska mut on diagnosoitu assiksi mun pitäisi myös näyttää mihin pystyn tulostavoitteiden saavuttamiseksi
tarkennuksena vielä, Aspergerin syndroomahan ei ole sairaus, vaan "normiväestöön" verrattuna erilainen tapa kokea asioita
Niin mutta entäs jos joku on lapsena saanut diagnoosiksi Asperger ja aikuisena on jotain erikoisia oireita joiden perusteella voi luokitella sairaaksi? mm nonverbaaliset oppimisvaikeudet, ikätasoon nähden lapsellinen käytös jolle ei henkilö voi mitään, pelot, epäluulo, yliherkkyys, äärimmäinen vaikeus pärjätä sosiaalisissa tilanteissa, raivokohtaukset, negatiivinen asenne, kohtuuton syyllisyydentunne pienimmästäkin virheestään, täysi puolustuskyvyttömyys kun joku kiusaa, masennus, päänsärky, pahoinvointi ym joitten etiologia on selvä ja se on synnytyksessä tullut aivovaurio ja lapsuuden traumat. onko silloin kyseessä mielenterveysongelma vai mikä? kokemuksesta tiedän että mikään "vaatiminen ja perseelle potkiminen" ei tässä auta lainkaan vaan on asianomaisen kohdalla pahentanut ja kärjistänyt tilanteita ja johtanut vakaviin seurauksiin, mm poliisiasiat ja mielisairaalat ym ja lisänä vielä verenpainetta ja sydänoireita, ihottumaa, märkäpesäkkeitä rinnoissa. ja henkilö on jo lähemmäs 30v.
onko tämä sairautta vai vaan erilainen tapa kokea asioita? jos asperger on vain erilainen tapa kokea asioita, mutta ei sairaus, mutta silti antaa oireita, niin silloin kaiken järjen mukaan syy oireisiin löytyy kanssaihmisistä kun eivät hyväksy vaan kiusaavat ja tuomitsevat. Silloin kanssaihmisten on tunnettava vastuunsa ja katsottava peiliin että onko vaatinut liikaa kun on aiheuttanut tuollaiset oireet ja muuttanut omalla käytöksellään erilaisen ihmisen sairaaksi.
Jos joku väittää että henkilö jolla nuo edellämainitut oireet ovat, ei ole sairas, niin se joka niin väittää, on itsekin jollain tavoin sairas. liekö sitten Asperger mutta ei sitä itse halua eikä osaa eikä uskalla myöntää.
Se, että onko Asperger sairaus vai ei, riippuu yksilöstä. Jos on kyseessä lievä Asperger, joka pärjää hyvin työelämässä ja perheen isänä tai äitinä ja joka tulee toimeen muitten ihmisten kanssa ja josta ei Aspergeria heti huomaa muuten kuin ehkä hieman sulkeutuneelta vaikuttavan olemuksen ja huomattavan asiantuntijuuden kohdalla jossain asiassa josta on kiinnostunut ja tavallista suurempana asiakeskeisyytenä, niin sellaisen kohdalla Asperger (tai HFA, joka on toinen autismin lievä muoto) on vain ominaisuus, joka vaikuttaa siten että henkilö ehkä jossain määrin kokee asiat eri tavoin kuin muut. Esim useat professorit ovat tällaisia lieviä Aspergereja. Tällöin puhutaan ominaisuudesta, joka ei sinällään edes ole sairaus.
Mutta jos on kyseessä vaikea Asperger, joka on niin vaikea, että henkilö on ollut lapsena erityiskoulussa ja aikuisena työkyvyttömyyseläkkeellä ja jolla on lisäksi psyykeongelmaa, vakavia käytösongelmia ja mielisairaalahoitojaksoja ja joka ei pärjää lainkaan muitten kanssa vaikka on opetettu toimimaan toisten kanssa, niin ei silloin voi puhua "vain erilaisesta" ihmisestä, vaan siinä tapauksessa kyseessä on selkeästi sairas tai vammainen henkilö. Vammahan tarkoittaa sitä, että ihmisellä on joku pitkäaikaissairaus tai ominaisuus, joka rajoittaa normaalia selviytymistä arjessa tai työssä tai kommunikoinnissa, sosiaalisuudessa jne. Mielestäni tämmöisestä on aiheellista sanoa, että henkilö on vammainen.
Kaikki Aspergerit eivät ole samanlaisia. On olemassa huippuälykkäitä asseja ja on myös heikkolahjaisia, jopa kehitysvammaisia Asseja. As ei sinällään aiheuta sen enempää lahjakkuutta kuin kehitysvammaakaan ja as-henkilön kohdalla on yhtä normaalia olla huippulahjakas ja maineikas lääkäri tai professori kuin heikkolahjainen ja käytöshäiriöinen nuori eläkeläinen.
Minusta vähän tuntuu, että koska jotkut oman arvonsa tuntevat professorit ja muu älymystö ovat havainneet monin paikoin olevansa itsekin aspergereja niin he ovat omineet tavallaan aspergerin "omaksi jutukseen" ja pitävät näin ollen häpeänä ja kunniaansa loukkaavana olla samaa sairautta sairastavia yhdessä vammaisten ja vähä-älyisten kanssa. Ja siksi monet sanovat, että Aspergeriin muka kuuluisi sinällään joku akateeminen tai kognitiivinen lahjakkuus. Asperger ei sinällään aiheuta sen enempää työkyvyttömyyttä tai heikkolahjaisuutta kuin korkeaa lahjakkuuttakaan.
Asperger on siis sairaus siinä kuin mikä tahansa muukin sairaus. Mielestäni jos luen Aspergerin diagnoosikriteereitä niin ei niitten kriteerien täyttäminen ole minusta terveen ihmisen merkki, vaan Asperger on suuri vaikeus joka aiheuttaa monenlaisia lieveilmiöitä, lahjakkaimmilla mm alkoholismia ja narsistista luonnehäiriötä ja heikkolahjaisilla käytöshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia. On edesvastuutonta väittää, että Asperger ei olisi sairaus. Koska se on neuropsykologinen keskushermoston kehityshäiriö ja lievä autismin muoto. Sori vaan viisaat ja nerot, mutta näin on ja teidän täytyy hyväksyä osanne, joka on saman vaivan kantaminen yhdessä heikkolahjaisten ja kehitysvammaisten kanssa. Minusta asenne että as olisi aina lahjakas, on sitä, että henkilö halveksii ja häpeää kehitysvammaisia ja kokee vaikeaksi olla saman diagnoosin alla kehitysvammaisten kanssa.
Ajatelkaa vaikka Downin syndroomaa: heitäkin on monen tasoisia, vaikeasta lievään. Mutta häpeääkö lievästi kehitysvammainen Down-ihminen olevansa saman diagnoosin alla yhdessä syvästi kehitysvammaisten kanssa? Minusta tuntuu, että ei häpeä. tietysti joitakin poikkeustapauksia varmasti tässäkin on niinkuin muissakin tiloissa, mutta Downit ovat tyytyväisiä osaansa eivätkä valita turhista asioista. Teillä Aspergereilla olisi Downeilta paljon opittavaa.
Olen hieman eri mieltä siitä, että lievänä AS olisi vain ominaisuus. Itse olen aikalailla tavallisen näköinen ihminen. Olen oppinut toimimaan hyvin normaalisti ja käyttäydyn aikalailla nentisti. Ja kuitenkin sisälläni on kaiken aikaa kamala ristiriita. Ajattelen kaiken aikaa ja jos joudun huomion keskipisteeksi, minulla menee pää tyhjäksi, muutun kömpelöksi ja unohdan asioita. Jos minulla on värikäs paita ja kaikki huomauttelevat siitä, miten hieno se on, minulle käy juuri niin. Se tuntuu olevan liikaa ja stressini nousee. Joudun käyttämään ihan kamalasti energiaa siihen, että olisin "normaali". Haluan olla normaali, haluan jutella, heittää vitsiä, saada ihmiset nauramaan ja usein onnistunkin siinä. Mutta ellei vitsailuni mene liiallisuuksiin ja loukkaavaksi, niin sitten uuvun ja nukun muutaman tunnin päiväunet silkasta väsymyksestä ja juttelusta..
Työkaverit saattavat säikähtää, kun yhtäkkiä mulla kiehahtaa yli ja alan huutaa yleisellä paikalla stressin noustessa. En siis huuda täydellä kurkulla, vaan latelen lauseita kovaäänisesti ja tuohtuneena ja jämähdän usein paikalleni, enkä tiedä, mitä tehdä, kävelen edes takaisin.
Monet pitävät minua ihan nenttinä, mutta tosipaikan tullen, mulla usein kuitenkin puuttuu juuri se jokin joka tekee nentin. Go figure!
Niin, lisään vielä, että en ajattele ASsia sairautenakaan! Mutta en myöskään välttämättä pelkkänä ominaisuutenakaan.. Se on minusta perinpohjainen tapa ajatella eritavalla, kuin nentit.
Siinä oli osuvasti kiteytetty, mitä asseus todella on.
Ehkä se on tätä SINUN kohdallasi, mutta ei kaikkien. jonkun toisen kohdalla voi olla paljon vaikeammat oireet. ei kaikki ole semmoisia kuin sinä. etkä sinä ole mikään maailman napa.
minut on ihan oikeesti diagnosoitukin heikkolahjaiseksi. minulla ei pakosti edes ole aspergeria, vaan pelkkä aivovauria tai määrittelemätön heikkolahjaisuus autistisin piirtein ja se on tullut vaikeasta synnytyksestä minulle. suvussa ei ole muita n.s aspergereja lainkaan. ymmärrän kyllä, että asperger ei ole vamma, mutta minut diagnosoitiinkin väärin. en usko edes koko aspergeriin. ainakaan omalta kohdaltani.
joo se on vammanen se Janne. Jannella on Asperger ja siihen liittycä psykoosi, jonka takia hän on kykenemätön ajamaan autollaan joten mitä jos mennään ja pöllitään siltä auto?
t. miespotilas joka pitää autoa ja ajokorttia tärkeänä osana miehuuttaan ja on vihanen jannelle kun janne ei antaisi kokeilla ajamista uudella tuliterällä autollaan.
Joo, sen teemme! mennään ja otetaan auto. mikä on osoite? oliko se kukkakatu 7? ja eikös se auto oo niitten postilaatikoitten luona tavallisesti pysäköitynä?
Ai jai jai tuhmat pojat, Väinö-Paavo Stalin ja Hannu Kökkönen! olette häiriköineet minua jo 5 vuotta ja nyt häiriköintinne kohdistuu myös autooni. Tämä täyttää ilkivallan tunnusmerkit. olenkin ollut yhteydessä poliisiin ja jatkossa kaikki kommenttinne autoihini liittyen menevät myös poliisin tietoon.
Tiedoksi, että en suvaitse enää että Hannu kertoo Väinö-Paavolle minulla olevan Asperger ja psykoosi, joista johtuen en muka pysty autollani ajamaan. Ja pojan koltiaiset tekivät minusta perättömän liikennevahinkoilmoituksen tieliikelaitokseen koska pitävät minua kykenemättömänä autolla ajamiseen noista edellämainituista syistä.
Lisäksi totean, että kun tässä viestiketjussa oli puheena, että psykiatrian ylilääkäri sanoi että Asperger on vain ominaisuus, niin MINÄ olen se psykiatri joka niin sanoi ja olen iloinen kun niin paljon minullekin täällä arvoa annetaan. olen liikuttunut ja pyyhin tässä ilon kyyneleitä ja kohta menen popittamaan Mikko Alataloa kiikkustuoliin, se on hyvin joviaali ilmiö! AUUUUU, MÄ MAALAISPOIKA OON.
Taitavat olla "evitan" juttuja nuo edelliset?
Uskoisin sen olevan niinkin, että Asperger ja Down ovat samalla viivalla tässä siten, että molemmilla tiloilla on jokin tarkoituksensa. Katsoisin asian näin, että as on synnynnäinen sairaus joka sinällään ei parane ja sillä on tarkoituksens...a, niin Herra on hyväksi nähnyt. Samoin joillakin Down on synnynnäinen sairaus joka ei parane vaan on osa ihmistä. Me elämme katoavaisuuden lain alla tässä maailmassa ja menestysteologian kannattajat ihannoivat kaunista, tervettä, älykästä ym ihmistä mutta Jumala on katsonut hyväksi että joku voi Aspergerin oireyhtymän tai Downin oireyhtymän kautta sellaisenaan olla Jumalalle arvokas, vaikkakin vähän erilainen mutta silti Jumalalle arvokas. Näillä sitten, mitkä pitäisi parantaa, on esim just nuo patit, sydäntaudit ja verisuonisairaudet joilla on niilläkin tarkoituksensa.
2.Kor.4:7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
4:8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
4:9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
4:10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
2.Kor.12:7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
12:8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
12:9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
12:10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
Voiko edellisistä kannanotoista siis vetää johtopäätöksen, että aspergerin voi saada nenttiytettyä sairastuttamalla sen fyysisesti? Perustelut myös kiitos.
Miksi pitäisi nenttiyttää? eikö Asperger-henkilö saa olla Asperger-henkilö? Entäs jos on asperger-henkilöitä ketkä ei nenttiydy ikinä vaan ovat ja pysyvät Aspergerina? miksi ei saa ihminen olla autisti/asperger? jos kerran Jumala on sellaiseksi luonut ja niin hyväksi katsonut että joku on asperger ja joku toinen ADHD ja kolmas vaikkapa Dysfaatikko, niin miksi niitä pitäisi muuttaa toiseksi? mikä siinä on vaikeaa hyväksyä heitä?
Aspergeria EI VOI NENTTIYTTÄÄ vaan Asperger on Asperger. minä olen vaikeasti asperger ja haluan tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen. en jaksa sitä että minua nenttiytetään koska minusta ei tule nenttiä ikinä. pysyn tämmöisenä kuin olen. en jaksa muuttua toisten mielen mukaan koska muutos ei ole aitoa muutosta silloin vaan teeskentelyä ja minä en jaksa teeskennellä, minulla on verenpainekin rajusti koholla. ANTAKAA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA, KIITOS!
Toistan vielä: Minulla OLI syntyessä tullut aivovaurio ja minulla on oireita joilla sinällään ei ole edes tekemistä Aspergerin oireiden kanssa. En esim tule lainkaan toimeen kaikkien tai kaiken ikäisten ihmisten kanssa vaikka kuinka yritän. olen normaalia riippuvaisempi turvallisesta ympäristöstä ja ahdistun helpommin kuin muut. matematiikkaa en oppinut ikinä yli peruslaskutoimitustason. siksi kävin erityisammattikoulun mukautetusti ja jäin eläkkeelle nuorena.
onko tämä aspergeriin kuuluvaa vai onko tämä eri asia kuin Asperger? esim trauma tai psyykenongelma tai joku kehitysvamma tai kehitysviive jne? kun minä en lainkaan kykene tekemään minkäänlaista työtäkään enkä ole läheskään niin korkealla tasolla kuin nimin non-nent.
Milla, vastasin sinulle, mutta vastasin väärään paikkaan ja vastaukseni löytyy tuolta korkeammalta, ylhäältä..
Tuo on taas tuota assimaista sanaan tarttumista. Lääkäri käytti sanamuotoa, jossa ei välttämättä menneisyyteen assiuden suhteen, vaan siihen, että sinä olit käynyt siellä ennenkin, ja hänen muistaakseen sinulla oli todettu asperger.
Siis hei, löysää pipoa. Ei joka tavua tarvitse halkoa. Ei kaikkea pid ottaa kirjaimellisesti.
Olisihan tuo voinut merkata myös arvaamatonta nenttiyttämisyritystä, minkä vuoksi asia aloittajaa todennäköisesti jäikin erityisesti vaivaamaan.
"Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti."
Miten niin ei tarvitse? Missä menee raja sen suhteen milloin lähettäjän sanoma on otettava kirjaimellisesti ja minkälaisissa asiayhteyksissä sen puolestaan voisi tulkita oman mielen mukaisesti?
Pitäisikö siihen reagoida jotenkin erityisesti? Tuo on ihan yleinen ilmaus, joka ei tarkoita sitä että lääkäri luulisi sinun joskus olleen asperger ja parantuneen siitä, vaan sitä että lääkäri haluaa varmentua siitä että sinä olit se asperger-asiakas, etkä joku muu. Samaan tapaanhan monet ihmiset sanovat "sähän olit Pekka Putkonen" halutessaan varmistua jonkun henkilöllisyydestä. Tuskin he olettevat että Pekka Putkonen olisi muuttunut joksikin ihan muuksi sitten viime tapaamisen.
Jos reagoit tuohon lääkärin toteamukseen jotenkin, niin töppäät ja nolaat itsesi tosi pahasti.
"Jos reagoit tuohon lääkärin toteamukseen jotenkin, niin töppäät ja nolaat itsesi tosi pahasti."
Tarkentaisitko?
Mikä tässä on epäselvää? Käsitit ihan väärin mitä lääkäri tarkoitti. Toivottavasti nyt tajuat sen ja tyydyt vain hymähtämään omalle erheellesi.
"Jos reagoit tuohon lääkärin toteamukseen jotenkin, niin töppäät ja nolaat itsesi tosi pahasti."
onko täällä teinit vastailemassa - mitä kummaa siinä nolaa?
kauheaa, jos NOLAA...
"Mikä tässä on epäselvää? Käsitit ihan väärin mitä lääkäri tarkoitti."
Etkö todellakaan ole kykenevä selittämään tarkemmin heittoasi "töppäämisestä" ja "nolaamisesta"?? Arvaa miltä tuntuu?! Mihin pyrit, oletko kenties trolli vai muuten vaan kykenemätön tarkentamaan mitä tuolla tarkoitit?!? Entä tarkoitatko minun olevan väärässä vain sen vuoksi että kysyin? Mikä mielestäsi olisi ollut "oikein" kysytty?
Miten reagoida?
Ottaa se loukkauksena ja saada itkupotkuraivari, sen jälkeen hautoa asiaa mielessään loputtomasti ja masentua.
Tai sitten vaan olla piittaamatta koko jutusta, ja elää niinkuin ennenkin.
Kuulkaas nyt hyvät ihmiset. Nykytietämyksen mukaan aspergerin oireyhtymä kuuluu autismin kirjoon. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että kun on kaikenlaisia ihmisiä: neuronormaalista vaikeaan autismiin saakka, niin johonkin kohtaan on sitten rajattu aspergerin oireyhtymä.
Aspergerin oireyhtymä voidaan diagnosoida vain normaalille tai sitä älykkäämmälle henkilölle. Ja syy siihen lienee se, että jos älykkyys on alle normaalin, niin silloin kuuluu jonkin toisen dianoosin piiriin.
Aspergerin oireyhtymä ei ole aivovaurio eikä muukaan kehityshäiriö, vaikka kehityshäiriöksi sitä neuronormaalit mielellään sanovatkin. Se on vain yksi variantti aivojen toiminnan osalta.
Usein sotketaan, niin kuin tässäkin ketjussa on tullut esille, monia oheissairauksia aspergerin oireyhtymään. Se ei liene ihme, sillä tämän oireyhtymän omaavat ovat hiukan herkempiä monilta hermostoon liittyviltä osin. Lisäksi ympäristön paine aiheuttaa mielialaongelmia usealle.
Kyllä aspergerin oireyhtymän kanssa tulee toimeen, vaikka se vaatiikin todella monen kohdalla vuosien harjoittelun. Ja vaikka jo hyvin osaisi jo elää neuronormaalin näköisesti, niin se vaatii kyllä aikamoisia ponnisteluja jatkuvasti. Helposti siinä muutamassa tunnissa takki tyhjenee ja haluaisi huutaa, että maailma seis, mä tahdon ulos! Kuitenkaan niin ei voi tehdä ja siinä vasta pitkää pinnaa vaaditaankin.
Lohdutukseksi Teille nuorille: itse olen jo pitkälle yli 65 v. ja en ole sortunut mihinkään vaikeaan asiaan, kuten alkoholiin, huumeisiin tai edes tupakkaan. Olen ollut pitkään työelämässä ja puolisonkin sain vasta 45 v. Se tarkoittaa, että lapsia en sitten saanutkaan, vaikka heistä paljon pidänkin.
Olen myös kohdannut aspergerin oireyhtymän omaavia nuoria, ja todella oma nuoruuteni tulee elävästi mieleeni. Jotain olen voinut heillekin antaa, jos en muuta niin toivon selviytymisestä.
Koittakaa kaikki vain sitkeästi pinnistellä!
"Helposti siinä muutamassa tunnissa takki tyhjenee ja haluaisi huutaa, että maailma seis, mä tahdon ulos! Kuitenkaan niin ei voi tehdä ja siinä vasta pitkää pinnaa vaaditaankin."
Tuossa olet oikeassa, että pitkää pinnaa todella vaaditaan. Onneksi nykyisellä lääkärilläni on sen verran sitä sekä älyä ettei sen katkeamisesta ainakaan vielä toistaiseksi ole pelkoa.