Niin kuin otsikkokin sen kertoo pohdin tällä kertaa elämän epäreiluutta. Olen lapsesta asti ollut hyvin tunnollinen ja opiskellut ahkerasti. Käynyt läpi monen vuoden opinnot ja tälläkin hetkellä työssä. Ihmissuhteiden osalta minulla ei ole mennyt kovin hääppöisesti. Monet kaverisuhteet naisten kanssa ovat kaatuneet enkä ole löytänyt ketään oikein hyvää ystävää myöskään poikaystävää minulla ei ole koskaan ollut. Jouduin kiusatuksi koulussa eikä vapaa-ajallakaan ollut kavereita. Vuosia sitten sairastuin masennukseen ja aloin saada paniikkikohtauksia. Tilanne paheni niin että jouduin sairauslomalle, aloitettiin terapia ja lääkitys. Eräs tuttavani joka ei ole koskaan ollut kovin tunnollinen ja suorastaan laiska opiskelija ja on löytänyt jo nuorena hyvän ahkeran miehen jonka kanssa perusti perheen ja sai lapsia. Hän on ollut monta vuotta kotona ja myöhemmin tehnyt 4-6 tunnin päiviä. Hänen miehensä tekee täyttä päivää ja usein vielä kotityöt siihen päälle, kun vaimo käy joillain kursseilla tai kutoo sukkaa. Tämä henkilö on sosiaalisesti suhteellisen lahjakas ja kyllä osaa manipuloida muita jos siihen on tarvetta. Tuntuu vain niin epäreilulta että toinen saa raataa niska limassa ja rystyset verellä kun toiset menevät mistä aita on matalin ja saavat kaiken mistä toinen voi vain uneksia. Itse en ole sosiaalisesti kovin lahjakas vaan ujo jännittäjä.
Elämä on epäreilua
seenu
6594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näinhän se menee. Minun sukuni logiikka on se, että minun tulisi elää heidän alaisuudessa ja holhouksessa. Mm. ystävät ja työt ovat asioita joihinka he työntävät itsensä mieluusti ulkopuolisena nenänsä ja ja jostain syystä aina tietävät mikä on parastani. Heidän mielestä siis parastani on se, ettei minulla ole työtä, omaa rahaa, omia ystäviä, omaa aikaa taikak ihmisoikeuksia ja vapauksia. Olen aina mielisairas mikäli pyrin hankkimaan omia ystäviä ja toimeentuloa. Käytännössä siis niin, ettei minua arvosteta muuta kuin heidän armosta. Logiikkaa nkuulu myös se, että muut aina saavat ja minä aina annan ja menetän. He siis raiskaavat minua ammatikseen.
"Me vain otamme sen mikä meille kuuluukin" -Jorma Ollila
Lähes kirjaimellisesti kirjoitit minun sukuni asenteista. Nimittäin minulla on kaksi sukulaista, jotka ovat halunneet minulle itseohjautuvuuden ym. asialliset elämäntavat: yksi täti ja yksi serkku, mutta he eivät ole keskenään äiti ja tytär. Muiden mielestä minun kuuluu olla vanhempieni orja.
Äitini mielestä minun kuuluu tosiaan olla elinikäinen erakko, työtön, rahaton, ilman ihmisoikeuksia jne.
Minä olen ihmisenä todella arka ja herkkä. Hyvin vähäpätöiset asiat tunnen syvällä itsessäni. Vähäpätöisempikin asia saa minut esim. hermostuneeksi.
Jostakin kumman syystä ympäristö lukee tämän niin, että kestäisin ja jaksaisin huomattavasti muita enemmän erinäistä rassausta vaikka todelisuus on päinvastainen. Äidilläni oni tapana paikata omaa surkeuttaa ja kykeneväisyyttään muita mm. minua ja työkavereita rassaamalla. Muu sukuni opettaa tätä sikailua muillekkin. En ole todellsiuudessa saanut olla juuri hetkeäkään rauhassa. Olen jo fyysisestikkin sairastunut, enkä ole kunnolla nukkunutkaan yli 10-vuoteen. Tunnen vielä tälläkin hetkellä selkänahoissani sen tilanteen kun kerkisin jo hetkeksi rentoutumaan ja joitain öitäkin nukuin jo kunnolla kunnes poliisit kiikuttivatkin minua jo hullujenhuoneelle. Kukas muu senkin takana kuin äitini. Ainahan siellä taustlla piilee jokin työasia tai jotain mikä mukamas on jäänyt tekemnättä ja varmnasti onkin, mutta jos ei pysty hetkeksikään rauhoittumaan taikka rentoutumaan, niin eihän siitä työstäkään mitään tule.
kun sitten kun saat parhaimman, tiedät saaneesi. Hän ymmärtää ujoa ja arkaa eikä arastele vaikka on itsekin olla ujo ja arka aluksi. Kun oppii tuntemaan toisen, se on parasta kamaa. Älä ainakaan ole kateellinen sillä omat murheet kullakin. Oletpa ainakin eniten oppinut ja kenties sinulla on mennyt helposti päähän oppimasi mutta kukaanhan ei voi osata mitään, jos ei osaa aakkosia eikä tee läksyjä. Kokeesta pitää silti päästä läpi. Ehkä oikasti nopeaälyisimmillä menee viimesen iltan pakkolukemisena kaikki päähän ja on ainakin tuoreessa muistissa. Arvosana on ahkeruuden ja sisäistämisen arvoinen.
On myös vanhemmista paljon kiinni, mitä vaatii. Sopivasti. Koulukiusaamiseen täytyy puuttua sillä joku ei oikeasti välitä lässyttää paskaa välitunnilla. Lapsena oli sentään leikit ja pelit pihalla.
Toivottavasti parhaimmilla ammatti määräytyy intohimon kautta, sanoisin. Että sitä tekee työkseen, mitä harrastaisikin. Siinäpä pää harjaantuu kaikin puolin.
Elämä on todella epäreilua. Jollakin toisella on aina paremmin asiat kuin itsellä on. Ymmärrän kyllä ensimmäisen kirjoittajan tuskan siitä miten hänen tuttavansa on hänen mielestään saanut kaiken helposti. Totuus on kuitenkin se, että todellisuudessa, et voi tietää mitä ongelmia tuttavallasi on. Jos hänellä ei ole ongelmia niin voisitko vain olla iloinen siitä, että hänellä on asiat hyvin. Luultavasti se parantaisi omaa olotilaasi paljon enemmän kuin kateus. Kateus on yksi ihmisen turhimmista tunteista. Se ei anna meille mitään. Kateus ei saa meitä toimimaan tavoitteellisesti minkään hyvään eteen. Lähinnä kateus tuottaa pahaa mieltä ja turhia konflkteja.
Sairastan itse myös vaikeaa masennusta ties kuinka monetta vuotta nyt. Tottakai minustakin tuntuu välillä väärältä kohtaloni. En ymmärrä miksi olen sairastanut. Minulla on paljon ystäviä jotka menestyvät hyvin elämässään. He tekevät niitä asioita joita minä kuvittelin tekeväni tässä iässä. Mutta en ymmärrä, miksi olisin heille kateellinen. Päinvastoin koen iloa siitä, että heidän ei tarvitse elää tässä helvetissä.
Tottakai tänne on oikeus purkaa tunteitaan. Jokaisella on myös oikeus tuntea kateutta. Ajattelen, että on turha tuhlata vähiä voimavaroja siihen vaan päinvastoin koittaa keskittää ne johonkin positiiseen asiaan.
Itsellä on aina ollut kevyen puoleinen masennus (selviän ilman lääkkeitä), pelkoja ja epäreiluuden tunteita. Lukeminen avartaa joskus mieltä, mutta muutoksen on lähdettävä itsestä. Tätä en ole lukenut mutta kuullut kehuja ja aion ostaa/lainata: Pekka Hämäläinen "Elämä on epäreilua".
Tämän seuraavan luin, erittäin hyvä suosittelen! Susan Jeffers: Uskalla Elää, Pelossa on voimaa.