Minä ja mieheni lähdemme tammikuun alussa Thaimaahan kahdeksi viikoksi juhlimaan kymmenettä hääpäiväämme, varasimme matkan pari viikkoa sitten. Matka on ensimmäinen pitempi lomamatka kahdestaan häämatkamme jälkeen.
Olemme sopineet minun vanhempieni kanssa että lapsemme (iät 4v, 6v ja 8v) ovat heidän luonaan lomamatkamme ajan. Lapset viihtyvät heidän luonaan ja ovat aina mielellään lähdössä mummille ja papalle joten heidän on uskoakseni helppo jäädä heidän luokseen. He myös asuvat ihan lähellä joten koulunkäynnin takia myös heidät sinne haluamme.
Nyt haluaisin tietää, että missä vaiheessa ja miten olisi hyvä kertoa lapsille tuosta matkasta ja siitä että he ovat mummilla kaksi viikkoa? Miten te olette kertoneet matkasta lapsillenne?
vinkkejä kaipailisin!
Olemme sopineet minun vanhempieni kanssa että lapsemme (iät 4v, 6v ja 8v) ovat heidän luonaan lomamatkamme ajan. Lapset viihtyvät heidän luonaan ja ovat aina mielellään lähdössä mummille ja papalle joten heidän on uskoakseni helppo jäädä heidän luokseen. He myös asuvat ihan lähellä joten koulunkäynnin takia myös heidät sinne haluamme.
Nyt haluaisin tietää, että missä vaiheessa ja miten olisi hyvä kertoa lapsille tuosta matkasta ja siitä että he ovat mummilla kaksi viikkoa? Miten te olette kertoneet matkasta lapsillenne?
vinkkejä kaipailisin!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mikset vain sano että pääsette mummolaan lomalle? Jos he ovat aina innokkaina sinne menee tuskin ees kyselevät mihi te ootte menossa. Tai jos kysyvät nii sanot että aikuisten matkalle ja lupaa että sitten toisella kertaa lähetään lasten lomalle/matkalle.
Jotenki tuntuis ettei noin nuoret lapset ala ees kyselee mihis te meette jos pääsevät ite jonneki missä todella tykkäävät olla. Enkä näe syytä miksi heille pitäisi yksityiskohtaisesti kertoa minne olette menossa, sitten tulevaisuudessa puhutte ihan ohimennen aiheesta tyyliin "silloin 10 vuotta sittenhä me käytii isän kanssa ulkomailla häämatkalla", ovat sillo jo sen verra vanhoja että tajuavat että haluatte hääpäivää viettää kahdestaan (ainaki pitäs tajuta)
Voithan toki vain sanoa että isä ja äiti lähtee ulkomaille jipii mut varmasti seuraa kauheeta itkua ja juonittelua. Ei tarvii valehella lapsille, sanot vain niinkuin tuossa aijemmi sanoin että "lähetää aikuisten reissuun, ens kerralla sit lähetäänki koko porukka (esim) muumimaailmaan!"
Mulla itellä on yksi lapsi eikä vastaavaa tilannetta vielä ollut, mutta siskollani on kolme lasta jotka toi joskus mulle hoitoon (ennen tätä omaa lastani) ja ei heille tarvinnu selitellä mihi äiti ja isi menee, kun pääsivät mieleiseen paikkaan pariksi yöksi kylään!
Kiitos vinkistäsi, tuo voisi olla toimiva juttu!
Kannattaako mielestäsi aikaisemmin jo kertoa että äiti ja isä lähtevät aikuisten matkalle uuden vuoden jälkeen? Nuorimmat eivät ehkä käsitettä ymmärrä mutta koululainen kyllä osaa kalenterin niin sitä vain ajattelin.
Moi! Itse ehkä kertoisin vähän lähempänä, tai voi asiasta jo nyt mainita, mutta sillä ei niin ole merkitystä. Voit mainita jo nyt ja sitten joskus aina muistuttaa että pääsette sit mummolaa 2 viikoks ja mitä lähemmäks tulee nii sitä kovemmi muksut sitä oottaa ja iteki jo kyselee nii millo me sinne lähetää =)
Nuo "Miten voit olla erossa lapsistasi??" -kommentit on sellasia joita odotin itsekin sun saavan. Varmasti tulee kovaki ikävä välillä, mutta varmasti on ihanaa olla kahdestaan miehenkin kanssa välillä ja jälkeen päin varmasti oot tyytyväinen reissuun. Eikä se kaksi viikkoa nyt loppujen lopuksi pitkä aika ole. Eri asia jos lapset alkaa ite oireilee kamalaa ikävää monena päivänä nii sillonha voitte tulla aikaisemmin pois.. mut jos ei heillä ole hätää (enkä usko että tulee olemaankaan) niin nauttikaa matkastanne miehen kanssa! =)
Kiitos jälleen sinulle! :)
Eiköhän tässä se kaksi viikkoa pärjätä sekä siellä mummilassa että taikkulassa. Varmasti nautimme lomastamme, kiitos! :)
Kyllähän tämä myös riippuu lapsesta. Meidän neiti on 6 vuotta, ei menis läpi selitykset aikuisten matkasta yms. Kyllä joutuis juurta jaksaen selvittämään minne ollaan menossa ja miksi lapset ei pääse mukaan. Ja siksi me ei mieheni kanssa enään matkustella kahden, kun kotimaassa. Lapset otetaan aina ulkomaille mukaan, koska tietävät miten ihanaa lomalla on vanhempien kanssa ja jos tietäisviät, että me lähdetään kahdestaan ulkomaille. Niin erittäin mieluinen mummola muuttuisi rankku mummolaksi. Ja sitä emme halua, joten meillä lähtee koko perhe mukaan ja joskus otamme lastenhoitajan mukaan reissuun, niin saamme myös käydä jossain vähän kahdestaankin esim. golffaamassa tai sukeltamassa.
Toivottavasti teillä menee läpi, eikä mitään suurempaa hässäkkää synny. Mutta, jos ei mene niin kannattaa vielä miettiä uudelleen.
mitä sitä turhaan miettimään. kun lähtöpäivä koittaa heivaat pennut mummin ovesta sisälle ja sanot että äiti ja iskä lähtee nyt thaimaaseen kaheksi viikoksi lomalle kahdestaan ja pitämään hauskaa ja te saatte luvan olla kiltisti mummilla tai ei tipu tuliaisia. ja loman jälkeen hehkuttelettelapsille kuina hiton kivaa oli! jos penskat alkaa huutamaan niin ympäri korvia vain!
Nii just, ja jos kivaa on niin jatkaa lomaa vaikka kiinasas toiset kaksi viikkoa! Kun kerran lähtee, niin lomailee sitten kunnolla.
Lapsi voi olla erossa vanhemmastaan 1 vrk ikävuotta kohti. Do the math.
Ihan nyt vain utelen että kuinka sä voit olla lapsistasi erossa 2 viikkoa?! Eipä itselle tulisi mieleenkään. Parhaat lomat vietetään koko perheen kanssa.
Tämä kuuluu taas tähän kategoriaan ikuisuuskysymykset. Arvelinkin että joku nostaa tämän asian esille.
Tämä on ensimmäinen kerta kun tulen olemaan erossa lapsistani näin pitkään. Vanhimman lapsen syntymän jälkeen en ole ollut poissa heidän luotaan kuin sen ajan mitä synnytyssairaalassa kahden nuoremman kanssa olin ja sitten muutaman tunnin silloin tällöin. On ihan totta, että parhaat lomat vietetään koko perheen kanssa. Lasten kanssa matkailimme kesällä ympäri Suomea kaksi viikkoa. Kävimme huvi- ja puuhapuistoissa jnejne. lasten ehdoilla. Vuosi sitten kävimme Kreikassa rantalomalla koko perhe. Matkailemme hyvin paljon.
Tämä kahden viikon matka tuli joissain määrin minulle ja miehelleni yllätyksenä. Meidän molempien vanhemmat antoivat puolet matkarahoista hääpäivälahjaksi. Tarkoitus oli alunperin olla viikko Pariisissa mutta lahjan ansiosta päätimme sitten lähteä pitkästä aikaa ihan kahdestaan. Seuraava pitkä reissu kahdestaan tullee olemaan sitten 14 vuoden päästä kun nuorin on 18.
Tiedän että jotkut tuomitsevat minut täysin kun "hylkään" lapseni. Itse en koe asiaa niin. Lapseni ovat 110% turvassa vanhemmillani ja heillä ei ole siellä mitään hätää. Vaikeaa tulee minulle olemaan, sen tiedän. Varmasti olen yhteyksissä vanhempiini ja lapsiini päivittäin ja ikävä tulee olemaan hirmuinen. Jotkut pitävät minua varmasti hirviönä, mutta se on heidän ongelmansa.
Jos koet että lapsesi on turvassa,etkä tee mitään väärää lapsiasi kohtaan,miksi et uskalla puhua asiasta lapsillesi suoraan,ennen kun teet päätöstä matkasta?
Jokin kai tässä nyt kuitenkin kaihertaa mieltäsi,kun täällä vieraille ihmisille perustelet valintaasi ja kysyt myötätuntoa.
Itse en pystyisi, ihan itseni takia viettämään noin pitkää lomaa ilman lapsiani,ja pitäisin sitä mittapuuna itselleni,että jos tulee kynnystä sanoa lapsille rehellisesti asia heti,en koe tekeväni oikein.
Kuten jo aiemmin joku mainitsi,se napanuora venyy lapsen ikävuosi/erossaolo vuorokausi vauhtia suurinpiirtein,ja pitää kyllä hyvin paikkansa.
En pidä sinua hirviönä,lähinnä ihmettelen,miten uupunut ihminen on lapsiinsa ,silloin kun erossaolo tarve on suurempi ,kuin äitivietti.
Kuinka yksinkertainen sinä oikein olet? aloittajahan kysyi että miten kannattaisi kertoa lapsille ja pari viestiä myöhemmin että missä vaiheessa. opettele lukemaan kaikki ketjun viestit ennen kuin vastaat. "vastaan itse sinulle tuohon ihmettelyysi siihen miten uupunut hän muka on lapsiinsa kopioimalla aloittajan vastauksesta osan hieman alempaa:
"Kymmenenvuotishääpäivä on todella tärkeä minulle ja miehelleni. Tämä matka ei ole mikään ns. parisuhdetta korjaava matka eikä mikään läheisyyden etsimismatka eikä mikään muukaan. Läheisyyttä ja ihanaa yhdessäoloa kahdestaan on kotonakin. Lähdemme juhlistamaan yhteistä taivaltamme emmekä korjaamaan mitään. Hieman erkaantumista tavallisesta arjesta.
ja nyt joku taas tietysti sanoo, että eikö muka lomalla lasten kanssa voisi erkaantua arjesta. Tietysti voi, olemmehan olleet useasti lastemme kanssa reissussa ja seuraavalle reissulle minne se ikinä suuntautuukaan niin lapset lähtevät mukaan. Mutta tämä on minun ja mieheni matka, meidän hääpäivämme, meidän juhlamme, vain me kaksi :)"
Ihmettelen kyllä suuresti kuinka he*vetissä heti luullaan että joko parisuhteessa on jotain vikaa tai on uupunut omien lastensa hoitamiseen tms. kun lähdetään vanhempien kesken JUHLISTAMAAN HÄÄPÄIVÄÄ. kertokaa se minulle, kiitos...
mikä perkele teitä oikeasti vaivaa?
millä tavoin aloittaja muka kysyy myötätuntoa? itse en ainakaan moista huomaa. olet joko kateellinen tai sitten vain ehkä jopa ylisuojelevainen lapsiasi kohtaan. rakastat lapsiasi ja aloittaja rakastaa lapsiaan varmasti yhtä paljon kuin sinäkin. molemmat kasvatatte lapsenne kuten haluatte, aloittaja uskaltaa lähteä, sinä olet niin nössö ettet uskalla jättää lapsiasi esimerkiksi juuri rakastavien isovanhempien hoiviin ettei vain pieni eila-petteri-johannes-karoliina saa traumoja? suoraa puhetta, sori nyt vaan. tee niinkuin parhaaksi näet, itse olen ainakin täysin aloittajan puolella
taas samaa mieltä matkustajan kanssa.Oli hyvä kirjoitus.
Jaa, mun mielestä on hyvä että hoidatte liittoanne!! Läheisyys löytyy joskus matkan päästä...
Älä välitä kriittisistä kommenteista, niitä aina on! Suurin osa on sitä paitsi vain kateellisia teille. On hienoa, että parisuhdetta hoidetaan ja että lapsilla ja teillä on noin hyvät suhteet isovanhempiin. Mukavaa lomaa, nauttikaa!
Mielestäni on ihan turhaa höpötystä tuo, että miten voit jättää lapset hoitoon pariksi viikkoa... Ensinnäkin tekee vanhemmille tosi hyvää olla joskus kahden kesken ja lapsille pieni ero vanhemmista vain kasvattavana asiana. Toki kaks viikkoa on viikkoa pitempi vaihtoehto, mutta kuitenkin.
Omasta kokemuksesta sanon sen, että lapsena en ole vanhemmista kovinkaan paljoon ollut erossa, joten näin vanhemmiten olen huomannut että kyllä leirit, kaverilla yö kyläilyt yms tekevät vain hyvää lapsen elämänkokemukseen, jos näin voisi sanoa.
Ihanaa taikkulan reissua aloittajalle kun aika koittaa ja onnea hienosta saavutuksesta joka monelta nykyään jää saavuttamatta eli 10 vuotis hääpäivä!!!!!
Kiitos vastauksistanne ja mielipiteistänne ölkihfyhgds, lapsiminullakinon ja Et ole huono äiti.
Kiva että on myös niitä ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että tämä matka on hyvä juttu! Tämä kahden viikon ero on ehkä tarpeellinen lapsille ja etenkin ehkäpä minulle. Saas nähdä kuinka nopeasti miehelläni menee hermot kun huolehdin liikaa lomalla. Hän uhkasi takavarikoida puhelimeni loman ajaksi.
lapsiminullakinon: Kiitos, varmasti nautimme lomastamme!
Et ole huono äiti: Kiitos siitä että kerroit oman kokemuksesi. Ja kiitos onnitteluista!
viikon ero on 4-vuotiaalle tarpeellinen? Itsellä samanikäinen lapsi eikä todellakaan olisi valmis noin pitkään eroon vanhemmista. No onneksi itse pystyn hoitamaan parisuhdetta ihan arkielämässä ja tuollaisiin reissuihin pääsee koko perhe:)
En tiedä onko tarpeellinen, mutta ei siitä taatusti mitään vahinkoakaan ole! Ja hienoa että pystyt hoitamaan parisuhdettasi ilman kahdenkeskisiä matkoja, mutta minusta kymmenvuotishääpäivä on hyvä syy lähteä matkalle ihan kahdestaankin. Lapset pärjäävät mummolassa javanhemmat saavat ihanan loman kahdestaan. Kolmen lapsen kanssa arki voi olla aika rankkaa, vaikka asiat olisivat perheessä kuinka hyvin tahansa.Hyvää matkaa!
Heippa!
Kiitos viestistäsi. Ihan kuin epäilisit, ettemme mieheni kanssa pysty hoitamaan parisuhdettamme täällä kotona. Hieman huvittavaa mielestäni, suo anteeksi.
Jokainen lapsi on yksilö, ikätovereiden luonteen jne. vertailu on joissain määrin turhaa. Tunnen lapseni ja näinollen uskallan lähteä kahdeksi viikoksi koska minä tiedän heidän pärjäävän. Jos yhtään epäilisin etteivät he pärjäisi tai ettei joku heistä olisi valmis olemaan erossa minusta tai isästään niin pitkään, niin emme tälle reissulle lähtisi. Ja jos joku lapsista oireilee pahasti ikävän takia niin sitten aikaistamme kotiin tulemista.
Sinä teet asiat niinkuin itse parhaaksi näet ja tunnet, minä teen ne niinkuin itse parhaaksi näen ja koen. Arvostan mielipidettäsi, kiitos siitä.
Ja niin, voitko oikeasti väittää, ettei sinusta olisi kiva lähteä miehesi kanssa kahdetsaan reissuun? :) Lue tuo viesti jonka kirjoitin 22.8. klo 12:17.
Kiitos noista sanoistasi "Lapset pärjäävät mummolassa javanhemmat saavat ihanan loman kahdestaan" :)
Kymmenenvuotishääpäivä on todella tärkeä minulle ja miehelleni. Tämä matka ei ole mikään ns. parisuhdetta korjaava matka eikä mikään läheisyyden etsimismatka eikä mikään muukaan. Läheisyyttä ja ihanaa yhdessäoloa kahdestaan on kotonakin. Lähdemme juhlistamaan yhteistä taivaltamme emmekä korjaamaan mitään. Hieman erkaantumista tavallisesta arjesta.
ja nyt joku taas tietysti sanoo, että eikö muka lomalla lasten kanssa voisi erkaantua arjesta. Tietysti voi, olemmehan olleet useasti lastemme kanssa reissussa ja seuraavalle reissulle minne se ikinä suuntautuukaan niin lapset lähtevät mukaan. Mutta tämä on minun ja mieheni matka, meidän hääpäivämme, meidän juhlamme, vain me kaksi :)
Ja kiitos hyvän matkan toivotuksesta! :)
Hei ja hyvää lomaa teille molemmille minunkin puolestani!Ja muistakaa lomailla vähän minunkin puolestani koska minä voin vain haaveilla kahdenkeskisistä lomista mieheni kanssa.
Ärsyttäviä nuo jeesustelijat, "kuinka voit olla lapsestasi erossa 2 viikkoa".
Voi herran jestas, onhan etävanhempiakin jotka näkevät jatkuvasti lastaan/lapsiaan ehkä kerran pari kuukaudessa ja vain vähän aikaa. Onko se eri asia??
10 vuotis hääpäivä on kuitenkin mielestäni jo sen verran kunnioitettava vuosijuhla äidille ja isälle, että reissuun vaan nauttimaan toisistaan! :)
Miksi lapset täytyisi ottaa joka paikkaan mukaan?
"No onneksi itse pystyn hoitamaan parisuhdetta ihan arkielämässä ja tuollaisiin reissuihin pääsee koko perhe:)"
Tuo kommentti pisti jotenkin naurattamaan, siitä oikein paistaa kateus! :D Kyllä varmasti aloittajakin puolisonsa kanssa pystyy hoitamaan parisuhdettaan arkielämässäkin, ovathan vuosia yhdessä olleet. Miksi eivät saisi olla hetkeä vain kahden ja nauttia muuallakin kuin kotona?
Itse olen eronnut, mutta nyt jälkeen päin ajateltuna, minun ja ex-mieheni olisi pitänyt päästä joskus tuulettumaan ihan vain kahden, mahdollisuutta ei ollut. Siitä olisi ehdottomasti ollut apua.. No mitä jossittelemaan :)
Mukavaa reissua ja kun lapset mummulassa tykkäävät olla, niin miksi ei! :)
matkailijat ilman lapsia että mikä on teidän mielestä liian pitkä ero? Mitäpä jos haluan kuukauden reissulle ilman lapsia,onko se hyvä vaan?
Tuohon etäisyys/äityis juttuun sen verran että eihän siinä olekkaan järkeä nähdä lapsiaan niin vähän.Toisaalta ettei päädyttäisi etävanhemmaksi niin jos se vaatii reissua ilman lapsia niin on se reissu tehtävä.
Mikä siinä on että jos aviopari haluaa joskus matkalle ilman lapsia, niin heti luullaan että liitossa on ongelmia ja niitä sitten yritetään reissun avulla paikkailla? Meillä menee mieheni kanssa hyvin, rakastamme lapsiamme, ja silti tykkäämme viettää aikaa ihan kahdestaan. Pitkille reissuille emme ole vielä kaksin päässeet (rahan takia), mutta toivottavasti tulevaisuudessa sekin onnistuu! Ei se ole mitään "eron ehkäisyä", vaan parisuhteen hoitamista. En halua, että sitten joskus kun lapset muuttavat pois kotoa, olemme mieheni kanssa täysin vieraita toisillemme, kun olemme siihen asti eläneet vain lapsillemme ja lastemme ehdoilla.
matkailussa ilman lapsia ole mitään pahaa mutta joskus tuntuu että mennään liiallisuuksiin esim. liian pitkät matkat tai mennään heti vauvavuotena.
Aatelkaas kuinka paljon on lapsia joiden vanhemmat ovat eronneet. Silloin saatavat nähdä toista vanhempaa viikon, kahden tai jopa useamman viikon välein.
Näillä lapsilla on kumminkin naimisissa oleva vanhemmat jotka vaikuttavat hyvin onnellisilta..!