sitä sulle suoraan, mutta sanon tämän tänne: että mulla on aika helkkarin arvoton olo. Olinko mä niin huono ihminen etten ansainnut edes asiallista kohtelua. En mielestäni.
Ikävä tunne jäi koko jutusta päällimmäiseksi mieleen.
Ikävä tunne jäi koko jutusta päällimmäiseksi mieleen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
tohtinut sanoo sen hänelle itelleen ja niin sunkin pitäis tehä. Ei se näin perille mee. Mut kun sanot oikeesti niin ehkä hän ymmärtäis parantaa vähän tapojaan.
En usko, että toisia ihmisiä huonosti kohtelevat parantavat tapojaan. Miksi parantaisivat? Heillähän on "oikeus" tehdä mitä tykkäävät, toisista piittaamatta. Ehkäpä vielä ihan nuoret, mutta tämä minunkin tapaukseni oli jo yli 40-vuotias.
Yhdelle tuollaiselle sanoin, kun hän käytti minua aika inhottavasti hyväkseen (Valehteli kaiken tärkeän ja petti monessa asiassa). Oli naamatusten muka niin pahoillaan, ei ollut tarkoittanut mitään pahaa kenellekään... Sitä paitsi hän oli lopulta sitä mieltä, ettei kyseessä ollut hyväksikäyttö, koska minäkin olin saanut siitä jotain. En vaan sitä mitä oli luvattu. Hänen logiikallaan jos ostan kultaisen sormuksen, olen saanut vastinetta rahoilleni jos sormustilaukseni vaihtuukin salaa nenäliinapakettiin. Siis noin vertauskuvallisesti.
Kaiken huipuksi hän teki saman tempun vielä kahteen kertaan, aina samat pahoittelut kirkkain ja pyörein silmin, lämpimin kosketuksin, katuvin äänenpainoin. Ei tuollainen mitään opi, muuta kuin sen että normaalit ihmiset haluavat luottaa ja uskovat ja antavat anteeksi aina uudestaan. Vaikka hän pettäisi ja valehtelisi, alistaisi ja nöyryyttäisi kuinka.
Kun hän lopulta ymmärsi, etten ole enää hyväksikäytettävissä ja huomasin mikä hän oikeasti on, en ole kuullut hänestä pihaustakaan, siis neljään kuukauteen. Siihen saakka hän oli muka niin rakastunut, että... :-)
Ja tiedän, että tuohon samaan halpaan tulee menemään vielä kymmeniä, kymmeniä helposti vietäviä naisia, ja moneen kertaan. Minäkin olen aika skeptinen, ja luen ihmisiä helposti. Nyt vasta alan ymmärtää, että taisin olla tekemisissä narsistin kanssa!
Niin, että läheskään aina ei kannata nähdä sitä vaivaa, että yrittää keskustella toisen kanssa. Kyllä jokainen tietää, kuinka toisia ihmisiä tulisi kohdella. Täytyy ottaa vaan etäisyyttä pahoihin ihmisiin, sillä niistä pääsee.
Kyllä jotkut muuttuu. Ehkä minulla kävi harvinainen tuuri. Erosimme mieheni kanssa tosi raivoisassa riidassa. Hän kohteli minua huonosti, teki mitä itse halusi piittaamatta meistä, minusta.
Hän päätti lähteä (toisin kuin ennen) en estänyt häntä. "Mene sitten. Ehkä nyt teet minut onnelliseksi". Silloin hän tajusi ottaa oppia. En soittanut, lähettänyt viestiä, juossut perässä... Annoin hänen lähteä.
Nyt kaikki paremmin. Hän soitti itkien ja kysyi uskaltaako tulla käymään. Olin tyly, todella tyly ja kylmä (enkä vain esittänyt: asetin rajan miehen kohtelulle). Hän tuli itkien luokseni. Kuuntelin kuinka hän selittää oloa, mistä kaikki johtui, puhuimme ja päätimme kokeilla. Eron syy ei hävinnyt, mutta se kyllä, ettei moinen käytön enää toistu.
Tässä rakkautta? Minua ei yksinkertaisesti enää kohdella kuin roskaa...
Montako vuotta tästä muutoksesta on aikaa? Muutama kuukausi ilman ongelmia ei ole tae vielä mistään.
Katkeran puhetta. Kelpaako Sinulle vuosi takeeksi? Jotkut muuttuvan - niinhän minä sanoin. Luennetta ei voi muuttaa. Käytöksen voi.
miksi et tohdi,pureeko toinen vai muuten pelkäät,älä suotta.
No juurikin siksi pelkään kun hän kohtelee mua niinkuin arvotonta roskaa niin vähän arveluttaa mitä sieltä tulee vielä takaisin päin jos liikaa häiriköin.
Ja vaikea tosiaan kaiken jäleen uskoa että arvossa olisin hänen listoillaan.
Unohdit näyttää sen arvostuksesi mutta sen olet näyttänyt selvästi miten arvoton olen.
Niin arvoton ihminen että kuka hyvänsä kelpaa sijaisekseni.
Niin arvoton ihminen että ei kannata edes puhua minulle itselleni.
Arvostuksen puutetta ei voi osoittaa enää enempää kuin olet tehnyt.
se ihmisen oikea arvostus on jotain muuta kuin nettileikkiä.
oiskohan niin että toinen on näyttänyt enemmän arvostusta kuin itse koskaan hänelle.
Ei oo niin.
Sitten kannattaa puhua ystävälle/äidille hänestä ja kertoa kuinka hän on sua kohdellu. Kyseiselle ihmiselle ystävällisesti ja viileästi tervehdi ja kiitä
Sellaista ystävää ei ole jolle voisin tällaisesta puhua ja äidille en omia miesasioitani höpöttele.
Ystävälle/äidille?!
Sinä vielä luulet, että vanhempasi elävät ikuisesti? ;-)
Viimeistään silloin kun pääset kolmellekymmenelle, ymmärrät että elämä on rajallista.
Puhuminen on hyvä. Ystäville, terapeutille. Joskus auttaa, kun kirjoittaa kaiken itselleen ylös, rehellisesti juuri niin kuin asiat on kokenut. Ei aina kannata avautua sille joka kohtelee huonosti, paitsi silloin kun haluaa vielä yrittää sen toisen kanssa.
Voihan olla, ettet ollut hänen näkökulmastaan asiallinen, sellainen kuten muut aikuiset vastaavassa tilanteessa.
Minkäs minä sille voin jos minulta ei suvaita yhtään ainuttakaan pientä virheliikettä kun hän itse tekee niintä paljon useammin ja loukkaa ihan yhtä lailla jopa pahemmin.
Ja itse kun olen anatanut anteeksi kaikki hänen ikävät tekonsa.
Silloin kun ei välitä yhtään, ei kestä karkeutta ja moukkamaisuutta, ei siedä silmissään. Hänen näkökulmastaan voi olla, että hän ei välitä - ja siinä se hänen "virheliikkeensä" ilmeisesti - ja sinä reagoit siihen kypsymättömästi kerran toisensa jälkeen.
Huonon kohtelun myötä tunteet luolee.
kuolee .
moni ei ymmärrä sitä.
Valittavasti kohdallani ei näin käynyt kuitenkaan.
vaan niin paljon muutakin
parempi sanoo suoraan sille, että tietää ainakin, on sitten hänen oma asia muuttaako käytöstä sun suhteen vai ei mutta tietää ainakin tilanteen.
Minusta siinä on kyllä pikkasen jotain outoa että ihminen ei itse tajuaisi sitä että tuollainen käytös loukkaa jos sitä ei erikseen mainitse. Voisi vaikka miettiä miltä itsestä tuntuisi ja sen jälkeen uudelleen. Ja sittes jos hoksaa/ajattelee toimineensa väärin vois vaikka yrittää vielä korjata asiaa esim pyytämällä anteeksi ja selittämällä tilanteen (jos kaikelle joku asiallinen selitys vaikka löytyis)
niitä semmosia ihmisiä on pilvin pimein.
Niin näyttää olevan. Ainakin miehissä. Paitsi että nämä mun kohdalle sattuneet kyllä tajuaa että loukkaavat. Ainakin musta tuntuu siltä. Taikka sitten kuvittelevat että loukkaavat tuolla tavalla vähemmän kuin sillä että sanois suoraan jos eroon haluu päästä.Taikka sitten pitää varalla. Otappa noista selvää.
Anteeksi pakko sanoa et tohon on vaikee sanoo juuta tai jaata, koska olis hyvä kuulla sen toisen ihmisenkin mielipide ennenkuin tekee johtopäätöksiä ja olis hyvä et sanoisit tälle kyseiselle ihmiselle suoraan... Mutta saatathan sinäkin olla oikeassa, koita jaksaa, kyl niitä hyviäki immeisiä tulee vastaan!:)