löytyykö yhtään näin vähillä jutuilla ravintolassa käynyttä kuin minä atm.
menen raflaan tervehdin portsaria moi.menen tiskille tervehdin tarjoilijaa moi ja sanon tuoppi.tuopin saatuani kiitän.
katson paikan josta voin etsiä katseellani naista jonka kanssa jutella.
huomaan että suurimmalla osalla naisista on jo mies seuralainen ja vapaista naisista koostuviin ryhmiin ei tälläinen atm uskalla mennä itseään nolaamaan.
jos olis edes yksi yksinäinen nainen niin voisin mennä seuraan vaan kun ei taaskaan.tilaan toisen tuopin ja vaihdan toiselle laidalle ravintolaa ja toivon ihmettä tapahtuvaksi mutta niin kuin niin monet kerrat pois lähtiessäni portsarille sanottu sana morjens on illan seitsämäs sana jonka sanon.
kyllä tuntuu että missään ei ole niin yksinäinen kuin ravintolassa yksikseen.
löytääkö kukaan muu itsestään samoja fiiliksiä.
menen raflaan tervehdin portsaria moi.menen tiskille tervehdin tarjoilijaa moi ja sanon tuoppi.tuopin saatuani kiitän.
katson paikan josta voin etsiä katseellani naista jonka kanssa jutella.
huomaan että suurimmalla osalla naisista on jo mies seuralainen ja vapaista naisista koostuviin ryhmiin ei tälläinen atm uskalla mennä itseään nolaamaan.
jos olis edes yksi yksinäinen nainen niin voisin mennä seuraan vaan kun ei taaskaan.tilaan toisen tuopin ja vaihdan toiselle laidalle ravintolaa ja toivon ihmettä tapahtuvaksi mutta niin kuin niin monet kerrat pois lähtiessäni portsarille sanottu sana morjens on illan seitsämäs sana jonka sanon.
kyllä tuntuu että missään ei ole niin yksinäinen kuin ravintolassa yksikseen.
löytääkö kukaan muu itsestään samoja fiiliksiä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä en enään sano edes moroo portsarille jos menen baariin. Juon aika hissukseen sitä siiderii ja sit lähen pois jossain vaihees.
no ompa hyvä etten minä olekkaan ainoa jolla on samat ongelmat ravintolassa.
moni varmaan vetää persekännit näiden ongelmien takia,silloin ainakin tulee muutama sana sönkättyä vieraitten naisten kanssa mutta samalla menettää mahkut saada nainen pariksi.
ei kiinnosta tätä atm:ää
Itse en baariin yksin nuorena naisena mene koska en hae sieltä seuraa. Olen vain yksi niistä naisista jotka sattuvat juomaan ne kännit isossa tyttöporukassa ja juoruilemaan baarin muista asiakkaista ja omista ongelmista.
T: Bi
Olen itsekin harrastanut jonkin verran tuota yksikseen baarissa käyntiä. En saa myöskään kontaktia kehenkään muuhun, mikä vituttaa kun lähden yöbussilla kotiin nukkumaan. Tanssipaikat ovat vähän parempia vaihtoehtoja, kun ihmiset ovat enemmän liikkeessä ja voi itsekin soveltaa.
En ole käynyt yksin baarissa kun pelkäisin juuri tuota yksinäisyyttä. Ja ne vähäiset kaverit ei juurikaan käy baarissa joten ei tule munkaan sitten käytyä, vaikka mieli tekiskin..
Se on vähän sama kuin jalkapuu aikoinaan, kun ihminen laitettiin torille kiinni nöyryytettäväksi. Nöyryyttävää olla täydessä ainut ihminen, jolla ei ole seuraa.
Olen joskus sietänyt tuota nöyryytystä vähän pidempää (eli istunut yksin baarissa). Toistaiseksi a) en ole koskaan nähnyt toista ihmistä yksin b) kukaan ei ole sanonut minulle sanakaa c) ihmiset ovat yleensä vähintään kolmen hengen porukassa, kahden hengen porukat ovat yleensä sitten m-n pareja.
Joo, pitäisi olla itse aktiivinen, mutta se ei ole helppoa.
näinhän se asia on .paikkakuntaa muuttaneena olet ulkona kuin lumiukko,ketään et tunne ja sen takia räkäkännin hankkiminen että pääsisit juttuun harvojen vapaiden naisten kanssa tuntuu tuhoontuomitulta ajatukselta koska etsinnässä on suht raitis nainen eikä itseäkään kiinnosta juopottelu.
yli-ikäiset naiset joskus harvoin on tulleet juttelemaan tämän kirjoittajalle jonka ikä on lähempänä neljääkymppiä.
kirjoitat täyttä asiaa että on harvinaista nähdä siisti ihminen ravintolassa yksin.
Mie oon käyny useinki baarissa yksin. Ikinä en oo nähnyt toista, joka olis yksin. Paitsi se hullu kaikkien kaveri juoppo, yäk. Täällä se johtuu siitä, että baareissa "saa" käydä vaan porukalla. Pidetään tosi säälittävänä vonkaajana tai tyrkkynä, jos lähtee itekseen iltaa istumaan johonkin baarin nurkkaan. Mut hei, pikkukaupunki.. Minuu ei kiinnostakaan toisten mielipiteet. Enkä ees oo tyrkky, baarit on nimenomaan ajan tappamista varten ja saan istua siellä nurkassa jos huvittaa.
Naisena tietysti seuraa istuu siihen pöytään jo ekan tuopin jälkeen ja yhen baarikaverin löysinkin sieltä joskus, tosin en pidä siihen enää yhteyttä.... Kerran kuuntelin toisella korvalla musiikkia ja toisella parin miehen juttelua, jossain vaiheessa pyysivät mukaan samaan pöytään mut kieltäydyin kohteliaasti kun niiden puheenaihe oli koko ajan vaan kalastus (mahd. äänekkäästi). Joskus ois ollut hauskaa törmätä johonki toiseen yksin istuskelevaan, mut sainkin vaan juoppoja ja epäkohteliaita ehdotuksia ja pari pelottavaa kiipijää jaloksiini pyörimään. Luovutin, pskat, pysyn sit kotona :D
On kyllä kanssa tullut aika paljon harrastettua tätä yksin baarissa istumista. Kieltämättä se kyllä ahdistaa, kun tietää että varsinkin näin pienellä paikkakunnalla saa niin helposti oudon hyypiön maineen, jos on aina yksin liikenteessä. Yleensä sitä vain toivoo että vastaan tulisi joku puolituttu kenen seurueeseen vois yrittää ittensä tunkea.
Joskus kyllä naisetkin istuvat viereen juttelemaan, joten en kai ihan toivoton tapaus ole. Yleensä siitä kyllä seuraa tällaiselle ujolle ihmisella armoton jäätyminen, kun istuu siinä ajatuksissaan tuopin kanssa ja joku tulee "häiritsemään". :D Baarissa tuollainen varmaan menee helposti kännin piikkiin ja tuskin sitä kukaan sen enempää ihmettelee. Kuitenkin jälkeenpäin aina harmittaa kun ei taaskaan keksinyt mitään nokkelaa tai hauskaa sanottavaa.
Jep, se armoton jäätyminen ei oo hauskaa toisenkaan osapuolen mielestä :D sen kerran, kun menee sanomaan toiselle baarissa jotain niin se ei vastaakaan mitään.. Tulee sellanen olo et lähenki tästä kotia.. :D Ota huomioon, ettei sen vastauksen tarvii olla mitään nokkelaa tai erityisen hauskaa. Ite ainakin huomaan jos toinen väkisin keksii kaikki lauseensa.
Kyllä, aivan sama tilanne. Paitsi että olen nainen ja muutaman kerran illan aikana joku tuntematon mies tokaisee minulle: "Lähetäänkö paneen?!" ja kun katson häntä pahasti, mies jatkaa matkaansa.
En käy baareissa enää.
Itse olen hieman ujo menemään yksinäni baariin. Olen nuori nainen ja joskus olen saattanut lähteä kaupungille puolituttujen kanssa, jonka jälkeen olen tutustunut myös uusiin ihmisiin, kun samassa piirissä ei jutella niin tiiviisti.
Aina uuteen kaupunkiin muuttaessa sitä tuntee olonsa hieman ulkopuoliseksi.
Etenkin Suomen baareissa ei yleensä liikuta yksin. Ulkomailla olen mennyt useaankin otteeseen yksin viihteelle ja olen onnistunut tutustumaan uusiin aivan asiallisiinkin ihmisiin, vaikka myös niitä asiattomia henkilöitä tulee vastaan.
Helsingissä illalla kaupungilla ollessa useat saattavat tulla juttelemaan, mutta usein heillä näyttää olevan oletus jostain muusta kuin ystävyydestä.
Täytyy kyllä myöntää että olen useaan otteeseen valehdellut nimeni ja lähes kaiken muunkin näille epämiellyttäville kyselijöille.
Mutta minkä takia useille ihmisille on niin suuri kynnys tutustua toisiin? Harvoin kuppiloista löytyy pelkkiä ystävyyden etsijöitä?
Itse en ainakaan pidä kovin hienona asiana parisuhteen etsimistä alkoholin kanssa, vaikka se joitain rajoja rikkookin ja tutustumisesta voi kenties tulla helpompaa.
Kannattaisin kyllä rehellistä ystävällistä keskustelua uudessa seurassa. Se varmasti avartaa!
Itse kun joudun käymään aina yksikseni ravintolassa naisseuraa etsimässä ja jos tulee epäonnistuminen että saan epäasialliset pakit niin tämä kyllä musertaa mielen niin että olen muutamia kertoja heti vaihtanut maisemaa.
Väkisin tulee mieleen että kun tämmöinen atm ei pääse juttuun halutun kohteen kanssa niin kaikki ravintolan naiset sen huomaa ja pää painuksissa ei viitsi jäädä notkumaan.
En mahda sille ajatukselle mitään että yksinäisyys näkyy päälle päin ja ihmiset ajattelee mikäköhän tuollakin on vialla kun joutuu yksin istuksimaan täällä muiden ilakoivien seurueiden keskellä.
Yksin ollessa ei tiedä oikein mihin katselisi jos vaikka istut tunnin samalla jakkaralla ja siemailet juomaa.
Jo pelkkä iltapäivä lehtien selaaminen helpottaa oloa sikäli kun lehtiä on luettavana pubeissa.
Ompas jotenkin tuttua tekstiä. Mulle käy yleensä näin, Valmistaudun huolella iltaan, käyn saunassa ja ajelen karvat(jos on) laitan jotain miehekästä tuoksua ja puen päälleni parhaimmat kuteet mitä kaapista löytyy, otan kotona muutaman olusen, niin että pääsen tunnelmaan, saavun kantapaikkaani ryhdikkäänä ja toiveita täynnä, tilaan ekan oluen ja luon kiinnostuneita katseita mahdollisiin naisiin, kävelen tuopin kanssa baarissa ja katselen sopivaa seuraa, huomaan että kaikki naiset ovat porukalla liikenteessä ja että yhtään sopivaa yksinäistä ei ole näkyvissä, jään istumaan tiskille, tunnen että ilta on menetetty, tunnen itseni hölmöksi kukoksi, luulen että minua aletaan katsomaan oudosti kun yksin istuskelen, haen toisen tuopin ja kolmannen, käyn veskissä ja tulen baariin sisään uudella voimalla, mutta tilanne ei muutu, tunnen jo itseni todella typerykseksi ja haen takkini ja poistun baarista jälleen yksin.....kotona mietin että missä taas meni vikaan ja että miksi aina olen kotona yksin....olen ajatellut tosissani alkaa käyttää maksullisia naisia ainakin kerran kuukaudessa niin ettei taitoni pääse ruostumaan ja pääsen edes panemaan oikeasti naista.....pahinta tässä on että alkaa leimaantua yksinäiseksi kukoksi jota kaikki alkavat vältellä yms.....olisikohan thaihierronsta hyvä ensin aloittaa?
Ymmärrän hyvin tilanteesi, sillä mä todella tiedän itse sen, että miten hankalaa se baareissa käyminen oikein on yksinään, varsinkin silloin jos oot nuorempi mies. Itselläni kun on sellainen elämäntilanne, ettei mulla ole ketään kavereita. Tämän vuoksi en ole käynyt oikeastaan enää vuosiin baareissa, koska se pelkkä sinne meneminen tuntuu niin vaikealta yksinään.
Nuorempana kävin yksin baareissa, mutta silloinkin se tuntui tosi ahdistavalta ja masentavalta, kun joutui itse aina viettämään baari-illat yksinään ilman minkäänlaista juttuseuraa ja sitten masensi vielä se, kun kaikki muut nuoret olivat aina omissa kaveriporukoissaan hauskaa pitämässä ja melkein joka kerta baareissa riitti niitä ihmisiä utelemassa painostavaan sävyyn siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana. Erityisen hankalaa tämä oli pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki nuoret tuntevat toisensa jotain kautta ja joka kerta baareissa näkyi samat ihmiset kaveriporukoineen iltaa viettämässä.
Nyt oon asunut muutaman vuoden Helsingissä, mutta täälläkään se baareissa käyminen ei ole yhtään sen helpompaa, kun ei ole ketään kavereita joiden kanssa siellä voisi käydä. Se tossa yksinolossa onkin baareissa niin inhottavaa, kun saa pelätä koko ajan sitä, että mitä muut ihmiset oikein ajattelevat.
Mulla on ollut jo monta vuotta haaveena päästä käymään laivaristeilyllä, joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Mutta näihin en sitten ole pystynyt koskaan lähtemään, kun ei ole sitä matkaseuraa mistään saatavilla ja yksin lähteminen olisi ihan hirveää yksinäiselle nuorelle miehelle, kun laivallakin saisi koko ajan pelätä sitä, että mitä muut ihmiset musta oikein ajattelevat ja että miten mä perustelisin sen yksinolon muille ihmisille, jos joku tulisi siitä kysymään.
mikä on atm?
Huh huh olisiko itsessä vika vai mikä jos seuraa löydy.Aina Suomessa valitetaan.Koskaan ei ole hyvä olla,ei!.Apua mitä jengiä!.
Meillä heikommin naismarkkinoilla pärjäävillä taitaa olla kaikilla se vika että me ajatellaan mitä muut meistä ajattelevat yksin ravintolassa istuessa.
Sen olen huomannut että jonkun bändin keikalla on hivenen helpompi olla yksin koska kaikkien katseet kohdistuu yleensä esiintyjiin.
Itsellä on isona pelkona lähestyä vierasta naista kun ei tiedä onko kyseessä sinkku vai varattu ja tunnen itseni todella nöyryytetyksi kun selviää puheesta että kohde on varattu tai peräti sonni ilmestyy jostakin suudelmien kera naisensa viereen.
Toinen ylittämätön kynnys ravintolassa on mennä yrittämään naista nais tai seka porukasta.Ainoastaan yksin olevan naisen seuraan saan itseni pakotettua kunhan alla on pari olutta ja muuten hyvä vire.
Moni ujo sinkku nainen heikentää mahdollisuuksiaan olemalla aina nais porukassa ravintolassa.
Pitkällisen pohdinnan tuloksena olen tullut siihen johtopäätökseen, että viestiketjun aloittajan ongelmat ja muiden samasta asiasta kärsivien ongelmat johtuvat suomalaisten geeniperimästä. Ei näin laajaan ongelmaan ole mitään muuta vastausta.
Voi olla, mutta osaltaan ihmisten yksinäisyys liittyy Suomessa myös siihen, että iso osa ihmisistä joutuu eroon vanhoista piireistään muuttaessaan työn/opiskelun perässä uudelle paikkakunnalle, jossa on vaikea tutustua toisiin ihmisiin. Erityisesti tämä korostuu työ- ja opiskelupaikkojen keskittyessä muutamaan isoon kaupunkiin ja niiden ympäristöön. Nykyajan kiireinen yhteiskunta syö myös ihmisiltä aikaa sekä jaksamista tutustua uusiin ihmisiin.
Suomessa individualistinen elämänkatsomus on vallalla ja perheen merkitys huomattavasti pienempi kuin aiemmin. Huomasin tämän erityisesti tultuani takaisin Suomeen Keski-Euroopasta asuttuani siellä noin viisi vuotta. Perhe tuo usein ihmiselle turvallisuuden tunteen ja edes joitakin kontakteja päivittäiseen elämään.
Täällä eletään keskimäärin pidempään sinkkuelämää ja erotaan herkemmin. Tietysti on parempi olla yksin ja vaihtaa kumppania kuin olla huonossa parisuhteessa, mutta ne sinkkuajat siinä välissä saavat monet tuntemaan olonsa yksinäiseksi.
Jos ikää on ehtinyt kertyä jo hieman enemmän ja on saanut kokea toistuvia pettymyksiä parisuhteissa tai niiden etsinnässä, syö se ihmisen itseluottamusta joskus niin paljon, että hän ei uskalla enää laittaa itseään uudestaan täysin likoon.
Suomessa on kyllä paljon asioita, jotka ovat paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta ihmisten yksinäisyys tuntuu olevan täällä vinhaa vauhtia paheneva ongelma.