En muistanut tänäänkään käydä sitä ryppyvoidetta ostamassa. Nyt se dementiakin sitten ilmeisesti tulee, tämä on lopun alkua. Tosin vielähän sinne kauppaan ehtisi, mutta enpä taida kuitenkaan. Ei kai tämä meikäläisen naama millään tökötilläkään tästä paremmaksi muuttuisi. Eikä se siihen edelliseenkään tasakymmeneen verrattuna ole varsinaisesti mitenkään sen pahemmaksi rupsahtanut, se vain näyttää muuten vaan rumalta. Seuraavaa kymmentä vuotta eteenpäin ei uskalla edes ajatella. Tosin voihan olla, että kasvan siihen mennessä jo koiranputkea jossain metsänreunassa, mistä sitä ikinä tietää. Välillä tulee vähän samanlaisia ajatuksia kuin tuossa seuraavassa laulussa, tosin enhän minä perkele osaa edes ryypätä. Melkein hävetä saa, kun ei viina maistu. http://www.youtube.com/watch?v=cUuOeUWPxpo On taas vaihteeksi sellainen olo, että tekisi vain mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa turhat haikailut, päästää vain irti ja antaa mennä. Mutta sepä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Pahinta tässä on se epätietoisuus, kun ei voi tietää, että vieläköhän se kaipaukseni kohde jossakin minua odottaa, ja vaikka odottaisikin, niin kauanko hän vielä jaksaa odottaa. Kun en tällä hetkellä olosuhteiden pakosta voi nähdäkään häntä missään, eikä hän tännekään minulle mitään vastaa, elleivät ne jotkut saamani vastaukset sitten ole vain "naamioitu" jonkun satunnaisen vastaajan kirjoittamiksi. Tuntuisi turhauttavalta saada sitten joskus jälkikäteen tietää, että olen roikkunut jossain sellaisessa haavekuvassa, jota en voi koskaan saavuttaa. Siinä kyllä luhistuisi vahvempikin tyyppi.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.