Äitini kuoleman jälkeen minulla alkoi alamäki, ja pitkään meni surressa. Nyt kun olen 'toipunut' siitä, alkoi omituinen kausi.
Olin epätavallisen pirteä, koko ajan liikkeessä ja äänessä, juoksin siellä ja täällä enkä voinut pysyä paikallaan. Pidin itseäni "jumalana" jota kaikki ihannoi ja olin todella kaunis jnejne ja tämä kesti muutaman kuukauden.
Sen jälkeen romahdin täysin - makasin päivät lattialla, itkin koko ajan ja halusin kuolla, elämäni tuntui turhalta ja minä olin omasta mielestäni yleispaska, jolla ei ole mitään virkaa. Viiltelin, enkä mitään pieniä jälkiä. Arvet edelleen muistuttaa tuosta piinasta, mikä kesti noin kuukauden.
Nyt on taas alkanut nousta mieliala huolestuttavaa tahtia ja teen kaikkea aivan typerää. Soittelen kavereilleni myöhään illalla ja olen hyperaktiivinen, ja tuntuu, että voisin juosta maratonin tässä, nyt ja heti.
Olin epätavallisen pirteä, koko ajan liikkeessä ja äänessä, juoksin siellä ja täällä enkä voinut pysyä paikallaan. Pidin itseäni "jumalana" jota kaikki ihannoi ja olin todella kaunis jnejne ja tämä kesti muutaman kuukauden.
Sen jälkeen romahdin täysin - makasin päivät lattialla, itkin koko ajan ja halusin kuolla, elämäni tuntui turhalta ja minä olin omasta mielestäni yleispaska, jolla ei ole mitään virkaa. Viiltelin, enkä mitään pieniä jälkiä. Arvet edelleen muistuttaa tuosta piinasta, mikä kesti noin kuukauden.
Nyt on taas alkanut nousta mieliala huolestuttavaa tahtia ja teen kaikkea aivan typerää. Soittelen kavereilleni myöhään illalla ja olen hyperaktiivinen, ja tuntuu, että voisin juosta maratonin tässä, nyt ja heti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luultavasti oikea palsta.
Äitisi kuolema on varmaan laukaissut kaksisuuntaisen.
Hakeudu lääkäriin mahdollisimman pian.
Aivan, usein juuri jokin stressaava tilanne laukaisee kaksisuuntaisen, jos siihen on olemassa alttius. Koeta saada lääkeapua tilanteeseen. Esim. Lamictal on hyvä mielialantasaaja, joka auttaa masennuspuoleen (eikä pitäisi lihottaa), mutta lisäksi tarvitaan jotain lääkettä maniaa estämään.
Kiitos paljon. :)