en jaksa vastailla mihinkään alotuksiin, mutta luulen että en ole kuitenkaan sellainen ihminen, jonka haluat. jos nyt ihan käsi sydämellä vannot. anteeksi jos ahdistuit noista mun jutuista tuolla... mutta ymmärrät varmaan mitä ajan takaa? tykkäsit siitä ihmisestä, johon tutustuit siinä ympäristössä. en ole aina samanlainen. olen myös heikko ja epätoivoinen, elämässä on ollut paljon surua ja pahuuttakin. en jaksaisi vetää mitään roolia. ja tuskinpa pystyisit minua korjaamaan, tuskin kukaan pystyy enää. olet sinäkin minut yllättänyt monella tavalla, joskus jollain ihanalla ja joskus vähän toisenlaisellakin. toisinaan minulla oli tunne että ymmärsit minua siellä, mutta en tiedä... tunteet taisivat sumentaa järjen.
ystäväiseni
,,,.,.,,.,.,.,.
16432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ymmärsi milloin?
viesti oli
Ystäväiseni, oisit antanu mun valita. Tiedän, että tilanteet joissa joutuu esittämään ahdistaa. Mä olen edelleen sitä mieltä, että sä olet ihminen, josta en ole valmis lopullisesti luopumaan, mutta se on kyllä sustakin kiinni. Näen paljon hyvää ja arvokasta. Ihan niinkuin silloin sanoin. Joskus ne on ne pienet hetket, joita huomaa, kun katsoo hyväksyvin silmin. Mä pidän sun kädestäs kiinni, mutta saat itse päättää annatko sen olla siinä.
Äh, mielikuvituksen tuotetta, vai onko huumoriksi? Ei oikein ymmärrä - anon.vastauksia
Taitaa olla se aamukirjoittaja. En ole tornissa joten...
aamu vai haamukirjoittaja?
Olet paljon monitahoisempi ja hyvä niin. Sussa on osittain sitä ihmistä osittain olet erilainen. Et ole mikään unelmien haavekuva. En pelkää kipua enkä surua elämässä. Tiedän itsekkin miltä ne tuntuvat. Enemmän pelkään sitä että mikään ei kosketa. Olen huomannut tuon rikkinäisyytesi joskus täällä ja pidän susta sen takia ehkä vielä enemmän.
Norsunluutornissa? Ulos puskista, sut on tunnistettu ;)
kukahan tämä "ystäväiseni" mahtaa olla? tulee paha mieli kun ajattelee näiden aivan kuin itselle olevan tarkoitettu :( mutta tuskin olet se minun "ystäväiseni".....
Kuka sitten on sinun ystäväisesi. Ehkä ei niin kauheasti kannattaisi miettiä, vaan tehdä asoita. Ihmiset eivät ole täydellisiä, asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti, elämän ei tarvitse olla täydellistä. Kannattaa silti uskaltaa rakastaa toista. Fraaseja tiedetään. Mutta tuntuu että tämän palstan olijat, itseni mukaan lukien, miettivät asioita ihan liikaa etukäteen.
http://www.youtube.com/watch?v=3Ki7baaB-s8
Mutta luota vain tunteisiisi ja siihen mitä tapahtui irl. Riittää että olet sinä,
oma itsesi.
En halua rooleja vaan aidon, omansa ja itsensä laisen ihmisen. Elämässä ei ole kyse "korjaamisesta" vaan eteen päin menemisestä, kasvamisesta ja kehittymisestä. Eikä niitä voi kukaan tehrä toisen puolesta, niistä täytyy selviytyä itse.
Tiedän, että "se ympäristö" on 'eri maailma', niin kuin sanoit, tilanteita, jotka ovat irti arjesta, sen yläpuolella, vähän unenomaisia, haavemaisia ... Siksi kai itsekin niitä tavoittelen.
En ahdistu ihmisistä ja osaan ymmärtää elämisen kaikkia puolia, alan ammattilainen, mikään inhimillinen ei ole vierasta. - Niin olen itsekin ajatellut, että et varmaankaan ole loppujen lopuksi sellainen, kuin mulle oisi hyvä, vaikka en tierä, millainen olisi mulle hyvä. Mutta kun vastaan tulee vain aniharvoin sellaisia, joiden sylkkyyn voisin, tahtoisin mennä, niin silloin kun tahtoo, ei henno laskea ajatuksesta irti.
Ymmärrän kyllä, vaikka silloin jännitin ja pelkäsin niiin, että taisi iso osa jutuista mennä 'sivu suun', sori. Enkä ole koskaan tehnyt yhtää aloitusta näillä sivuilla.
Meillä oli se "henkinen yhteys"...niin vahva... Kyllä mä tiedän, että joudut töissäs vetämään tietynlaista roolia ja täytyy myöntää, että yllätyin kun et sitten vapaalla ollutkaan samanlainen rempseä mies. Näin susta tavallaan "pimeämmän" puolen, mutta tulkitsin sen niin, ettet halua olla lähelläni, edes kaverina.
Tunsinkin että vika on mun, en kelpaa sulle, mun pitäis olla jotenkin "parempi" ennenkuin huolisit mut, edes kaveriksi. Sähän sanoit yhdessä välissä jotain siihen suuntaan, ettei liika kiltteyskään oo hyvä...
Meidän elämäntavat eroaa aika lailla, joten kyllä ymmärrän ettei meistä välttämättä mitään paria ikinä tulis, se ystävyys olis riittäny mulle kyllä, kun niin läheiseltä tunnuit alusta asti, mutta lakaisit mut elämästäsi sivuun kun ei enää tarvinnut mua työssäsi paria kertaa viikossa tavata... Sattuu.
Ystäväiseni, olen aina ymmärtänyt sinua, silloinkin... Tiedän kuitenkin pääpiirtein millainen ihminen olet ja sen takia lie oletkin pitänyt jonkun poissa elämästäsi, mutta olen itsekin saanut jo kokea tämän maailman tunteiden ja kokemusten kirjon, tietäisitkin jos sattuisit olemaan hjän..
Ei jaksa tämäkään enää roolileikkejä lainkaan, koskaan en itse ole niitä pelannut mutta peliin mukaan joutunut, rikki menyt..täysin... Tarvitsisin edes ystävän..jolle puhua..
Mistäs hemmetistä sää sen tieärät mimmonen mää oooon ?
Olenkin miettinyt - olisitko se voinut todella olla sinä, mies.
En tiedä itsekkään, jaksaisimmeko toisiamme - mutta haluaisin sen selvittää :)