Miehessäni on kaksi puolta / raskasta

777111

Olen seurustellut nyt 4 vuotta. Kun tapasin mieheni olin nuori ja todella huonoitsetuntoinen ja yksinäinenkin paikkakunnan vaihdon takia. Sitten tuli mies.

Imarteli ja yks kaks yllättäen ilmoitti rakastavansa suunnattomasti. Aloitimme seurustelun ja vain parin kuukauden seurustelun jälkeen mies jätti ensimmäisen kerran.

Syy oli joku naurettava kuten ne aina olivat, myöhästyin tapaamisesta 2 minuuttia, pyysin että avaisi oven jos minulla kantamuksia, kysyin voisiko viedä roskat... Siis saattoi suuttua aivan surrealistisista asioista, räjähti ja aloitti riidan ja jos argumentoin jotenkin aukottomasti tai hyvin että mies tunsi olevansa alakynnessä niin totesi että "selvä, nyt tuli ero ja kerää kamppeesi. ikinä en halua sinua enää nähdä." Vaikka edellisenä iltana tai aamulla olisi hehkuttanut palavaa rakkauttaan minuun.

Olin niin järkyttynyt ja koska toinen käyttäytyi noin radikaalisti uskoinkin jo järkyttyneenä että olin aina tehnyt jotain pahaa ja väärin ja pyytelin anteeksi... Ekat noin kolme vuotta meni siten että mies toisti tuon erojutun 1-4 krt joka kuukausi.

Aloin saada järkyttäviä painajaisia joissa mies huusi eroavansa minusta.

Aina muuten tuollaisen "erouhkauskohtauksen" jälkeen mies vannoi ettei koskaan enää uhkaisi minua. Se kesti joskus jopa 2 viikkoa se lupaus.

Aloin pelätä joka sanaani ja oli kuin olisi kävellyt munankuorilla. Mies jossain vaiheessa ehdotteli yhteenmuuttoa mutta joku järki oli päässä enkä suostunut. Näimme kuitenkin joka päivä sillä ensimmäisen vuoden olimme samalla työpaikalla jossa tapasimmekin. Erään kauhean riidan ja erouhkauksen jälkeen olin saanut tarpeekseni ja laitoin puhelimen kiinni. En vastannut enkä edes lukenut miehen viestejä.

No, mies oli päivystänyt vuorokauden kerrostaloni ulkopuolella ruusupuskan kanssa odottaen että tulen ulos. Ehdotti että irtisanoudumme molemmat työpaikaltamme koska "suhteesta siellä ja vapaa-ajalla ei tule mitään". Meillä oli sitten iso, aikuisten keskustelu ja suostuin irtisanoutumaan, työpaikka oli vakituinen mutta en ollut erityisemmin viihtynyt joten siksikin suostuin.

Viikkoa irtisanoutumisen jälkeen satuin sairastumaan erittäin pahasti.

Kuumeilin viikon 40 asteen kuumeessa omassa asunnossani (mies ei tästä välittänyt, ei koskaan ole osannut olla empaattinen toisen sairastamiselle) ja kun en kyennyt enää juuri hengittämään, soitin miehelle ja pyysin viemään sairaalaan. Autossa mies oli jäätävä ja piti mykkäkoulua eikä sanonut mitään vaikka yritin puhua ja kysellä mikä on (mikä vaikeaa sillä en saanut kunnolla henkeä).

MIes ei suostunut sanomaan mitään muuta kuin että oli suuttunut siitä että aikaisemmin viikolla en ollut jaksanut kutsua miestä luokseni kylään koska olin sairas! Aloin itkeä, olin tuossa vaiheessa 42 asteen kuumeessa, kaikki aivan surrealistista. Sairaalan ovella totesin miehelle ettei tulisi mukaan koska muuten en saisi itkuani loppumaan.

Päästyäni hoippuen sisälle, minut otettiin heti jonosta ja laitettiin paareille makaamaan sillä olin pyörtyä, lääkäri tuli juosten luokseni. Samaan aikaan kännykkäni piippaili kovaan ääneen. Kun olin saanut hetken rauhoittua ja hengähtää ja sain kuumetta alentavia lääkkeitä kaivoin puhelimen joka oli täynnä mitä kauheimpia viestejä miten olin hullu ja sairas ja miten suhde päättyi nyt ja miten hän oli onnellinen kun pääsi sairaasta minusta eroon, elämänsä onnekkain päivä kun ****pää minä katoan elämästään ja kaikki on nyt loppu.

Kuvitelkaa mikä tilanne! Minulla oli muuten molemminpuolinen pahaksi päässyt keuhkokuume jota en vielä tuolloin tiennyt, 42 asteen kuumeesta johtuen oloni oli aivan kauhea ja pelkäsin ja sillä hetkellä kun olisin tarvinnut rakastavan kumppanin tukea, enhän tiennyt mikä minua vaivasi, sain tuollaisia viestejä juuri siltä rakastavalta kumppanilta. Vieläkin tekee pahaa.

jatkuu alla

29

1599

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 777111

      Soitin miehelle kyyneleet silmistä vuotaen, aivan murskana ja mies huutaa puhelimessa pää punaisena kamalia asioita. Siis tämä sama mies jonka takia olin jättänyt työpaikkani ja joka oli juuri kantanut minulle ruusuja ja päivystänyt asuntoni ulkopuolella saadakseen minut takaisin ja joka oli vuodattanut minulle ikuista rakkautta. En ikinä unohda tuota tilannetta. Itkin ja miehen huuto kaikui puhelimestä hiljaiseen käytävään jossa muita odottajia. Eräs nainen otti minua kädestä ja katsoi maailman myötätuntoisimmin silmin mutta en kiinnittänyt huomiota sillä minullahan oli puhelu kesken.

      En valitettavasti muista enempää tuosta puhelusta. Olin niin sokissa. Mies kuitenkin jossain vaiheessa ilmestyi sairaalasänkyni viereen, minä itkin ja mies otti kädestäni kiinni. Vietin sairaalassa kaksi viikkoa ja mies kävi usein tapaamassa. Jatkoimme yhdessä. Olin pitkään heikkokuntoinen mutta tuo kerta muutti minut.

      Totesin miehelle että jos vielä uhkailee erolla, jätän. No mitä tapahtui? Meni muutama viikko ja mies kokeili kepillä jäätä. En ollut tarpeeksi vahva vaan murruin taas anteeksipyytelyihin ja "rakastan sinua. Miten voit tehdä näin? MIksi?"-juttuihin jolloin mies jalomielisesti antoi anteeksi jotain mitä en ollut edes tehnyt. Taas toistin että seuraava kerta olisi viimeinen.

      Luonnollisesti mies uhkasi pian taas erolla mutta tuolloin jätin miehen. Olin poissa kolmisen kuukautta mutta itseni takia kävin miehen kanssa sähköpostiajatustenvaihtoa ja kolmen kuukauden jälkeen palasimme yhteen.

      Nyt yhtään erouhkausta ei ole tullut melkein kokonaiseen vuoteen.

      Näen kyllä että riidoissa ne ovat ihan "nurkan takana" ja jo melkein miehen huulilla mutta ei silti ole sitä sanonut. Miksei? En tiedä? En yksinkertaisesti tiedä.

      Miehen aikaisemmasta käytöksestä johtuen en luota mieheen. En ole myöskään muuttamassa miehen kanssa yhteen ja olen hiljalleen alkanut etäyttää itseäni miehestä. Vietän yhä pidempiä aikoja poissa miehen ulottuvilta. Matkustelen mm. sukulaisteni ja ystävieni luona ja vetoan työkiireisiini. Aluksi miestä tämä harmitti mutta kun tajusi että pysyn lujana, on alistunut.

      En usko että tapailee muita naisia sillä uskomatonta kyllä, mies on äärimmäisen rehellinen ja pitää kunnia-asianaan kertoa aina totuus. Esim. kerran tällaisen "jättämisen" aikana oli pussaillut exänsä kanssa jonka minulle heti tunnusti ja vetosi siihen että "tuolloinhan olimme eronneet." On ollut rehellinen mys muissa arkaluontoisissa asioissa ja vaatii hysteerisen tarkasti rehellisyyttä myös muilta.

      Joissain asioissa siis parantanut roimasti käytöstään ja vaikka välillä olen varma että mies on ainakin jonkinasteinen narsisti niin toisinaan ja arjessa ajattelen että liioittelen.

      Onhan mies lopettanut erolla uhkaamiset minun vuokseni. Ja ensimmäisenä seurusteluvuonna nyppi minua painostani usein (olen muuten 175cm/61kg) ja "leikkisästi" ja toistuvasti totesi että saisin laihduttaa, paineli mahaani ja nipisteli reisiäni kohdista joissa minulla oli hänen mielestään läskiä, no, kerran purskahdettuani itkuun on senkin lopettanut. Nykyään jos itse harmittelen että olen lihonut kilon tai pari mies vain halaa ja toteaa ettei se haittaa... Ei siis enää morkkaa ulkonäköänikään (jossa ei ole mitään vikaa, sen tiedostan).

      Mies on edelleen jonkin verran epäempaattinen. Jos sairastun ei osaa ottaa mitään kantaa asiaan. Alkuvuonna menetin lisäksi läheiseni ja kun olin allapäin oli aivan ihmeissään että miksi. Hämmästeli myös miksi minua ei näurattanut joku aiheeseen mielestään sopiva mätänevä ruumis-vitsi...

      Olen tarkoituksella ollut niin vähän tekemisissä miehen kanssa ettemme juuri enää riitele mutta kun riitelemme saattaa mies pyytää anteeksi. Muutenkin pyytää anteeksi jos on jotenkin törttöillyt ja voi avoimesti tunnustaa olleensa väärässä jos huomautan jostain. Alkuaikoina oli myös hyvin mustasukkainen mutta se on karsiutunut 100% pois. Ei koskaan ole millään lailla yrittänyt rajoittaa ystäviäni tai tuttavapiiriäni eikä siten käyttäydy kuten kai narsisti? Pitää myös eläimistä.

      jatkuu..

      • 777111

        Enää en pelkää konfliktitilanteita. Osaksi siitäkin syystä että olen tosiaan etäyttänyt itseni miehestä.

        Muuten miehen kanssa on mukavaa. Mies on huonoitsetuntoinen jota yrittää peitellä machokuoren alle mutta yleispositiivinen. Kaikkien kaveriensa mielestä aivan upea mies. Eräs naispuolinen tuttavansa kerran avautui minulle että olin niin onnekas koska "olet löytänyt niin kiltin miehen!" Sellainen kuva miehen tuttavilla on miehestä; kiltti, rehti, hauska ja iloinen. Myötätuntoinenkin.

        Itse olen nyt lähinnä hämmentynyt. Mies on muuttanut paljon käytöstään mutta nuo menneisyyden sairaat käytösmallit ja tapahtumat painavat ja paljon. Tällä hetkellä miehen käytös on ajoittaisen empaattisuuden puutteen ja ajoittaisen itsekkyyden poislukien erittäin hyvää ja voisin olla onnellinen.

        Olen edelleen rakastunut siihen miehen hyvään puoleen mutta pimeä puoli pelottaa enkä enää uskalla heittäytyä samalla tavalla rakkauteen kuten ennen. En tiedä milloin pimeä puoli palaa vai palaako koskaan? Ehkä mies on oppinut? Toisaalta välillä näen varjon siitä pimeästä miehestä ja se hätkähdyttää sillä nykyisessä mukavassa arjessa olen jo hetkittäin alkanut unohtaa mikä mies osaa olla miehiään.

        Nykyinen toimintasuunnitelmani on edelleen keräillä voimia ja henkistä kanttia; siinä olen paljon jo onnistunutkin. Saada uraa pyörimään eikä liikaa ajatella miestä. Kunhan nyt viettää tämän kanssa muutaman kerran viikossa mukavaa aikaa puhumatta filosofisia tai puhumatta tulevaisuuden suunnitelmista.

        Miltä vaikuttaa? Koko tarina


      • M.B.
        777111 kirjoitti:

        Enää en pelkää konfliktitilanteita. Osaksi siitäkin syystä että olen tosiaan etäyttänyt itseni miehestä.

        Muuten miehen kanssa on mukavaa. Mies on huonoitsetuntoinen jota yrittää peitellä machokuoren alle mutta yleispositiivinen. Kaikkien kaveriensa mielestä aivan upea mies. Eräs naispuolinen tuttavansa kerran avautui minulle että olin niin onnekas koska "olet löytänyt niin kiltin miehen!" Sellainen kuva miehen tuttavilla on miehestä; kiltti, rehti, hauska ja iloinen. Myötätuntoinenkin.

        Itse olen nyt lähinnä hämmentynyt. Mies on muuttanut paljon käytöstään mutta nuo menneisyyden sairaat käytösmallit ja tapahtumat painavat ja paljon. Tällä hetkellä miehen käytös on ajoittaisen empaattisuuden puutteen ja ajoittaisen itsekkyyden poislukien erittäin hyvää ja voisin olla onnellinen.

        Olen edelleen rakastunut siihen miehen hyvään puoleen mutta pimeä puoli pelottaa enkä enää uskalla heittäytyä samalla tavalla rakkauteen kuten ennen. En tiedä milloin pimeä puoli palaa vai palaako koskaan? Ehkä mies on oppinut? Toisaalta välillä näen varjon siitä pimeästä miehestä ja se hätkähdyttää sillä nykyisessä mukavassa arjessa olen jo hetkittäin alkanut unohtaa mikä mies osaa olla miehiään.

        Nykyinen toimintasuunnitelmani on edelleen keräillä voimia ja henkistä kanttia; siinä olen paljon jo onnistunutkin. Saada uraa pyörimään eikä liikaa ajatella miestä. Kunhan nyt viettää tämän kanssa muutaman kerran viikossa mukavaa aikaa puhumatta filosofisia tai puhumatta tulevaisuuden suunnitelmista.

        Miltä vaikuttaa? Koko tarina

        Täytyy myöntää, että meinasin ensimmäisen osion jälkeen kirjoittaa vastaukseksi, että kiitä kuumettasi, että pääsit eroon.. ei ehkä ole hauska juttu, mutta alkoi oma pikaisuuteni hymyilyttämään kun juttu jatkuikin. Tuli vaan aamukiirekiire :)


      • valheita valheita
        777111 kirjoitti:

        Enää en pelkää konfliktitilanteita. Osaksi siitäkin syystä että olen tosiaan etäyttänyt itseni miehestä.

        Muuten miehen kanssa on mukavaa. Mies on huonoitsetuntoinen jota yrittää peitellä machokuoren alle mutta yleispositiivinen. Kaikkien kaveriensa mielestä aivan upea mies. Eräs naispuolinen tuttavansa kerran avautui minulle että olin niin onnekas koska "olet löytänyt niin kiltin miehen!" Sellainen kuva miehen tuttavilla on miehestä; kiltti, rehti, hauska ja iloinen. Myötätuntoinenkin.

        Itse olen nyt lähinnä hämmentynyt. Mies on muuttanut paljon käytöstään mutta nuo menneisyyden sairaat käytösmallit ja tapahtumat painavat ja paljon. Tällä hetkellä miehen käytös on ajoittaisen empaattisuuden puutteen ja ajoittaisen itsekkyyden poislukien erittäin hyvää ja voisin olla onnellinen.

        Olen edelleen rakastunut siihen miehen hyvään puoleen mutta pimeä puoli pelottaa enkä enää uskalla heittäytyä samalla tavalla rakkauteen kuten ennen. En tiedä milloin pimeä puoli palaa vai palaako koskaan? Ehkä mies on oppinut? Toisaalta välillä näen varjon siitä pimeästä miehestä ja se hätkähdyttää sillä nykyisessä mukavassa arjessa olen jo hetkittäin alkanut unohtaa mikä mies osaa olla miehiään.

        Nykyinen toimintasuunnitelmani on edelleen keräillä voimia ja henkistä kanttia; siinä olen paljon jo onnistunutkin. Saada uraa pyörimään eikä liikaa ajatella miestä. Kunhan nyt viettää tämän kanssa muutaman kerran viikossa mukavaa aikaa puhumatta filosofisia tai puhumatta tulevaisuuden suunnitelmista.

        Miltä vaikuttaa? Koko tarina

        Narsistit peittävät pettämisensä, ainakin se kenen kanssa itse olin, kertovat ehkä jotain "pientä" mutta valehtelevat silmää räpäyttämättä, antavat ymmärtää jotain ihan muuta kuin mitä totuus on (ja se ei ole eksäni mielestä edes valehtelua, kun ei ihan suoraan mielestään valehtele). Entisenä nykyinen on vielä viiden vuodenkin jälkeen vakuuttunut siitä että mies ei petä vaan naiset juoksevat epätoivoisesti miehen perässä. Mies soittelee vieläkin minulle ja painostaa minua seksisuhteeseen kanssaan. Heti sen perään voi kyllä kertoa nykyiselleen, että minä soittelen hänelle ja roikun hänessä vaikka en vuosiin ole suostunut edes tapaamisiin mihin hän jatkuvasti painostaa. Kun nykyisen mielessä herää ajoittain epäily meidän "suhteen laadusta", hän hyvin uskottavasti selittää asioita, miksi on niin huolestunut minusta, haluaa huolehtia kun olen niin "säälittävä", sanoo että hän soitti minulle kun minä olin muka niin monta kertaa yrittänyt hänelle soittaa (kun nykyinen kollaa miehen puhelinta ajoittain ja tyyppi jää kiinni minulle soittamisestaan tai yrityksestään soittaa), ja käsittääkseni suurimman osan aikaa nykyinen sinisilmäisesti uskoo että minä edelleenkin juoksen miehen perässä (soittelee kännissä välillä huorittelupuheluitaan) ja minun puolestani se vois painua vaikka v*ttuun, ei kiinnosta sen "seksitarjoukset" vähääkään.


      • valehtelua valehtelu
        valheita valheita kirjoitti:

        Narsistit peittävät pettämisensä, ainakin se kenen kanssa itse olin, kertovat ehkä jotain "pientä" mutta valehtelevat silmää räpäyttämättä, antavat ymmärtää jotain ihan muuta kuin mitä totuus on (ja se ei ole eksäni mielestä edes valehtelua, kun ei ihan suoraan mielestään valehtele). Entisenä nykyinen on vielä viiden vuodenkin jälkeen vakuuttunut siitä että mies ei petä vaan naiset juoksevat epätoivoisesti miehen perässä. Mies soittelee vieläkin minulle ja painostaa minua seksisuhteeseen kanssaan. Heti sen perään voi kyllä kertoa nykyiselleen, että minä soittelen hänelle ja roikun hänessä vaikka en vuosiin ole suostunut edes tapaamisiin mihin hän jatkuvasti painostaa. Kun nykyisen mielessä herää ajoittain epäily meidän "suhteen laadusta", hän hyvin uskottavasti selittää asioita, miksi on niin huolestunut minusta, haluaa huolehtia kun olen niin "säälittävä", sanoo että hän soitti minulle kun minä olin muka niin monta kertaa yrittänyt hänelle soittaa (kun nykyinen kollaa miehen puhelinta ajoittain ja tyyppi jää kiinni minulle soittamisestaan tai yrityksestään soittaa), ja käsittääkseni suurimman osan aikaa nykyinen sinisilmäisesti uskoo että minä edelleenkin juoksen miehen perässä (soittelee kännissä välillä huorittelupuheluitaan) ja minun puolestani se vois painua vaikka v*ttuun, ei kiinnosta sen "seksitarjoukset" vähääkään.

        Entisenä nykyinen, pitää olla entisenI nykyinen.


      • Halinalle 25
        valheita valheita kirjoitti:

        Narsistit peittävät pettämisensä, ainakin se kenen kanssa itse olin, kertovat ehkä jotain "pientä" mutta valehtelevat silmää räpäyttämättä, antavat ymmärtää jotain ihan muuta kuin mitä totuus on (ja se ei ole eksäni mielestä edes valehtelua, kun ei ihan suoraan mielestään valehtele). Entisenä nykyinen on vielä viiden vuodenkin jälkeen vakuuttunut siitä että mies ei petä vaan naiset juoksevat epätoivoisesti miehen perässä. Mies soittelee vieläkin minulle ja painostaa minua seksisuhteeseen kanssaan. Heti sen perään voi kyllä kertoa nykyiselleen, että minä soittelen hänelle ja roikun hänessä vaikka en vuosiin ole suostunut edes tapaamisiin mihin hän jatkuvasti painostaa. Kun nykyisen mielessä herää ajoittain epäily meidän "suhteen laadusta", hän hyvin uskottavasti selittää asioita, miksi on niin huolestunut minusta, haluaa huolehtia kun olen niin "säälittävä", sanoo että hän soitti minulle kun minä olin muka niin monta kertaa yrittänyt hänelle soittaa (kun nykyinen kollaa miehen puhelinta ajoittain ja tyyppi jää kiinni minulle soittamisestaan tai yrityksestään soittaa), ja käsittääkseni suurimman osan aikaa nykyinen sinisilmäisesti uskoo että minä edelleenkin juoksen miehen perässä (soittelee kännissä välillä huorittelupuheluitaan) ja minun puolestani se vois painua vaikka v*ttuun, ei kiinnosta sen "seksitarjoukset" vähääkään.

        Näin varmaan on, mutta jos luit jutun, ei tässä kertoja ole kertonut MITÄÄN valehtelemisesta.

        Mies on sen sijaan ollut hyvin suora ja rehti, pitänyt sitä kunnia asianaan jopa.

        Sinun miehesi kuulostaa aika paljon sairaammalta kuin tarinan epäempaattinen, rehellinen, perusmukava mies, joka uhkaili suhteen alussa erolla.

        Mitä tästä tarinasta opimme: jos et halaa alusta alkaen jokaisesta tirauksesta ja vanno rakkautta heti, sinusta kirjoitellaan narsistipalstalle.

        Todennäköisin syy miksi mies on suhteen alussa uhkaillut erolla ja ollut epäempaattinen on että hän on epäillyt suhdetta ylipäätään. Kaikkein järkevin johtopäätös. Ei mitään kovin erikoista!!!!! Kuinka moni mies on sitoutumispelkoinen????

        Sen sijaan jos tälläiset asiat jäävät kalvamaan, aloittaja, mielestäni kannatta jo vähän katsoa peiliinkin ja toiveisiin jota tämän maailman miehille asetat.


      • kuinkahan on
        Halinalle 25 kirjoitti:

        Näin varmaan on, mutta jos luit jutun, ei tässä kertoja ole kertonut MITÄÄN valehtelemisesta.

        Mies on sen sijaan ollut hyvin suora ja rehti, pitänyt sitä kunnia asianaan jopa.

        Sinun miehesi kuulostaa aika paljon sairaammalta kuin tarinan epäempaattinen, rehellinen, perusmukava mies, joka uhkaili suhteen alussa erolla.

        Mitä tästä tarinasta opimme: jos et halaa alusta alkaen jokaisesta tirauksesta ja vanno rakkautta heti, sinusta kirjoitellaan narsistipalstalle.

        Todennäköisin syy miksi mies on suhteen alussa uhkaillut erolla ja ollut epäempaattinen on että hän on epäillyt suhdetta ylipäätään. Kaikkein järkevin johtopäätös. Ei mitään kovin erikoista!!!!! Kuinka moni mies on sitoutumispelkoinen????

        Sen sijaan jos tälläiset asiat jäävät kalvamaan, aloittaja, mielestäni kannatta jo vähän katsoa peiliinkin ja toiveisiin jota tämän maailman miehille asetat.

        Minusta taas tuntuu että tässä narsistien puolustelija haluaa vain sekoittaa aloittajan päätä ja ajatuksia.


    • xcch

      Kiitos, olet nähnyt vaivaa kirjoittaessasi kertomuksen ja vielä enemmän kun olet tehnyt suhteessa oman osasi.
      Mies on nph eli hänellä on narsistinen luonnehäirö, oireet täsmäävät 100%.
      Ensimmäisenä on empatian puute, joka hänellä tuntuuu olevan täydellinen.

      Kyllä ne ajan kanssa oppivat tiettyjä asioita kun huomaavat että toinen saattaa katkaista suhteen, se on vain opittua. Perusongelma eli empatian puute joka ei koskaan korjaannu ja se tulee näkymään "outona" suorastaan sairaana kylmyytenä, kuten tuo sairaalassa käynti osoittaaa.
      Käytös on ristiriitaista, mukavasta täydelliseen kylmyyteen.

      Siihen on varsin luonnollinen selitys, nph (=narsistinen persoonallisuus häiriö) ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla, myös silloin kun sanoo rakastavansa sinua, niin siinä ei ole sen enempää rakkautta kuin "kylminä" kausina.

      Ei hän tiedä mitä rakkaus on, sanoo niin koska näkee että se vaikuttaa sinuun ja saa pitää sinun otteessaan. Sana rakkaus voi jopa ärsyttää häntä, koska hän ymmärtää sen toisen orjailemisena ja tekoina, ei lämpimänä tunteena, koska hän ei voi sitä kokea.

      Jos joku muu vaikkuttaisi sinuun samalla tavalla niin hän sanoisi sen, oletetaan että sinulla olisi jokin rakas esine jonka kehuminen saisi sinut hyvälle tuulelle, niin kehuisi sitä, vaikka todellisuudessa ei pitäisi siitä. (Ja nyt tärkeä,) tämä taas saisi hänen "kylmänä" kautena haukkumaan saman esineen totaaliseksi roskaksi. Siihen tyyliin hän sinustakin sinulle itselle viestitellyt, välissä tuntuu rakastavan mutta välissä inhoaa.
      Ja tämä täysin ristiriitainen käytös malli saa tavallisen ihmisen täysin hämilleen, miten ihmeessä ihmisessä voi olla kaksi näin erillaista puolta.?

      Todellinen rakkaus ei ole tuollaista, vaan näkyy joka tilanteessa, myös silloin kun on vihoissaan loukannut toista, rakkaus saa pyytämään anteeksi.
      Ja kun toinen on sairas, todellien rakkaus saa pitämään toisesta huolta.

      Sinä täytät hänenelle jonkin tärkeän funktion, nph ihmisille toinen ihminen on kuin esine kirjahyllyssä jota hän käyttää sitä tarvittaessa.

      Kirjoitit "Tällä hetkellä miehen käytös on ajoittaisen empaattisuuden puutteen ja ajoittaisen itsekkyyden poislukien erittäin hyvää ja voisin olla onnellinen. "

      Empatia puuttuu aina, mutta se ei vain näy aina ja itsekkyys on päällä aina, siihen liittyy se että on on ystävällinen silloin kun katsoo siitä olevan itsekkäästi itselle hyötyä.

      Kirjoitit: "Nykyinen toimintasuunnitelmani on edelleen keräillä voimia ja henkistä kanttia; siinä olen paljon jo onnistunutkin. Saada uraa pyörimään eikä liikaa ajatella miestä."

      Nykyinen toimtasuunnitelmasi on hyvä, miksi olla henkilön kanssa joka vie kaikki henkiset resussit ja pitää kerätä voimia jaksaakseen päivästä toiseen.

      Sanoit hänen olevan rehellinen nph ihminen ei ole koskaan rehellinen, esim. hän sanoo rakastavansa sinua, mutta kohtelee sinua ajoittain tödella halveksivasti, mitä rehellistä näet tässä?

      Olen kokenut kaiken tuon saman mutta nph naisen kanssa (olen mies), paras tapa on realisoida nph asia itselle kunnolla ja tiedostaa ja muistaa että toinen ei voi tunte rakkautta. Pitää oppia tuntemaan "rakkaus" sana siinä merkityksessä kuin toinen sen ymmärtää, jotta voi tietää että kun hän sanoo että "rakastan sinua" niin mitä hän todella sillä tarkoittaa. Ei todellakaan sitä mitä sinä ja minä sillä lauseella ymmärrämmme.

      Se on samanlaista kuin 3 vuotias haluaisi kaupasta jonkin esineen, hään pyytää itkee ja lupaa kaikenlaista "olen kiltti" jne. Kun saa esineen niin leikittyään sillä puoli tuntia heittää sen nurkkaan, näin toimii myös nph ihminen. Asiantuntijoiden mukaan heillä on kyllä aikuisen järki, mutta 2-4 vuotiaan tunne-elämä.

      Yrität elää nyt suhteessa siten että otat siitä parhaan puole itselle, se on sama asia kuin alkoholisti yrittää ottaa alkoholia parikertaa viikossa ja kohtuullisesti. Alkoholi pyörii muina aikoina mielessä ja hän käy taistelua sitä vastaan ja yrittää pitää sen mielestä pois ja elää normaalisti.

      Samalla tavalla sinä olet riippuvainen nph miehestä ja käyt taistelua joka päivä tisesi kanssa jotta saat pidettyä elämäsi jotenkin järjestyksessä ja keskittyä tärkeimpiin asioihin. Jos minä asuisin nph erillään, niin pysyisin erossa hänestä kokonaan. Se mitä teet on sinun asia, mutta monet täällä kerääsävät voimia jotta voisisvat irrottautua rairaasta riippuvuus suhteesta ja monet ovat siinä onnistuneet. Jotkut vain niin myöhään että ovat tarvinneet monen vuoden terapian, saadakseen elämän jälleen raiteilleen.

      OIlet arvokas, ihana, rakastava nainen:) Pidä itsestäsi huolta, älä anna kenenkään tehdää pahaa itsellesi, et ole ansainnut sellaista kohtelua. Poista seillaiset tekijät jollakin aikataululla elämästäsi heti kun pystyt..

      • xcch

        PS, sry pari kirjoitus virhettä tuli tehtyä kiireessä..

        Mutta hanki itsellesi kumppani joka kun sanoo "minä rakastan sinua" ymmärtää tämän lauseen samalla tavalla kuin sinä sen ymmärrät .

        Jos sairastut hän huolestuu (tuntee rakautta ja empatiaa) pitää sinua kädestä kiinni hoitaa sinua, lähettelee tekstiviestejä jossa tukee sinua. Auttaa sinua rakentaamaan itsetuntoasi, on sinun vierellä tukemassa sinua" niin myötä kuin vastoin käymisissä". Voit luottaa häneen kaikin tavoin uskollisena kumppanina joka vaeltaa rinnallasi ja todella rakastaa ja arvostaa sinua, koska olet sen ARVOINEN :)


      • 14+4

        En ole AP, mutta paljon kiitoksia kaikesta mitä kirjoitit. Olen vasta saamassa itseeni tungettua sen tosiasian että exälläni on liikaa nph-piirteitä ollakseen sattumaa. Ja että hänen käytöksensä ei ole minun aiheuttamaani, päin vastoin, hyvin suuri osa minun käytöksestäni oli reagointia häneen.

        Mutta vieläkin hän saa minua harhautettua. Hän nimittäinäin myöntää aina, että on satuttanut minua, tehnyt pahan olon, joo joo, sitä tätä, mutta jotenkin...heti kun hän näkee että alan taipua pehmeämmäksi (vaikka sanomaan että saat anteeksi, voidaan olla kavereita), nilkki astuu esiin ja hän käy hyökkääväksi ja alkaa tuoda esiin sitä että minä olen loukannut häntä jatkuvasti niin että hän on aivan rikki ja maahan poljettu, minä en ole pyytänyt anteeksi häneltä jotain, en näe itsessäni mitään vikaa jne. jne. Kun vielä seurustelimme hän alkoi asetella myös ehtoja siinä vaiheessa, ihan kuin olisi ollut varaakin siihen. Olen lyönyt hänelle faktoja eteen mitä hän on sanonut (kuten että hän käyttää minua hyväkseen rahallisesti, ihan itse lipsautti) mutta ne hän ohittaa hienosti. Näen mitä minulle tehdään, silti se onnistuu tekemään minusta epätietoisen itseni suhteen.

        Rakkaus-käsitys minua myös ihmetyttää, että mikä se hänellä on. Viimeksi sanoi että "hän ei tiedä mitä rakkaus on mutta rakastaa minua". Sanoin siihen että minä tiedän mitä rakkaus on, ja häneltä sitä en ole saanut. Seuraavassa viestissä jo vannottiinkin että hän oikesti rakastaa minua ja aina. heh heh. Haluaisin todellakin päästä kyseisen henkilön päähän näkemään mitä hän ajattelee kun sanoo rakastavansa minua. Pystytkö vielä valaisemaan miten heidän rakkauskäsityksensä ilmenee?

        Omasta mielestään hän on myös todellinen tunne ihminen. Minä sanon että hänella on kaksi tunnetta: itsesääli ja narsistinen raivo. Kumpikaan ei ole missään kontrollissa, ja ohjaavat täysin, huomion hakemisen lisäksi,hänen elämäänsä.

        Antaisin mitä vaan että voisin unohtaa koko nilviäisen sormien napsautuksella. Pestä hänet vaan pois kuin lian.


      • onko
        14+4 kirjoitti:

        En ole AP, mutta paljon kiitoksia kaikesta mitä kirjoitit. Olen vasta saamassa itseeni tungettua sen tosiasian että exälläni on liikaa nph-piirteitä ollakseen sattumaa. Ja että hänen käytöksensä ei ole minun aiheuttamaani, päin vastoin, hyvin suuri osa minun käytöksestäni oli reagointia häneen.

        Mutta vieläkin hän saa minua harhautettua. Hän nimittäinäin myöntää aina, että on satuttanut minua, tehnyt pahan olon, joo joo, sitä tätä, mutta jotenkin...heti kun hän näkee että alan taipua pehmeämmäksi (vaikka sanomaan että saat anteeksi, voidaan olla kavereita), nilkki astuu esiin ja hän käy hyökkääväksi ja alkaa tuoda esiin sitä että minä olen loukannut häntä jatkuvasti niin että hän on aivan rikki ja maahan poljettu, minä en ole pyytänyt anteeksi häneltä jotain, en näe itsessäni mitään vikaa jne. jne. Kun vielä seurustelimme hän alkoi asetella myös ehtoja siinä vaiheessa, ihan kuin olisi ollut varaakin siihen. Olen lyönyt hänelle faktoja eteen mitä hän on sanonut (kuten että hän käyttää minua hyväkseen rahallisesti, ihan itse lipsautti) mutta ne hän ohittaa hienosti. Näen mitä minulle tehdään, silti se onnistuu tekemään minusta epätietoisen itseni suhteen.

        Rakkaus-käsitys minua myös ihmetyttää, että mikä se hänellä on. Viimeksi sanoi että "hän ei tiedä mitä rakkaus on mutta rakastaa minua". Sanoin siihen että minä tiedän mitä rakkaus on, ja häneltä sitä en ole saanut. Seuraavassa viestissä jo vannottiinkin että hän oikesti rakastaa minua ja aina. heh heh. Haluaisin todellakin päästä kyseisen henkilön päähän näkemään mitä hän ajattelee kun sanoo rakastavansa minua. Pystytkö vielä valaisemaan miten heidän rakkauskäsityksensä ilmenee?

        Omasta mielestään hän on myös todellinen tunne ihminen. Minä sanon että hänella on kaksi tunnetta: itsesääli ja narsistinen raivo. Kumpikaan ei ole missään kontrollissa, ja ohjaavat täysin, huomion hakemisen lisäksi,hänen elämäänsä.

        Antaisin mitä vaan että voisin unohtaa koko nilviäisen sormien napsautuksella. Pestä hänet vaan pois kuin lian.

        silti pakko antaa soitella??


      • 14+4
        onko kirjoitti:

        silti pakko antaa soitella??

        Mistä sait päähäsi että soittelee? Kyllä tässä on käyty ihan normaalia suhteen loppumiseen kuuluvaa selvittelyä. Kyllä se ero on käytävä läpi. Haluan huomauttaa että jos hänellä onkin narsismin piirteitä, hän ei ole pahimmasta päästä lainkaan. Hän ei minua jahtaa, eikä tule jahtaamaan, sillä minä tiedän hänestä asioita joiden hän ei halua paljastuvan ja minulla on siis yliote.

        Ihmistä on kuitenkin rakastanut, ja sen ihmsen unohtaminen voi olla vaikeaa vaikka se olisi millainen häiriöinen loppuviimeksi. Koen henkisesti itselleni raskaaksi sen, että haluan saada selvyyden hänen käytökseensä, siksi haluaisin unohtaa sormia napsauttamalla.

        Ja muuten, ihmisille jotka tekevät omia oletuksiaan minkä lie perusteella...jaa, ei niille ole tähänkään asti mitään voinut.

        Osuiko joku kohta henk.koht. sinuun?


      • huh huh
        14+4 kirjoitti:

        Mistä sait päähäsi että soittelee? Kyllä tässä on käyty ihan normaalia suhteen loppumiseen kuuluvaa selvittelyä. Kyllä se ero on käytävä läpi. Haluan huomauttaa että jos hänellä onkin narsismin piirteitä, hän ei ole pahimmasta päästä lainkaan. Hän ei minua jahtaa, eikä tule jahtaamaan, sillä minä tiedän hänestä asioita joiden hän ei halua paljastuvan ja minulla on siis yliote.

        Ihmistä on kuitenkin rakastanut, ja sen ihmsen unohtaminen voi olla vaikeaa vaikka se olisi millainen häiriöinen loppuviimeksi. Koen henkisesti itselleni raskaaksi sen, että haluan saada selvyyden hänen käytökseensä, siksi haluaisin unohtaa sormia napsauttamalla.

        Ja muuten, ihmisille jotka tekevät omia oletuksiaan minkä lie perusteella...jaa, ei niille ole tähänkään asti mitään voinut.

        Osuiko joku kohta henk.koht. sinuun?

        Kun minun perään itkee, ihanaa ihanaa ihanaa!!Minulla on yliote kiristämällä miestä ihanaa ihanaa!!!!!


      • 14+17
        huh huh kirjoitti:

        Kun minun perään itkee, ihanaa ihanaa ihanaa!!Minulla on yliote kiristämällä miestä ihanaa ihanaa!!!!!

        Onko tämän kirjoittaja narsisti?


    • ei siivetön lennä

      Miltä vaikuttaa koko tarina?

      Ellet pitäisi etäisyyttä hän ei vetäisi roolia, näyttäisi karvansa ja kohtelisi sinua aivan samoin kuin alussa. Etäisyys pitää hänet kurissa, nyt hänen on pakko teeskennellä, koska tietää sinun olevan tosissasi olethan näyttänyt pystyväsi pysymään hänestä erossa ja se tekee hänet varovaiseksi sanomisissaan.

      Olet "jollakin" tavalla ajautunut riippuvaiseksi hänestä ja hän pitää sinua otteessaan ja tietää, että hänellä on valta sinuun, koska olet helposti manipuloitavissa. Kukat, suureelliset tunteiden tunnustukset ja katuva käytös menevät sinuun täydestä kuin häkä, etkä osaa nähdä että sen takana on itsekkyys, ei sinun hyvinvointisi, tunteesi ja tarpeesi.

      Aika sääliksi käy sinua, että riiput tuollaisessa ihmisessä kiinni, joka osaa kaikille esittää jotain muuta kuin sisimmässään on. Valheellinen kuva on mennyt täydestä myös muihin, sillä hän osaa salata todellisen minänsä. Minusta hän on pahasti luonnevikainen, narsistinen. Hänen ailahteleva mielensä ei kestä toisen tunteiden kannattelua, eikä hän tosi paikan tullen ole sinun tukenasi oikeasti vaan käyttää sinua pelkästään hyväksi. Hän on oikukas pikkulapsi, vaatii kaiken huomion itselleen ja osaa vetää oikeasta narusta, mielistellä ja teeskennällä ihanaa saadakseen haluamansa.

      Näet hänessä sen minkä hän tahtookin, sillä hän on mestari esittämään ja vetämään aina jokaiseen tarpeeseen tullutta roolia ja kukapa ei katuvaa ja anelevaa ja rakkautta syvästi tunnustuvaa haluaisi uskoa. Muita keinoja ovat kiristys ja pelottelu, jonka tietää tiukan paikan tullen tehoavan. Narsistin peli on kieroa ja siihen menee helpolla mukaan, ellei näe käytöksen, eleiden, sanojen ja tunteiden ristiriitaa kaiken manipuloinnin alta.

      Kun vahvasti uskot hänen uskollisuuteensa, niin hiukan uskallan epäillä. Hän ei ole sitä mitä sinä kuvittelet, hän ei ole uskollinen vaikka niin luulet. Minulla on kokemusta tuollaisesta samanlaisesta tapauksesta, joka vaatimalla vaatii muilta ehdotonta uskollisuutta, tunnustaa omia pikku repsahduksiaan muka katuvaisena, mutta mielessään on mitä pahin valehtelija ja pettäjä. Oikein nauratti lukea sinun sinisilmäisyyttäsi ja hyväuskoisuuttasi. Itkemällä ja säälittävänä yrität itsekin saada huomiota, vaikutat läheisriippuvalta, vaikka kuinka siipeen saisi ja paskaa sataisi niskaan olet ja kärsit, koska kaipaat niin epätoivoisesti rakkautta ja huomiota, jota toinen häikäilemättömästi hyväksi käyttää.

      Epävakaa narsistinen luonne on ailahtelevainen, tiukasta moraalinvartijasta tulee hetkessä moraaliton halujensa vietävissä oleva, joka ei oikeasti kadu eikä tunnusta mitään tärkeää, mutta peitelläkseen oikeaa totuutta saattaa paljastaa "pikku erehdyksiä" saaden toisen tuntemaan itsensä tiukkapipoiseksi nipottajaksi tyyliin "jokainen nyt pikkuvirheitä tekee, pitäähän sen ymmärtää ja annathan anteeksi"- rataa.,,tekee asioita joita ei sallisi muiden tehdä oman mustasukkaisen ja itsekeskeisen luonteensa tähden silti elää itse vilpillistä kulissielämää.

      Sellaista se on, kun on hyväuskoinen eikä osaa epäillä kaikkien ihanien sanojen ja tekojen takana olevan laskelmoivan itsekäs ja tunneköyhä ihminen.

      • 13+19

        Jotenkin kovan tuntuisia sanoja aloittajalle - mutta täysin TOTTA...
        Älä tuhlaa ja pilaa elämääsi moisen pellen kanssa!!


    • Narskulta vaikuttaa. :)

      En todellakaan usko, että tyyppi on muuksi muuttunut.

      • Kuules Noppanen ... mihins kuvittelet meidän muuttuvan?

        Pertti-Perushärön pershärön näkee jo vauvan tavasta imutella äiteen nänniä ... samalla temperamentillä se imuttaa toisia ihmisiä, kuin sitä nänniä vauvana ... ;)


      • temppuilija kirjoitti:

        Kuules Noppanen ... mihins kuvittelet meidän muuttuvan?

        Pertti-Perushärön pershärön näkee jo vauvan tavasta imutella äiteen nänniä ... samalla temperamentillä se imuttaa toisia ihmisiä, kuin sitä nänniä vauvana ... ;)

        Jokainen voi muuttua, mutta en usko, että tuollainen tapaus muuttuu noin lyhyessä ajassa vastakohdakseen...Se on mahdotonta. ;P

        Ja ei kai sitä tempperamenttiaan nyt voikaan muuttaa, mutta käytöstään voi.


      • dizel kirjoitti:

        Jokainen voi muuttua, mutta en usko, että tuollainen tapaus muuttuu noin lyhyessä ajassa vastakohdakseen...Se on mahdotonta. ;P

        Ja ei kai sitä tempperamenttiaan nyt voikaan muuttaa, mutta käytöstään voi.

        Totta turiset ... jos kiinnittää huomiota spontaaneihin reagointitapoihin, niitä voi muuttaa...


      • minäolensemikäolen
        temppuilija kirjoitti:

        Totta turiset ... jos kiinnittää huomiota spontaaneihin reagointitapoihin, niitä voi muuttaa...

        Olet sinäkin uskossasi vahva, kun aina jaksat uskoa tuohon omaan fraasiisi. Kuule, ei ihminen luontoaan vastaan voi taistella vaikka se yrittäisi kuinka alistaa sen tahtomisensa alle. Meillä on tietyt tavat muodostuneet jo lapsuudesta, olemme luonteemme "armoilla" vain ikä saa meissä aikaan muutoksia - elämänkokemus, joka huomaa miten asioita voi hoitaa toisellakin tapaa. Elämää ei voi liikaa elää etukäteen, eikä suunnitella sanomisiaan ja tekemisiään siinä luonteemme aitous tulee kaikkein selvemmin esiin, kun joudumme spontaanisti kohtaamaan tilanteita, jossa ei harkinta-aikaa juurikaan ole.

        Ihminen ei voi muuttua, mutta hän kypsyy siltä osin kuin hänellä elämässään on opettavaisia tilanteita eteen tullut, ts. elämä opettaa ja kouluttaa, mutta luonnettamme se ei koskaan kykene muuksi muuttamaan.


      • minäolensemikäolen kirjoitti:

        Olet sinäkin uskossasi vahva, kun aina jaksat uskoa tuohon omaan fraasiisi. Kuule, ei ihminen luontoaan vastaan voi taistella vaikka se yrittäisi kuinka alistaa sen tahtomisensa alle. Meillä on tietyt tavat muodostuneet jo lapsuudesta, olemme luonteemme "armoilla" vain ikä saa meissä aikaan muutoksia - elämänkokemus, joka huomaa miten asioita voi hoitaa toisellakin tapaa. Elämää ei voi liikaa elää etukäteen, eikä suunnitella sanomisiaan ja tekemisiään siinä luonteemme aitous tulee kaikkein selvemmin esiin, kun joudumme spontaanisti kohtaamaan tilanteita, jossa ei harkinta-aikaa juurikaan ole.

        Ihminen ei voi muuttua, mutta hän kypsyy siltä osin kuin hänellä elämässään on opettavaisia tilanteita eteen tullut, ts. elämä opettaa ja kouluttaa, mutta luonnettamme se ei koskaan kykene muuksi muuttamaan.

        Tottapa tuokin ... apropoo, kun nyt vastasit minulle, jatketaan ajatusta seuraavasti:

        Mitä mieltä olet Tante-Melanien turinatarinoista?


    • A

      Seurantaan.

      Neljännesvuosikatsaukset. Uudelleenarviointi vuositasolla. Kehityskeskusteluja isommissa kuin kahden hengen ryhmissä. Huolehtikaa fyysisestä kunnostanne.

      Ei mitään ongelmia niin kauan kun peli on raakaa mutta rehellistä. Mutta viimemainitun varmistamiseksi edellämainitut toimet.

    • Dude321

      Narsisteista eroon. Edellä mainittujen kirjoitusten perusteella tiedätte mikä narsisti on ja miten toimii. Rakkaudessahan riittää ymmärrystä ja anteeksiantoa, mutta narsismissa se ei auta. Vastapuoli ei muutu, eikä pystykkään muuttumaan, muuten kun itse huomaamalla tilansa ja saamalla vuosien psykoterapian ja tätähä ei tapahdu edes prosentissa näistä tapauksista. Eli oman elämänne takia, ei muuta kuin eroon vaan.

    • Halinalle 25

      Täh?

      Siis olet löytänyt miehen joka on
      - epäempaattinen
      - uhkaili toistuvasti erolla

      ja miksi hän on narsisti?

      Ei maailman kamalimpia asioita.

      Ei puhunut matkalla sairaalaan tms. jutut on aivan epäoleellisia yksityiskohtia, joihin voi olla miljoona syytä. Ehkä hän ei tuolloin edes halunnut olla kanssasi. Ehkä... valitse joku miljardista asiasta miksi häntä ei kiinnostanut.

      En ole koskaan eläissäni tavannut tervettä epäitsekkyyttä potevaa ihmistä. Aina ollaan joko liian itsekkäitä tai sitten roikutaan toisessa ja lypsetään toisesta kiintymyksenosoituksia ja hallitaan sillä. En tiedä kumpi on sairaampaa käytöstä, esittäminen vai tunteiden, myös niiden puutteen, näyttäminen.

      Mielestäni olet itse liian vaativa. Ehkä jopa läheisriippuvainen, mutta ei sitä jutuistasi voi sanoa. Aika vaativa roikkuja olet joka tapauksessa kun tuo "puutelista" on MIEHELTÄ liikaa (uutisia: et löydä miestä joka sinua empatisoi joka kerta kun sellainen tarve päähäsi juolahtaa).

      Tarvitset halinallen, et miestä. Tarvitset todellisuudentajusi tarkistuksen.

      • huh huh

        Nosti karvat pystyyn aloittaja ja vaikuttaa ällöttävältä roikkujalta jos pitää itkeä pillittää perään toisen totta kai alkaessa halveksua säälittävää luonteetonta marttyyria eikä kukaan voi sellaista kunnioittaa joten ota itseäsi niskasta kiinni ja seiso jaloillasi jotta kukaan voi kunnioittaa eikä oksentaa!!!!!!


      • 20

        No ei sinullakaan kaikki muumit laaksossa ole. Jos sinusta on normaalia miehen käytöstä panna toinen kävelemään 4 kertaa kuuss kaikki muu mitä tuossa on tapahtunut, niin eipä käy sinua kateeksi. Minä olen sen verran iällä jo että on miehiä nähty muitakin kuin isäni, ja yksikään ei ole koskaan uhkaillut erolla, ei edes pahimman riidan jälkeen. Paitsi viimeisin, mutta hänpä olikin samanlainen kuin AP:n mies: tunnevammainen. Itse en uhkaile koskaan erolla, vaan jos siltä alkaa tuntua että nyt tuli väärän ihmisen kanssa pantua hynttyyt yhteen, se asia on mietitty valmiiksi ja sitten erottu.

        Kyllä, miehet ovat usein epäempaattisia, mutta eivät tuommoisia. Sinä ilmeisesti et tunne muunlaisia miehiä kuin täysin tunnevammaisia, tai itse olet sellainen. Myötätuntoni on puolellasi.

        Minä en AP:n tekstissä näe missään mitään roikkujaa, paitsi miehen joka haluaa erota 4 kertaa kuussa ja sitten ruusupuska kädessä vahtii toisen ikkunan alla vuorokauden kun se ero on oikeasti edessä. Onko sinusta sekin normaalia käytöstä? Jopa tunteiden osoittamista?

        Ainoa joka tarvitsee todellisuuden tajun tarkistamista olet sinä.


      • 12+16

        "Mielestäni olet itse liian vaativa. "

        Minun mielestäni et ole liian vaativa ja alat nähdä tyypin naamioiden läpi. Se on hyvä juttu. Tuntuu että narsisteilla tulee hätä jos joku paljastaa heidän toimintatapojaan ja alkaa kova narsistien puolustelu ja ajatusten sekoittaminen ja syyttely narsistiseen tapaan.
        Usko OMIIN tuntemuksiisi ja siihen, että se on ihan totta, että sinulla on paha olo hänen kanssaan, äläkä suostu tottumaan siihen pahaan oloon.


      • 8+8
        huh huh kirjoitti:

        Nosti karvat pystyyn aloittaja ja vaikuttaa ällöttävältä roikkujalta jos pitää itkeä pillittää perään toisen totta kai alkaessa halveksua säälittävää luonteetonta marttyyria eikä kukaan voi sellaista kunnioittaa joten ota itseäsi niskasta kiinni ja seiso jaloillasi jotta kukaan voi kunnioittaa eikä oksentaa!!!!!!

        Olipa ilkeä kommentti. älä tuollaisista välitä vaan jätä omaan arvoonsa. Kirjoituksestasi ei saanut ollenkaan tuollaista kuvaa kuin tässä väitetään. Täältä harvoin saa oikeanlaista tukea, vain syyllistämistä ja asiatonta haukkumista joka johtuu sitä että täällä on paljon kirjoittajia jotka tuntuvat itse narsisteilta. Onko tuttu narsistien uhrit info? Se on vain narsistien uhreille tarkoitettu palsta, missä narsistit eivät pääse hillumaan ja mollaamaan uhreja, koska se on hyvin moderoitu.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä elukkaa kaivattusi

      muistuttaa? Vastaan ite myöhemmin. Miehelt.
      Ikävä
      85
      4598
    2. Haleja ja pusuja

      Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺
      Ikävä
      86
      4426
    3. Onko mukava nähdä minua töissä?

      Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭
      Työpaikkaromanssit
      43
      3759
    4. Oi mun haniseni

      Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli
      Ikävä
      17
      3612
    5. Hei rakas sinä

      Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle
      Tunteet
      40
      2987
    6. Kyllä mulla on sua ikävä

      Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm
      Ikävä
      10
      2794
    7. En kirjoita sulle tänne

      Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä
      Ikävä
      21
      2711
    8. IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.

      IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm
      Maailman menoa
      39
      2143
    9. Nainen, tunnusta että olet varattu ja tyytymätön suhteeseesi

      Ja siksi pyörit täällä ikävä palstalla etsien sitä jotain jota elämääsi kaipaat. ehkäpä olet hieman surullinen, koska ta
      Ikävä
      158
      1758
    10. Savon murteella viäntäminen asiakaspalvelussa?

      Olin äsken tekemisissä puhelimitse rahoitusalan firman asiakasneuvonnassa. Tyyppi väänsi leveää savoa oikein perusteelli
      Maailman menoa
      117
      1332
    Aihe