sterilisaatio leikkaukseen. Olen ollut leikkausjonossa n. yheksän kk ja sain äskettäin tekstarina tiedon peruutuspaikasta elokuun vikana päivänä. Ilmoitin tietysti että otan ajan vastaan ja menen operaatioon. Nyt kysyisin teiltä jotka olette käyneet kyseisessä leikkauksessa, miten puolisonne osallistui ns. tukihenkilönä ko. toimitukseen. Saitteko puolisoltanne kyydin sairaalaan/sairaalasta kotiin, vai olitteko täysin omillanne.
Olen itse ollut erilaisissa vatsan alueen leikkauksissa kaiken kaikkiaan kuusi kertaa, joista kolme viimeisintä avioliittomme aikana. Joka kerta olen saanut vaimon työkiireiden takia tulla sairaalasta kotiin omin neuvoin ja olisin toivonut joskus että joku olisi ollut minua hakemassa kotiin sairaalasta. Tähän keikkaan oltiin ainakin käsitykseni mukaan varauduttu niin että vaimoni olisi voinut ainakin noutaa minut sairaalasta kotiin, MUTTA kuinka ollakaan tuona elokuun viimeisenä päivänä vaimollani ei ole ns. normaali tavallinen työpäivä, vaan ohjelmassa on kaikenlaista missä hänen läsnäolonsa on kaiketi välttämätöntä. Kaikenlisäksi hän on ollut nykyisessä työssään vasta noin kuukauden verran. Sanottakoon ny että tässä tilanteessa en todellakaan aio painostaa häntä valitsemaan työmenon ja sairaalakeikan välillä, ja ehkä juuri sen vuoksi tilanne vi*****a vielä enemmän. Harkitsin vielä että jos peruisinkin tuon tarjotun ajan, mutta sitten joutuu taas jonon hännille ja ei oo mitään tietoa milloin tuohon operaatioon pääsee. Tämä oliskin helpompaa jos tästä vois mennä yli mykkäkoululla ja mökötyksellä..
Olisin enemmän kuin tyytyväinen jos saisin kommentteja ainoastaan teiltä jotka olette tämän operaation läpi käyneet.....
Olen itse ollut erilaisissa vatsan alueen leikkauksissa kaiken kaikkiaan kuusi kertaa, joista kolme viimeisintä avioliittomme aikana. Joka kerta olen saanut vaimon työkiireiden takia tulla sairaalasta kotiin omin neuvoin ja olisin toivonut joskus että joku olisi ollut minua hakemassa kotiin sairaalasta. Tähän keikkaan oltiin ainakin käsitykseni mukaan varauduttu niin että vaimoni olisi voinut ainakin noutaa minut sairaalasta kotiin, MUTTA kuinka ollakaan tuona elokuun viimeisenä päivänä vaimollani ei ole ns. normaali tavallinen työpäivä, vaan ohjelmassa on kaikenlaista missä hänen läsnäolonsa on kaiketi välttämätöntä. Kaikenlisäksi hän on ollut nykyisessä työssään vasta noin kuukauden verran. Sanottakoon ny että tässä tilanteessa en todellakaan aio painostaa häntä valitsemaan työmenon ja sairaalakeikan välillä, ja ehkä juuri sen vuoksi tilanne vi*****a vielä enemmän. Harkitsin vielä että jos peruisinkin tuon tarjotun ajan, mutta sitten joutuu taas jonon hännille ja ei oo mitään tietoa milloin tuohon operaatioon pääsee. Tämä oliskin helpompaa jos tästä vois mennä yli mykkäkoululla ja mökötyksellä..
Olisin enemmän kuin tyytyväinen jos saisin kommentteja ainoastaan teiltä jotka olette tämän operaation läpi käyneet.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei se niin iso operaatio ole, että vaimosi tukea tarvisit kyytihommiin. Lyhytkirraa paikallispuudutuksessa.
Mä tein reissun itse ihan omalla autolla. Kun kivuilta kykenin, niin vaimo autteli sitten tyhjennysharjoituksissa ja sain annettua siemennestenäytteen operaation onnistumisesta melko pian.
Nyt onkin leppoisia aikoja pidellyt kun saa surutta vetää paljaalla, eikä vaimon tarvi käyttää mitään hormoniehkäisyjä, joista sen luonne selkeesti muuttui kiukkuisemmaksi.
Olen tyytyväinen, että menin kyseiseen operaatioon. Olen itse jo antanut panokseni väkiluvun lisäämiseen ja se saa mun osalta riittää.