Kerätäänpäs kikkakolmosia. Mitä keinoja olette kokeneet hyödylliseksi ahmimisen hillintään ja millä mekanismilla nämä toimivat, mitä etuja ja haittoja ko. keinoista on?
Itselläni on auttanut:
- SNRI-lääkitys: vähentää ahdistusta eli jossain määrin myös ahmimista. vaikutus oli voimakkaimmillaan lääkityksen alkaessa. Miinusta että nämä uuden polven masennuslääkkeet ovat aika hintavia.
- tupakointi: vähentää ahdistusta, korviketekemistä. kallista ja kaikki varmaan tietävät haitalliset sydän- ja verisuonivaikutukset.
- välittävä itselleen puhuminen: osittain itseapuraamatuista kopioitu positive self talk, koittaa puhua itselleen niin, kuten itselleen paras mahdollinen välittävä isä tai äiti puhuisi. esimerkiksi: "onko järkeä syödä enää, ethän ole enää nälkäinen", jne.
- liikunta: itsetuntoa lisäävä vaikutus, ei koe olevansa niin kauhean huono ihminen kun sai lähdettyä ulos raittiiseen ilmaan.
- säännöllinen syöminen: luultavasti verensokerin tasaisena pitäminen estää ahmimishimoa. moni kehuu karppausta, minulla se ainakin menee liian helposti kitulaihduttamiseen josta seuraa sitten ahmimisylilyöntejä...
- keskusteluterapia: kaipa omien ajatusten sanoiksi pukeminen ja reflektio tuo jonkinlaista tervettä objektiivisuutta oman toiminnan arviointiin. miinusta hinta, vaikka kela korvaakin osan.
Toivon asiallisia vastauksia.
Yst.terv. 25-vuotias kohta 11 vuotta sairastanut naikkonen joka miettii, mitä kaikkea olisikaan tehnyt sillä ajalla kun ei ole syönyt, harkinnut syömistä, katunut syömistä tai oksentanut...
Itselläni on auttanut:
- SNRI-lääkitys: vähentää ahdistusta eli jossain määrin myös ahmimista. vaikutus oli voimakkaimmillaan lääkityksen alkaessa. Miinusta että nämä uuden polven masennuslääkkeet ovat aika hintavia.
- tupakointi: vähentää ahdistusta, korviketekemistä. kallista ja kaikki varmaan tietävät haitalliset sydän- ja verisuonivaikutukset.
- välittävä itselleen puhuminen: osittain itseapuraamatuista kopioitu positive self talk, koittaa puhua itselleen niin, kuten itselleen paras mahdollinen välittävä isä tai äiti puhuisi. esimerkiksi: "onko järkeä syödä enää, ethän ole enää nälkäinen", jne.
- liikunta: itsetuntoa lisäävä vaikutus, ei koe olevansa niin kauhean huono ihminen kun sai lähdettyä ulos raittiiseen ilmaan.
- säännöllinen syöminen: luultavasti verensokerin tasaisena pitäminen estää ahmimishimoa. moni kehuu karppausta, minulla se ainakin menee liian helposti kitulaihduttamiseen josta seuraa sitten ahmimisylilyöntejä...
- keskusteluterapia: kaipa omien ajatusten sanoiksi pukeminen ja reflektio tuo jonkinlaista tervettä objektiivisuutta oman toiminnan arviointiin. miinusta hinta, vaikka kela korvaakin osan.
Toivon asiallisia vastauksia.
Yst.terv. 25-vuotias kohta 11 vuotta sairastanut naikkonen joka miettii, mitä kaikkea olisikaan tehnyt sillä ajalla kun ei ole syönyt, harkinnut syömistä, katunut syömistä tai oksentanut...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samat asiat ovat auttaneet kuin sinullakin.
Lisäksi päiväkirjan kirjoittaminen ja nimen omaan niin, että yritän kirjoittaessa puhua itselleni järkeä. Ahdistavat asiat saa paperille ja voi miettiä, mitä niille voisi tehdä, sen sijaan, että epämääräinen ahdistus pakottaa ahmimaan.
Muiden (terveiden) ihmisten seuralla (itselläni parisuhde) on tervehdyttävä vaikutus.
Jos keksii jonkin intohimon kohteen, joka ei ole ruoka, se ehdottomasti auttaa ja tsemppaa, kun on "syy" parantua.
Terapeuttini sanoi kerran, että ahmimishimon voittaminen on kuin pelkojen voittamista: ensimmäinen kerta on painajaista ja toinen kerta vielä hirveämpää, kun muistaa sen ensimmäisen kerran, mutta siitä eteenpäin alkaa hiljalleen helpottaa.
Riittävästi energiaa, proteiinia ja rasvaa!!! Huolellinen pureskelu auttaa myös, sillä ruuasta ehtii paremmin tulla kylläiseksi.
Usko siihen, että jotain parempaa on syömishäiriön jälkeen tulossa, vaikka siinä paranemisvaiheessa elämä voikin tuntua tyhjältä ja turhalta.
Hurjasti tsemppiä sinulle, armollisuutta itseäsi kohtaan ja positiivisia ajatuksia.
T. Toinen 11 vuotta sairastanut, joka vihdoin on päässyt paranemisen alkuun. :)