Kyseessä on 2-vuotias tyttö. Lapsi oli "kasvattina" 8 kuukauden ikäiseksi minulla jonka jälkeen äiti taas kykeni olemaan lapselleen äiti. Lapsen äiti on minun sisko joka on henkisesti sairastunut. Hän on pohtinut tätä asiaa pitkään psykologinsa kanssa ja on vakaasti sitä mieltä että lapselle ois kaikkein parhainta jos se sais kasvaa meillä.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut tälle palstalle mutta esittelen silti meidät, eli olemme kumpikin 24-vuotiaita ja naimisissa. Meille ei ole omaa lasta tullut syystä tai toisesta ja olemme todella lapsirakkaita. Tämä tyttö on meille kuin oma ja lapsi on myös kiintynyt meihin.
Antakaa mielipidettä ja tietoa, miten tällaisessa tilanteessa sosiaalityöntekijät suhtautuu siihen että lapsi sijoitettaisiin meille? Miten sijoitus käytännössä tässä tapauksessa tapahtuis? Kuinka pitkään kyseisen asian käsittely yleensä vie kun lapsen äiti itse tätä haluaa? Mitä kiemuroita voi olla luvassa ja odotettavissa sijoituksessa?
Onko kasvattilapsi sama kuin sijoituslapsi?
Te jotka tiedätte vastauksia kysymyksiini, toivoisin pikaisesti saavani niitä!
Asialla alkaa olla jo hieman kiire kun äiti hätäilee omasta tilastaan.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut tälle palstalle mutta esittelen silti meidät, eli olemme kumpikin 24-vuotiaita ja naimisissa. Meille ei ole omaa lasta tullut syystä tai toisesta ja olemme todella lapsirakkaita. Tämä tyttö on meille kuin oma ja lapsi on myös kiintynyt meihin.
Antakaa mielipidettä ja tietoa, miten tällaisessa tilanteessa sosiaalityöntekijät suhtautuu siihen että lapsi sijoitettaisiin meille? Miten sijoitus käytännössä tässä tapauksessa tapahtuis? Kuinka pitkään kyseisen asian käsittely yleensä vie kun lapsen äiti itse tätä haluaa? Mitä kiemuroita voi olla luvassa ja odotettavissa sijoituksessa?
Onko kasvattilapsi sama kuin sijoituslapsi?
Te jotka tiedätte vastauksia kysymyksiini, toivoisin pikaisesti saavani niitä!
Asialla alkaa olla jo hieman kiire kun äiti hätäilee omasta tilastaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meille on juuri sijoitettu sukulaislapsi ja juuri hänen omien vanhempiensä toive oli, että meille sijoitetaan.
Uskon, että sosiaalityöntekijät ovat tyytyväisiä, jos sijoitus voidaan hoitaa yhteisymmärryksessä. Se on varmasti lapsen etu, jota pitäisi ammattilaistenkin arvostaa ja varmasti arvostavatkin.
Ottakaa yhdessä yhteyttä lapsen kotikunnan sosiaalityöntekijöihin ja kertokaa tilanteestanne. Siitä se sitten lähtee. Onnea!
Voisitko mitenkään kertoa mikä siskollasi on kun hän ei lapsen kanssa kykene olemaan? Onko kyseessä alkoholi/huumeet vai masennus tms.? Ajattelin vaan että jos kyseessä on sellainen asia että sitten myöhemmin siskoasi harmittaisi jos teillä olisi "hänen lapsi."
Koska välitän myös lapsen vanhemmista "ihan oikeasti" toivon, että he joskus saavat asiansa kuntoon ja se on ihan mahdollista, tosin aika harvinaista kuulemma.
Olemme lähteneet siitä, että elämme yhtä päivää kerrallaan. Jos se aika koittaa, että lapsi muuttaisi pois, meidän on se hyväksyttävä ja tehtävä oma surutyömme. Olisihan se hienoa, jos jompikumpi lapsen biovanhemmista kuntoutuisi.
Uskon, että lapsen paras paikka on omien vanhempiensa luona. Mutta vanhempien pitää pystyä huolehtimaan riittävästi lapsistaan. Meidän osamme on olla kakkosvaihtoehto ja antaa tilaa lapsen ja vanhempien suhteelle koko ajan ja jos tilanne muuttuu, niin pitää olla myös valmis luopumaan.
Meillä on omiakin lapsia, että ehkä se helpottaa vähän luopumista, mikäli sellainen edessä on. Ja tietenkin toive läheisten ihmisten kuntoutumisesta on mielessä.