Eli ok tapasin kivan naisen, eräässä tapahtumassa. Vaihdettiin numerot ja siitä kaikki läx.
Kk verran soiteltiin ja kirjoiteltiin.. kunnes sovimme tapaamisesta uudelleen. Välimatkaa löytyy yli 100km.
Tapaaminen sujui vallan mainiosti juttelimme pitkälle yöhön syvällisiä ja harrastimme seksiä..
Nyt asia kuitenkin on aivan toinen sillä.. vaikka soittelemme päivittäin ei nainen ole ehdottanut uutta tapaamista millään tavalla. Olen kyllä sanonut että olen häneen kovastikkin ihastunut.. mutta tuntuu siltä että tämä on hänen puoleltaan enemmän kaveri suhde.
Kuitenkin hän on jopa itkenyt mulle puhelimessa pahaa oloaan.. ja kaivannut tukea sekä turvaa.
Sanonut että olen mukavin ihminen minkä tietää etc..
Mitäs täs nyt pitäs tehdä.. odottaa ja katsoa mitä tapahtuu vai.. onko tällaisella pelillä mitään mahdollisuutta toimia?
Nainen on juuri eronnut lyhyestä suhteestaan, mutta päässyt siitä yli. En usko, että tässä nyt olisi kyse mistään muusta kundista tai sellaisesta.. Hän on puhunut siitä ettei luota enää kehenkään kun hänet tylysti jätettiin. Pitääköhän sitä nyt vaan jollain keinoilla voittaa luottamus? Ja jos pitää niin mitä muuta siihen sisältyy kuin jokapäiväinen välittämisen tunnustus. Vinkkejä otetaan vastaa :)
Kiitoksia etukäteen.
Kk verran soiteltiin ja kirjoiteltiin.. kunnes sovimme tapaamisesta uudelleen. Välimatkaa löytyy yli 100km.
Tapaaminen sujui vallan mainiosti juttelimme pitkälle yöhön syvällisiä ja harrastimme seksiä..
Nyt asia kuitenkin on aivan toinen sillä.. vaikka soittelemme päivittäin ei nainen ole ehdottanut uutta tapaamista millään tavalla. Olen kyllä sanonut että olen häneen kovastikkin ihastunut.. mutta tuntuu siltä että tämä on hänen puoleltaan enemmän kaveri suhde.
Kuitenkin hän on jopa itkenyt mulle puhelimessa pahaa oloaan.. ja kaivannut tukea sekä turvaa.
Sanonut että olen mukavin ihminen minkä tietää etc..
Mitäs täs nyt pitäs tehdä.. odottaa ja katsoa mitä tapahtuu vai.. onko tällaisella pelillä mitään mahdollisuutta toimia?
Nainen on juuri eronnut lyhyestä suhteestaan, mutta päässyt siitä yli. En usko, että tässä nyt olisi kyse mistään muusta kundista tai sellaisesta.. Hän on puhunut siitä ettei luota enää kehenkään kun hänet tylysti jätettiin. Pitääköhän sitä nyt vaan jollain keinoilla voittaa luottamus? Ja jos pitää niin mitä muuta siihen sisältyy kuin jokapäiväinen välittämisen tunnustus. Vinkkejä otetaan vastaa :)
Kiitoksia etukäteen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Anna hänelle aikaa, jos kyseessä on jokin luottamusjuttu, tyttö pelkää ihan selvästi. Ehkäpä sinun pitäisi ehottaa tapaamista uudelleen vaikka niin, että teet selväksi, ettei siihen kuuluisi seksi, vaan koska haluat nähdä hänet.Ja myöskin pidät lupauksen!Toki jos siinä vaiheessa tyttö itse haluaa, voit ajatella tekeväsi jotakin. Hänen on ilmeisesti aika vaikea uskoa, että olisit yksin, kun asutte niinkin kaukana toisistanne, toisaalta 100km ei ole ylitsepääsemätön matka!
Jos hän vaikuttaa kielteiseltä tapaamisen suhteen, kysyt ihan suoraan että miksi. Sanot, että voit olla hänen ystävänsä siitä huolimatta, mitä hän sinulle kertoo.
Jos hän ei sitten haluakaan enempää, niin saatpahan ainakin mielenrauhan ja jos haluaa, niin sehän on hienoa!
Tsemppiä yritykseen:)
Muuten ihan hyvä, mutta eikös naisilla ole pahana tapana lähteä litomaan, jos painostaa liikaa. Olen kyllä kertonut tunteistani ja siitä että haluaisin tavata, mutta häneltä ei ole tullut mitään vastausta.. tai hän todellakin karttaa sitä aihetta.. Kysyi multa kuitenkin että olenko ikinä käyny Jyväskyläs..koska siel on juhannuksena joku "festari" No mut ei kuitenkaan pyytänyt mua sinne... vihjailee vaan omituisesti.
Jos nainen lähtee livohkaan kun saa tietää miehen tunteista niin ei se sit kyllä varmaan ole tarkoitettua.Hassua, mäkin olen Jyväskylässä:DKenties se vois olla mulle tuttu henkilö...ihan kun tossa mietin, että jos vaikka tietäisin sen, niin olis helppoo tietty neuvoo...
On meinaan aika kinkkinen tilanne sulla. Mutta ei kai kenenkään tunteita voi pakottaa. Jotkut naiset on kyllä kummia pelaamaan kaiken maailman pelejä.
Anna vaikka etunimi ja onko vaalee/tumma ja ikä about. Ehkä tiedän tän sun ihastukses. Ei tietty pakko oo.:)
Ja minä kun luulin, että miehet ne livohkaan lähtee, jos alkaa liikaa näyttämään ihastustaan.
Minä olen ihastunut mieheen, jolla on kuitenkin jonkinlainen seurustelusuhde meneillään pitemmän aikaa. Hän silti vietti kanssani viikonlopun ja tapasimmekin pari kertaa sen jälkeen. Tunsimme entuudestaan, mutta en tiennyt hänen seurustelevan ennen kuin jälkeen päin. Sydämeni särkyi. Olisin niin halunnut enemmän hänen kanssaan ja haluaisin vieläkin. Kerroin sen hänelle ja myös tunteeni häntä kohtaan. Hänki sanoi kyllä pitävänsä minusta ja sanoi jotenkin taas sotkeneensa kaikki asiat. No sen hän kyllä tekikin. Ainakin minä olen ihan onneton.
Toivottavasti sinun käy paremmin.
Vihjaile vaan takasi samalla mitalla ;) Toki jos kovin on tunteet mukana ja pinnassa niin ehkä se on vaikeaa. Mulla on ainakin tyylinä ottaa tosi kevyesti alussa ja heitellä kaikkee sekavaakin läppää ja vihjailua pilkkeen kans. Sikäli ollaan siis samoilla linjoilla että liika innokkuus ja painostus on (yleensä) huono juttu.
Kyllä miehet toivoo avoimuutta siinä missä naisetkin. Aika moni on kikkailemalla menettänyt hyviä tilaisuuksia.
No kyllä varmasti sydän särkyi, jos mies ilmoitti seurustelevansa!Ehkäpä siinä olikin pieni lohdun sana sinulle, olisiko mies nyt niin ihanainen, jos sellaista tekee!:(Aika epäreilua sinua kohtaan.
ja toisaalta, siitä mistä välittää, on joskus hyvä taistella kynsin ja hampain;)
Siitä ei taida sitten kovinkaan pitkä aika olla, kun tämä tapahtui, vai?Meinaan kun vieläkin niin kovin välität.
Sydänsurut on kyllä yksi hirveimmistä olotiloista, mutta kyllä niistä aina eheytyy.
Minulle kävi kerran niin, kun olin miesystävän matkassa baarissa, niin eräs nainen järjesti pienen shown siellä, koska oli säätänyt jotakin miehen kanssa ennen minua. Itki siellä ja yritti kiinnittää miehen huomion. Silloin se ärsytti vähän, koska itse en olisi niin toiminut, mutta jälkeenpäin kun sain kuulla miehen kaverilta, että tämä nainen oli itkenyt sitä, kun hän oli jättänyt oman poikaystävänsä mieheni takia, niin kieltämättä kirpaisi vähän. Mutta en sitten tiedää miten koko stoori tarkalleen meni, tiedän että he tapailivat jne. mutta ilmeisesti miesystäväni teki siitä sitten lopun ja itse kyllä sanoo, ettei ollut lopulta lainkaan kiinnostunut hänestä. No, sille ei mitään voi, ei aina tunteet mene yksiin toisen kanssa, mutta säälitti kyllä vähän hänen puolestaan. Tuntui varmaan tosi pahalta. Kysyin mieheltä siitä, niin eipä nainen ollut silloin mitään vastaavaa sanonut, että jotakin tärkeää jäi häneltä silloin sanomatta. Mutta en tiedä muuttaisiko se mitään.
Tarkoitan vaan, että joskus on hyvä sanoa suoraan, miltä tuntuu. Varatulle sen sanominen on kuitenkin aina pienoinen riski.
Ei siitä tosiaan kovin kauaa ole kun sydämeni särkyi. Vain pari kuukautta, mutta yhtään ei ole vielä helpottanut. Odotan edelleen jotakin ihmettä tapahtuvaksi. Ja se ärsyttää itseänikin, haluaisin tästä tunteesta irti. Kun kuuntelen radiota, tuntuu, että jokaisen laulun sanat satuttavat. Miten niissä voikin olla niin sopivat sanat. Varsinkin Novaa ei meinaa enää illalla uskaltaa kuunnella kun aina meinaa itku tulla.
Ja minä en ole edes mikään teinityttö, vaikka tunteeni jylläävät ihan samalla tavalla kuin silloin joskus.
Täällä palstoilla tuntuu olevan kyllä kymmeniä samanlaisia onnettomia kuin minäkin. Ja seki jotenkin lohduttaa kun tietää, ettei ole yksin.
Miten sitä voi taas luottaa kehenkään kun pelkää saavansa taas uusia sydänsuruja? Ja tästä miehestä kun ajattelin, että hän nyt ainakin on rehellinen eikä mikään hyväksikäyttäjä. Voi luoja, miten sitä voi olla ihminen sinisilmäinen. Onko tässä maassa vielä olemassa joku rehellinen, hellä ja rakastava ihminen minua varten? Uskoni horjuu...
Vanha romantikko... mutta missäs on se mulle oikea hamehelma :). Ei mut on se totta että ei nykyään enää helpolla löydä rehellistä/suoraanpuhuvaa persoonaa.. sellainen piirre ihmississä on pikkuhiljaa kuolemas.
Niin, tuntuu, että kaikki vaan ottavat minkä helpoimmalla saavat. Oli sitten kysymyksessä mikä tahansa asia, jopa ihmissuhteet. Minä olin rehellinen tätä miestä kohtaan, mutta mielestäni hän ei ollut. Kerroin hänelle oman tilanteeni juuri sellaisena kuin se oli ja minusta hän olisi siinä vaiheessa voinut kertoa omansa. Mutta jätti sen viikkojen päähän ja sinä aikana minä onneton rakastuin suorastaan häneen. Ja sain siis sydänsuruja palkaksi rehellisyydestäni.
Mutta eteenpäin on katsottava ja yritettävä unohtaa.
Toivottavasti sinäkin RockBoy löydät vielä sen hameenhelmasi... Tää elämä on joskus niin kummallista, ettei sitä tiedä missä sen elämänsä ihmisen sitten kohtaa. Yritän jaksaa uskoa vielä niin, mutta selvästi varautuneemmaksi tämä kokemus minut teki.
Jep eli hän nyt sit sopi mun kanssa tapaamis päivän, mut sano kuitenkin että pitää mua toistaseks vaan ystävänä... onkohan tässä niinku mitään mahdollisuutta saada jotain tulosta ajan kanssa aikaan? Voiko kavereista tulla pari ajan kanssa?
vaikuttaa siltä, ettei ole vielä varma tunteistaan sua kohtaan. Jotenkin niin minä tuon lukisin valitettavasti. Ettei vaan miisulla olis nyt monta miestä nuorassa?!?Toivottavasti ei sinun takiasi. Älä mene siitä nyt sitten sille sanomaan, vaikka alkaisikin mietityttämään. Ajattelen vaan, että en sanoisi noin miehelle itse, jos olisin todella kiinnostunut, vaikka pelottaisikin.
Ehkä sinun pitää antaa innostuksesi vähän laantua, se kiehtoo naista ja herättää hänen mielenkiintonsa, kun ei ole liian tyrkky. Jos tiedät mitä tarkoitan.
No olen nyt sitten vähään aikaan ottamatta yhteyttä ja katson mitä tapahtuu, jos sieltä ei viestejä tai puheluita tule niin sit tiedän että peli on melko varmasti pelattu ja turhaan sitä sitten minkään eteen näkee enempää vaivaa..
Kyllä täytyy myöntää että sillä taitaa olla enemmän miespuolisia ystäviä, kuin noita hamehelmoja. En kyllä yhtään ihmettele sillä sellainen pommi on kyseessä.
kertoo paljon itseasiassa. Naiset, joilla on paljon miesystäviä, on vähän eri luokkaa. Heillä taitaa olla vähän erilaiset odotukset kumppanilta. Itse tulen tosi hyvin juttuun miesten kanssa, enkä voisi sietää riippuvaista/mustasukkaista kumppania, niin se vaan menee.
Vaikutat sellaiselta herkältä kaverilta, sääli jos nainen kohtelee sinua sitten huonosti.Mutta kaikkea hyvää sulle jatkossa!Kertoilehan joskus kuulumisia, että miten kävi;)
En nyt kovin mustasukkainen ole.. enkä kyllä riippuvainenkaan voisi välimatkan takiakaan olla :).. Mutta kyllä sitä jo haluaisi jotain vähän vakavampaa... En kuitenkaan suostu miksikään "paremman puutteessa" mieheksi.
Ei muuta kuin menoksi vaan, asenteesi on terve ja omaat itsetuntoa. Niin sitä pitää, kyllä se nainenkin sen tulee huomaamaan. Mutta kannattaa hillitä vähän yhteydenpitoa ja katsoa miten hän reagoi.Siis niin minä ainakin tekisin.