Jos elää helvetillisessä avoliitossa ilman lapsia ja avopuolison kanssa on yhteinen asunto (50/50), niin kuinka myydä asunto, jos toinen ei siihen suostu? Ja varsinkin kun lainan takaajana on lähtöä yrittävän puolison sukulainen.
Asunnonmyyntiin suostumaton osapuoli käyttää tilanteessa hyväkseen taloudellista ylilyöntiasemaansa, sillä lähtöä haluavalla ei jää käteen lainojen ja pitkien työmatkojen jälkeen kuin muutama sata euroa. Hän ei pysty lähtemään ja maksamaan samaan-aikaan lainanlyhennyksiään sekä maksamaan kallista vuokraa, vaikka työmatkakulut pienenisivät. Lähtijällä ei olisi varaa menettää luottotietojaan eikä asettaa takaajaa hankalaan asemaan.
Avoliittossa ei ole fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kyllä (mm. sairaalloista mustasukkaisuutta ilman syytä). Lähtijä on henkisesti aika loppu.
Onko hyviä ideoita?
Asunnonmyyntiin suostumaton osapuoli käyttää tilanteessa hyväkseen taloudellista ylilyöntiasemaansa, sillä lähtöä haluavalla ei jää käteen lainojen ja pitkien työmatkojen jälkeen kuin muutama sata euroa. Hän ei pysty lähtemään ja maksamaan samaan-aikaan lainanlyhennyksiään sekä maksamaan kallista vuokraa, vaikka työmatkakulut pienenisivät. Lähtijällä ei olisi varaa menettää luottotietojaan eikä asettaa takaajaa hankalaan asemaan.
Avoliittossa ei ole fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kyllä (mm. sairaalloista mustasukkaisuutta ilman syytä). Lähtijä on henkisesti aika loppu.
Onko hyviä ideoita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yhteisomistuksen saa aina purettua vaikka pakolla. Yhteisomistusta käsittelevä lainsäädöntö lähtee siitä periaatteesta että yhteisomistaja voi aina saada osuutensa eroteuksi yhteisomistuksen kohteesta.
Tässä tapauksessa jos avopuolisosi ei suostu myyntiin niin voi vaatia käräjäoikeutta myymään pakolla asunnon. Ehkä pelkkä uhkauskin miehellesi käräjäoikeuden pakkomyynnistä voi pistää myyntiin liikettä.
Toivottavasti tämä tieto helpottaa päätöksentekoasi suhteesta lähtemisen johdosta. Muista että asiat on vielä helppoja kun jaettavana on vain omaisuutta. Jos teillä olisi lapsia niin asiat olisvat monimutkaisempia.
Olin vastaavanlaisessa tilanteessa 70-luvulla. Naimisissa patologisen tyypin kanssa. Onneksi ei ollut lapsia.Omaisuus jaettiin riidan kanssa,mutta jaettiin kuitenkin.
Tärkeintä oli, että sain jostain voimia repäistä itseni irti. OLin silloin hyvin nuori ja tukea en saanut omaisiltani enkä muiltakaan pätkääkään.
Kieltämättä henkinen prosessi vaivaa ajoittain vieläkin, koska sitä ei silloin työstetty vuosikymmeniä sitten.
Hoida raha-asiasi,mutta unohtamtta henkistä vointiasi.
Ihan ensimmäiseksi kannataisi tilata aika pankista. Pankeille nämä asiat ovat tuttuja, joten saat sieltä ilmasia neuvoja. En usko, että pankilla olisi mitään sitä vastaan, että maksaisit asuntoluotosta vain korot, niin kauan kuin asunto on myymättä. Toinen ikävämpi vaihtoehto pankille on se, että jätät lainasi hoitamatta, jolloin pankki ryhtyy realisoimaan lainan vakuutena olevaa asuntoa.
Usein se osapuoli, joka ei vielä ole tottunut ajatukseen erosta, sopii asian sitten, kun huomaa, että ero on väistämätön.
En itse kyllä ole tässä tilanteessa osallinen, vaan eräs toinen, vaikka sillä ei ole mitään merkitystä.
Sitä kysyisin vielä, että minkälainen prosessi tuo asunnonmyynti oikeuden "pakottamana" on? Kestääkö asian käsittelyssä kauan ja aiheutuuko siitä hirvittäviä kuluja asian alullepanijalle?
Sinä aikana myyntiä haluava voisi tietysti muuttaa pois ja yrittää tosiaan maksaa niitä pelkkiä korkoja. Ainoa ikävä puoli on se, että jos toinen osapuoli haluaa tehdä kiusaa, eikä jatka lainanlyhennysten maksua...
Kannatta kysyä asiaa vaikkapa kärjäoikeudesta. Osaavat varmaan vähän kertoa aikatauluistaan. Sinänsä asia ei ole oikeudellisesti monimutkainen koska kyseessä ei ole riita-asia joten puolisollasi ei ole mitään oikeudellista keinoa estää oikeuden pakkomyynti. Asianajaja saattaa kannattaa sili palkata.
Ehkä joku jolla on kokemusta asiasta osaa kertoa tarkemmin kokemuksistaan.
Eipä aina ymmärrä, vai mitä mieltä olet siitä, että neljän vuoden kuluttua erostamme lapset joutuvat edelleen kertomaan isälleen mitä äiti on tehnyt, kenen kanssa liikkunut, mitä ostanut jne? Kauanko alaikäisillä lapsilla on äidin seurantavelvollisuus ja isälle kertomispakko?