Päätin kirjoittaa elämästäni ja kokemuksistani kannabiksesta teille luettavaksi. Olen tällä hetkellä kotonani selvinpäin, juuri poliisilaitokselta tulleena ja rikosrekisterin hankkineena kannabiksen takia.
Olen erittäin urheilullinen mies. Pelasin sarjatasolla jalkapalloa ja harrastin myös kaikkea jääkiekon ja skeittauksen väliltä. Pidin elämästä. Noin 7 vuotta sitten alkoi paha masennus elämän muutoksien tuomista syistä. Samoihin aikoihin minulle iski jokin erittäin harvinainen sairaus, johon en ole vieläkään saanut diagnoosia.
Jouduin lopettamaan kaiken urheilun ja lopulta jopa työni. Vihasin maailmaa. Makasin päivät pitkät sängyllä selaten nettiä. Opiskelin tiedettä, parannuskeinoja sairauteeni ja vähän kaikkea. Jos jokin asia minua kiinnosti, niin tartuin siihen. Halusin tietää kaiken. Varsinkin maailman vääryydet kiinnosti minua, varmaankin sen takia koska tunsin itseni kokevan niin paljon vääryyttä. Eteeni tuli uutinen kannabiksesta.
Aloin tutkimaan asiaa ja oli mielestäni erittäin kiehtovaa, että samaan aikaan se oli laitonta mutta toimi parannuskeinona moneen sairauteen, jopa syöpään. Halusin kokeilla, koska olin miettinyt jopa itsemurhaa. Mitä menetettävää?
Viikonloppuna lähdin baariin ja näin yhden pahamaineisen tyypin, jonka olen kuullut käyttävän kannabista. Valomerkki tuli ja vedin hänet syrjään ja kysyin että saisiko häneltä "kukkaa".
Vastaus oli hieman yllättävä: "No tottakai! Tuu peräs".
Olin peloissani mutta mietin että nyt tai ei koskaan. Ovi aukesi ja näin monta tuttua naamaa, joita olen yrittänyt vältellä heidän narkkarimaineen takia. He säikähtivät ja käskivät minun olla hiljaa asiasta. Nyökkäsin ja hetken puhuttuani sain kannabisjointin käteeni.
Yskin paljon ja en oikein pitänyt mausta. En tuntenut mitään vaikutusta. Olin aloittamassa lausetta kunnes pamahti. Hymy levisi kasvoille ja nauroin. Muut kysyivät: "Taisi olla eka kerta?"
Lähdin aamulla pois ja mietin päässäni että haluaisin vielä kokeilla. Olin kumminkin ennakkoluuloinen heidän porukkaa vastaan. Seuraavana viikonloppuna yksi heistä tuli kysymään että tulisinko jatkoille. Siitä se lähti.
Ostin heiltä kannabista ja aloin pyörimään joka viikonloppu siinä seurassa, myöhemmin myös arkisin ja lopulta joka päivä. Jossain vaiheessa kuvioihin tuli poliisi. "Entä jos joku saa tietää?" Oli liian myöhäistä. Kaverini lähtivät ja syrjäydyin kaikesta. Halusin vaan poltella.
Kuukausien jälkeen tajusin että miksi ihmeessä pakoilla? Jos kaverini eivät hyväksy minua, niin he eivät ole minun kavereita. Menin jokaisen entisen kaverini luo keskustelemaan asiasta. He huomasivat että olen silti sama tyyppi.
Elämä alkoi yhtäkkiä hymyillä. Minusta tuli kannabiksen myötä paljon mukavampi ihminen. Olin kaikille avoin ja rehellinen. Huomasin että masennus loppui kuin seinään.
Sain idean tähän kirjoitukseen, kun olin 2 viikkoa käyttämättä kannabista. Viimeisellä viikolla alkoi todella pahat kivut. Olin pystynyt taas käymään töissä, mutta nyt se ei tullut kuuloonkaan. Mietin, että olisiko kannabis auttanut minunkin sairauteeni. Muistelin taaksepäin ja tajusin että en ole kuukausiin edes valitellut kipuja. Kokeilin polttaa muutamana iltana kannabista. Kivut lievenivät heti.
Näistä uusista kavereista, joita kutsuttiin yleisesti "huumehörhöiksi", tuli minulle parhaita kavereita. He olivat kaikkea muuta kuin kriminaaleja ja epäluotettavia idiootteja. Heidän myötään vasta tajusin mikä on ystävä.
On suorastaan huutava vääryys, että kannabis on laitonta. Kannabikseen ei voi kuolla, mutta sen kieltolaki tappaa monia ihmisiä. Olen nähnyt elämäni varrella paljon pahoja juttuja, mitkä ovat seurausta kieltolaista. Yleinen harhaluulo on, että kannabis tekee ihmisistä pahoja.
En suosittele kannabista kenellekkään, mutta eikö he jotka haluavat sitä käyttää, saisi myös tehdä niin. Suorastaan järjetöntä, että ihmisiä syrjäytetään kannabiksen takia. Ihmisiä he ovat silti.
Unelmani on korjata kaikki maailman vääryydet, ja olkoon tämä kirjoitus yksi niistä yrityksistä. Aion nyt mennä kavereideni kanssa polttamaan kannabista, pelaamaan lautapelejä ja nauttimaan elämästä. Tuomitkaa minut siitä.
Olen erittäin urheilullinen mies. Pelasin sarjatasolla jalkapalloa ja harrastin myös kaikkea jääkiekon ja skeittauksen väliltä. Pidin elämästä. Noin 7 vuotta sitten alkoi paha masennus elämän muutoksien tuomista syistä. Samoihin aikoihin minulle iski jokin erittäin harvinainen sairaus, johon en ole vieläkään saanut diagnoosia.
Jouduin lopettamaan kaiken urheilun ja lopulta jopa työni. Vihasin maailmaa. Makasin päivät pitkät sängyllä selaten nettiä. Opiskelin tiedettä, parannuskeinoja sairauteeni ja vähän kaikkea. Jos jokin asia minua kiinnosti, niin tartuin siihen. Halusin tietää kaiken. Varsinkin maailman vääryydet kiinnosti minua, varmaankin sen takia koska tunsin itseni kokevan niin paljon vääryyttä. Eteeni tuli uutinen kannabiksesta.
Aloin tutkimaan asiaa ja oli mielestäni erittäin kiehtovaa, että samaan aikaan se oli laitonta mutta toimi parannuskeinona moneen sairauteen, jopa syöpään. Halusin kokeilla, koska olin miettinyt jopa itsemurhaa. Mitä menetettävää?
Viikonloppuna lähdin baariin ja näin yhden pahamaineisen tyypin, jonka olen kuullut käyttävän kannabista. Valomerkki tuli ja vedin hänet syrjään ja kysyin että saisiko häneltä "kukkaa".
Vastaus oli hieman yllättävä: "No tottakai! Tuu peräs".
Olin peloissani mutta mietin että nyt tai ei koskaan. Ovi aukesi ja näin monta tuttua naamaa, joita olen yrittänyt vältellä heidän narkkarimaineen takia. He säikähtivät ja käskivät minun olla hiljaa asiasta. Nyökkäsin ja hetken puhuttuani sain kannabisjointin käteeni.
Yskin paljon ja en oikein pitänyt mausta. En tuntenut mitään vaikutusta. Olin aloittamassa lausetta kunnes pamahti. Hymy levisi kasvoille ja nauroin. Muut kysyivät: "Taisi olla eka kerta?"
Lähdin aamulla pois ja mietin päässäni että haluaisin vielä kokeilla. Olin kumminkin ennakkoluuloinen heidän porukkaa vastaan. Seuraavana viikonloppuna yksi heistä tuli kysymään että tulisinko jatkoille. Siitä se lähti.
Ostin heiltä kannabista ja aloin pyörimään joka viikonloppu siinä seurassa, myöhemmin myös arkisin ja lopulta joka päivä. Jossain vaiheessa kuvioihin tuli poliisi. "Entä jos joku saa tietää?" Oli liian myöhäistä. Kaverini lähtivät ja syrjäydyin kaikesta. Halusin vaan poltella.
Kuukausien jälkeen tajusin että miksi ihmeessä pakoilla? Jos kaverini eivät hyväksy minua, niin he eivät ole minun kavereita. Menin jokaisen entisen kaverini luo keskustelemaan asiasta. He huomasivat että olen silti sama tyyppi.
Elämä alkoi yhtäkkiä hymyillä. Minusta tuli kannabiksen myötä paljon mukavampi ihminen. Olin kaikille avoin ja rehellinen. Huomasin että masennus loppui kuin seinään.
Sain idean tähän kirjoitukseen, kun olin 2 viikkoa käyttämättä kannabista. Viimeisellä viikolla alkoi todella pahat kivut. Olin pystynyt taas käymään töissä, mutta nyt se ei tullut kuuloonkaan. Mietin, että olisiko kannabis auttanut minunkin sairauteeni. Muistelin taaksepäin ja tajusin että en ole kuukausiin edes valitellut kipuja. Kokeilin polttaa muutamana iltana kannabista. Kivut lievenivät heti.
Näistä uusista kavereista, joita kutsuttiin yleisesti "huumehörhöiksi", tuli minulle parhaita kavereita. He olivat kaikkea muuta kuin kriminaaleja ja epäluotettavia idiootteja. Heidän myötään vasta tajusin mikä on ystävä.
On suorastaan huutava vääryys, että kannabis on laitonta. Kannabikseen ei voi kuolla, mutta sen kieltolaki tappaa monia ihmisiä. Olen nähnyt elämäni varrella paljon pahoja juttuja, mitkä ovat seurausta kieltolaista. Yleinen harhaluulo on, että kannabis tekee ihmisistä pahoja.
En suosittele kannabista kenellekkään, mutta eikö he jotka haluavat sitä käyttää, saisi myös tehdä niin. Suorastaan järjetöntä, että ihmisiä syrjäytetään kannabiksen takia. Ihmisiä he ovat silti.
Unelmani on korjata kaikki maailman vääryydet, ja olkoon tämä kirjoitus yksi niistä yrityksistä. Aion nyt mennä kavereideni kanssa polttamaan kannabista, pelaamaan lautapelejä ja nauttimaan elämästä. Tuomitkaa minut siitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Helvetin narkki! Painu sinne Hollantiis satuilemaan ja "sairastamaan"!
jos mulla ois kavereita tai tietäsin keneltä saisi niin käyttäisin aina kun tuntuu. Viinaa ei voi vetää enää kunnolla kun on ikää ja sairauksia niin paljon että menee tosi huonoon kuntoon jo vähästä ja diapamit aiheuttaa ehkä ongelmia enemmän kuin auttaa. Nuorena tuli polteltua ehkä noin kymmenen kertaa, nyt en ole aineeseen törmännyt moneen vuoteen. Mikä vahinko ettei sitä saa apteekista tai supermarketista oloa helpottamaan ja elämästä nauttimaan. Ensimmäinen kerta vaikutti nimenomaan musiikin kuunteluun mullistavasti, jälkeenpäin tuli seuraavilla kerroilla värin ja muotojen näkemistä erilailla esim. maalatessa. Hieno aine.
sairaus oli luulo sairaus ja se lähti samalla järjenmukana pois. kun loppu polttelu niin palasit takas maahan ja tajusit kaiken taas. tyhmänä sitä ei tajua edes omia kipujaan. taas joku reppana joutunut huumeitten uhriksi ja vielä luulee sen olevansa hyvä juttu. ps nämä viestit olivat vanhoja joten toivon että olet päässyt yli kannabiksesta ja mennyt päätohtorin puheille
Kannabis ei ole uhka yhteiskunnalle vaan mahdollisuus jos käsitellään
sen kansantaloudellisia vaikutuksia. Eihän kannabiksen satunnaiskäyttö
voi olla edes rikos kun sillä ei voi uhata ketään ulkopuolista, jolloin tunnus-
merkistö ei rikosoikeudellisesti täyty. Itse saa tehdä ja lääkitä miten haluaa
eikö niin?
Tosi hyvää tekstiä! Mukavaa lukea tälläisiä tarinoita. Itse aloin käyttämään kannabista Hollannissa asuessani kun loukkasin selkäni, koska en halua pilata maksaani ja hommata riippuvuutta vahvoihin kipulääkkeisiin ja sainkin huomata että myös masennus ja uniongelmat helpottivat ja oli hyvä olla.
"Elämä alkoi yhtäkkiä hymyillä. Minusta tuli kannabiksen myötä paljon mukavampi ihminen. Olin kaikille avoin ja rehellinen...."
Itsensä pettämistä kun pitää käyttää huumeita ollakseen mukava, avoin ja rehellinen. Sairasta.
En ihmettele edelleenkään yhtään miksi teitä narkkareita vältellään.
Rikosrekisteri? Se on ihan ansaittu ja aina parempi jos sitä kautta menettää työn, perheen yms.. Paras opetus. Mutta siitähän te vain katkeroidutta ja säälitte itseänne, sen myötä parannatte itseänne taas huumeilla koska se on coolia.
Ilmiannan jokaisen tuttuni poliisille, se on varmaa!
Onneksi ei ole sun kaltaisia tuttuja. Kukaan ei käyttävistä tutuistani ei tuomitse pössyttelyä. Ovat nähneet mitä se on ja tietävät ettei siitä seuraa mitään ihmeellistä.
Kokeilu oli yksi parhaita päätöksiä ja jos laillistetaan tai edes sallitaan niin jää se turha kuumottelu pois. Satunnaista käyttöä en lopeta koskaan.
Satunnainen käyttö on täysin turvallista.