Kaikki näyttäisi olevan päältäpäin hyvin, mutta sisimmässä tunteet on melkoisessa sotkussa. Olen onnellisesti avoliitossa, rakastan miestäni todella paljon. Mutta pikkuhiljaa "Minä rakastan sinua" ei anna minkäänlaisia tuntemuksia minulle, mieheni laukoo samaa lausetta joka päivä. Olenko tulossa tunnottomaksi?
Eikä tämä ole ainut tapaus, tuntuu etten tunne ystäviänikään kohtaan kuin katkeruutta kun se olen aina minä joka ottaa yhteyttä jos haluan nähdä heitä. En pysty olemaan aidosti onnellinen toisten puolesta, ja jotenkin tuntuu kuin kulkisin sumussa. Olen epäsosiaalinen ja pelkään virastoissa asioimista, soittamista toimistoihin yms.
Tämän lisäksi pidän paljon tunteita sisälläni vaikka olenkin pyrkinyt kertomaan kaikesta miehelleni.
Minua pelottaa myös että minussa on narsistisia piirteitä, tunnen erästä ystävätärtäni kohtaan ivaa ja juoruan hänestä hänen selkänsä takana, vieläpä suurella nautinnolla! Kyseinen henkilö ei ota minuun juuri koskaan yhteyttä, ehkä kahden kuukauden aikana kerran Facebookissa laittaa chatissa jotain, olen erittäin katkera neitokaiselle.
Mutta, siltikin pystyn tuntemaan empatiaa ja rakkautta mieheäni kohtaan, kun hän on surullinen, se tekee minut myös ahdistuneeksi ja surulliseksi, ja haluan auttaa häntä aina silloin kun hänellä on paha olla.
En oikein tiedä mitä tehdä tämän 'tunnevammaisuuteni' kanssa.
Eikä tämä ole ainut tapaus, tuntuu etten tunne ystäviänikään kohtaan kuin katkeruutta kun se olen aina minä joka ottaa yhteyttä jos haluan nähdä heitä. En pysty olemaan aidosti onnellinen toisten puolesta, ja jotenkin tuntuu kuin kulkisin sumussa. Olen epäsosiaalinen ja pelkään virastoissa asioimista, soittamista toimistoihin yms.
Tämän lisäksi pidän paljon tunteita sisälläni vaikka olenkin pyrkinyt kertomaan kaikesta miehelleni.
Minua pelottaa myös että minussa on narsistisia piirteitä, tunnen erästä ystävätärtäni kohtaan ivaa ja juoruan hänestä hänen selkänsä takana, vieläpä suurella nautinnolla! Kyseinen henkilö ei ota minuun juuri koskaan yhteyttä, ehkä kahden kuukauden aikana kerran Facebookissa laittaa chatissa jotain, olen erittäin katkera neitokaiselle.
Mutta, siltikin pystyn tuntemaan empatiaa ja rakkautta mieheäni kohtaan, kun hän on surullinen, se tekee minut myös ahdistuneeksi ja surulliseksi, ja haluan auttaa häntä aina silloin kun hänellä on paha olla.
En oikein tiedä mitä tehdä tämän 'tunnevammaisuuteni' kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et ole tunnevammainen, sillä jos olisit, et olisi huolissasi.
Ehkä tämä on vaihe mikä menee ohi?
Tai voisitte keksiä avioliittoonne jotain uutta säpinää, yhteinen romanttinen matka tai jotain uudistuksia makuuhuoneen puolelle?
Ja en olisi huolissani katkeruudesta toisia naisia kohtaan, naiset ovat luonnostaan kieroja. Ja monissa ihmisissä on joitain narsistisia piirteitä, mutta se ei tee hänestä huonoa ihmistä
Narsisti et ainakaan ole. Kokemusta heistä ja sinä et oikein sovi siihen muottiin, joten ole huoletta.
"Rakastan sinua" voi tosiaan menettää merkityksensä jos sitä jatkuvasti hokee, joten 'tunnevammainen' et suinkaan ole. Jos on tarvetta niin koita vihjata jotenkin miehellesi tästä .. ystävällisesti ja asiallisesti toki.
Sinulla vaikuttaisi olevan ongelmia itsetunnon kanssa? Vaikuttaisi vahvasti siltä.
Tuosta yhteydenpidosta olen sitä mieltä että kaikkia ei vain ole luotu olemaan jatkuvasti ihmisten keskellä. Jotkut viihtyvät yksinään ja jotkut ovat laumasieluja.
Itse en olisi huolissani muusta kuin tuosta itsetunnosta .. tee asialle jotain ennen kuin 'paha olosi' kasvaa. Kokemusta löytyy myös tuosta ja tiedän ettei sinulla ole niin mukavat oltavat. Mikäli käsitin tilanteesi oikein.
En uskalla ottaa asiaa puheeksi miehelleni, en oikeastaan edes tiedä että kuinka asian toisin julki.
Ja kyllä, itsetuntoni on huono, mutta ei yhtä huono kuin ylä-aste ajoilla, jolloin joutui tyytymään siihen tiettyyn muottiin..
Ystävättäreni itse on kyläluuta, ja haluaisin joskus että hän ottaisi minuun yhteyttä välillä, olisi kiva jos en olisi ainoa aktiivinen ystävyyssuhteemme kanssa, alkaa kuitenkin tuntua siltä että suhteemme on kuihtumaanpäin.
Minulla on ollut ongelmia pahan oloni kanssa, ja olen keskustellut asiasta lääkärin kanssa, en vain ole saanut niskasta itseäni kiinni että saisin jotain parantavaa aikaiseksi.Parisuhteeni on asia jonka takia olen ollut iloinen viimeaikoina.
--
Yhteistä säpinää meillä on paljonkin, eikä seksi ole ongelma.Pelottaa että menetän hänet jonain päivänä, hän merkitsee minulle enemmän kuin osaa kuvitellakaan.