Olen tainnut luovuttaa. Mikään ei tunnu enää hyvältä. Tänäänkin huomasin lenkillä kun takaa ajoi auto että ajattelin "aja mun päältä .. aja mun päältä .. aja mun päältä" Normaalia? Tervettä? Eheijei alkuunkaan.
Olen 20v nainen, työtön, koulut ei kiinnosta tippaakaan, motivaatio nolla. Lukion jätin kesken (takaisin en mene). Kiusattiin lähes koko ala-aste ja koko ylä-aste, vain siksi koska olin 'liian hiljainen'.
Isäni on täys *piip* ja äitini uusi mies on narsisti. Kavereita nolla. Psykiatrilla olen käynyt juttelemassa monesti muttei se auttanut, lopulta aloin esittämään joka kerta iloisempaa ja se meni läpi. Olen liian hyvä esittämään iloista ja valehtelemaan, olen itsekin sen huomannut ja se ei ole hyvä juttu.
Elän kuin robotti ja tunteet tulee automaattisesti tilanteen mukaan niitä sen enempää ajattelematta. Asun yksin mutta käyn porukoilla aina joskus, siellä esitän iloista. Äitini tietää tilanteestani mutta uskottelin talven lopussa että kaikki on nyt paremmin, mitään pahaa oloa ei enää ole.
Iski sitten tänään sellainen ajatus että "kaikki on nyt paremmin" fiilis tulee lähinnä siitä että olen luovuttanut. Itsemurhaa en halua tehä, lähinnä ajattelen perhettäni, en halua tuottaa heille tuskaa. Lähinnä vain toivon että aikani olisi jo täynnä ja pääsisin esim. onnettomuuden 'turvin' täältä pois.
Uudelleensyntyisin jonnekin muualle toisena ihmisenä ja saisin aloittaa elämisen.
Kirjoitin hyvin pintapuolisesti. Vuoden 2001 jälkeen on elämäni ollut melko pimeää ja sumussa kävelemistä. Tekijöitä on monia ja elämäni tuntuu olevan ikuisesti tälläistä merkityksetöntä tyhjyyttä.
Miksi kiusaajat kiusaa. MIETTIKÄÄ mitä aiheutatte kiusatuille. Haavoista jää arvet, loppuelämäksi.
Olen 20v nainen, työtön, koulut ei kiinnosta tippaakaan, motivaatio nolla. Lukion jätin kesken (takaisin en mene). Kiusattiin lähes koko ala-aste ja koko ylä-aste, vain siksi koska olin 'liian hiljainen'.
Isäni on täys *piip* ja äitini uusi mies on narsisti. Kavereita nolla. Psykiatrilla olen käynyt juttelemassa monesti muttei se auttanut, lopulta aloin esittämään joka kerta iloisempaa ja se meni läpi. Olen liian hyvä esittämään iloista ja valehtelemaan, olen itsekin sen huomannut ja se ei ole hyvä juttu.
Elän kuin robotti ja tunteet tulee automaattisesti tilanteen mukaan niitä sen enempää ajattelematta. Asun yksin mutta käyn porukoilla aina joskus, siellä esitän iloista. Äitini tietää tilanteestani mutta uskottelin talven lopussa että kaikki on nyt paremmin, mitään pahaa oloa ei enää ole.
Iski sitten tänään sellainen ajatus että "kaikki on nyt paremmin" fiilis tulee lähinnä siitä että olen luovuttanut. Itsemurhaa en halua tehä, lähinnä ajattelen perhettäni, en halua tuottaa heille tuskaa. Lähinnä vain toivon että aikani olisi jo täynnä ja pääsisin esim. onnettomuuden 'turvin' täältä pois.
Uudelleensyntyisin jonnekin muualle toisena ihmisenä ja saisin aloittaa elämisen.
Kirjoitin hyvin pintapuolisesti. Vuoden 2001 jälkeen on elämäni ollut melko pimeää ja sumussa kävelemistä. Tekijöitä on monia ja elämäni tuntuu olevan ikuisesti tälläistä merkityksetöntä tyhjyyttä.
Miksi kiusaajat kiusaa. MIETTIKÄÄ mitä aiheutatte kiusatuille. Haavoista jää arvet, loppuelämäksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noh... kerron jotain... itse olen useinkin kävelemässä kaunista lampea pitkin, kun olen ruokaostoksilla, itse en juo maitoa, koska olen allerginen sille, kaljaa sitten ja se on halpaa.
Joku selvästi masentunut tytteli on ollut joskus istumassa, jotain se mietiskelee siinä, yritin jotain sanoa, sain sentään hymyn siltä, itse se ei sanonut yhtään mitään.
Mutta joo tavallinen paikka missä levähdän jos on paljon ruokaa mukana kaupasta, aika kaunis paikka, justiin puolimatkassa kotiin.
Niin jää. Lapset ovat pieniä petoja, jotka eivät erota oikeata, väärää ja niiden seurauksia.
Miksi haluaisit syntyä uudestaan tähän maailmaan? Todennäköisyys elää onnellinen elämä tässä maailmassa on varsin pieni.
Minkä neuvon antaisin? Öh... haistata maailmalle paskat ja ota iskut vastaan parhaan kykysi mukaan? Tämä maailma on vain huono vitsi, mutta se on ainoa vitsi jonka me tiedetään. He he he... heko heko... huoh...
Mäkin haluan pois...