Löytyiskös keltään hyviä ideoita kuinka ratkaistaan tilanne että äidillä alkaisi kahden vuoden jatko-opinnot 300km päässä kotoa. Kaksi päivää viikossa olisi vain lähitunteja toisessa kaupungissa. vuokra-asuntoa ei siis kannata sieltä ottaa mutta mitäs tässä kannattaa tehdä? Äiti saisi töitä opiskelukaupungista, ja yhdistettyä ne vielä opintoihin dippatyön merkeissä, mutta perheen isä taas ei voi muuttaa toiseen kaupunkiin mukana koska hänellä oma yritys on täällä missä nyt asutaan. toisaalta kun täällä olis tuo omistustalokin..
Hyviä ideoita siis mitä tässä äipän kannattaisi tehdä. Koen että tuo jatko-opintomahdollisuus kannattaa hyödyntää nyt. Mutta muutanko kokonaan toiselle paikkakunnalle lapsi mukanani vai mitä ihmettä te muut tekisitte tilanteessa?
Mieheni ei katso haaveitani hyvällä mutta hän onkin persoona jonka mielestä vaan äiti hoitaa lapsen eikä äidin tarvii kouluttautua tai saada kunnon palkkaa tai ylipäätään tuntea itseään ihmiseksi tässä yhteiskunnassa. Ihan sama kunhan hän saa pitää puljuaan pystyssä 24/7, mennä ja tulla miten haluaa eikä perhe-elämä saa häiritä hänen bisneksiään. Ei sillä ei se kanna kotiin niin paljoa rahaakaan että äipällä ois vara elellä kotosalla lapsen kanssa muutaman sadan euron turvin. Onhan mulla nyt työpaikka ja korvauskin on kohtuullinen mutta oma tahto ja vähän tarvekin omaa ammattia ajatellen olisi pieni panostus jatko-opintoihin. Se avaisi ovia niin moneen ja niin paljon parempaan suuntaan että ei ahdistaisi tämä samaan kaavaan kangistuminen joka nyt vaivaa. ei urakehitystä eikä palkkakehitystä ole luvassa jos näin jatkaa. Potentiaalia parannukseen kyllä olisi mutta kaatuuko nyt käytännön ratkaisuihin kuinka opinnot toisessa kaupungissa hoidetaan..? Turhan kallista maksaa asumisesta kahdessa kaupungissa, mutta onko turhan radikaalia räväyttää työpaikka opiskelukaupunkiin ja pakata lapsi mukaan. asumaan somasti vuokralle. Jättää isäntä tänne pohtimaan yrittäjyyttään, myydä nykyinen talo ja katsoa mitkä ne kuviot olisi 2v päästä kun uudet paperit käsissä. Talon myyntiä/vaihtoa (ja eroa!) on harkittu anyway ja isännälle jäisi tänne oma pieni sijoitusyksiönsä asunnoksi jos ei kerran mukanamuuttotahtoa/mahdollisuutta ole. Kannustusta tähän asiaan on mieheltä turha odottaa ollenkaan (mm. silleen että panostais vaikka lapsen hoitoon sen aikaa kun äiti opiskelee).
Saan tämän kuulostamaan aika rajulta omastakin mielestä mutta toisaalta ajatus ahdistaa jos tämä elämä oli nyt tässä ja mut on naulittu tylsään työhön ja äitiyteen loppuiäksi. Ilman että se paljon isää kiinnostaa. Olin ennen lasta aika hyvässä uraputkessa mutta sehän katkesi lapsen tuloon ja miehen yrityksen perustamiseen (jotka tapahtui samaan aikaan=mut naulittiin kotiin yrittäjäleskeksi). Tahtoo irti tästä tilanteesta koska tämä ei tunnu omalta elämältä enää ollenkaan.
Hyviä ideoita siis mitä tässä äipän kannattaisi tehdä. Koen että tuo jatko-opintomahdollisuus kannattaa hyödyntää nyt. Mutta muutanko kokonaan toiselle paikkakunnalle lapsi mukanani vai mitä ihmettä te muut tekisitte tilanteessa?
Mieheni ei katso haaveitani hyvällä mutta hän onkin persoona jonka mielestä vaan äiti hoitaa lapsen eikä äidin tarvii kouluttautua tai saada kunnon palkkaa tai ylipäätään tuntea itseään ihmiseksi tässä yhteiskunnassa. Ihan sama kunhan hän saa pitää puljuaan pystyssä 24/7, mennä ja tulla miten haluaa eikä perhe-elämä saa häiritä hänen bisneksiään. Ei sillä ei se kanna kotiin niin paljoa rahaakaan että äipällä ois vara elellä kotosalla lapsen kanssa muutaman sadan euron turvin. Onhan mulla nyt työpaikka ja korvauskin on kohtuullinen mutta oma tahto ja vähän tarvekin omaa ammattia ajatellen olisi pieni panostus jatko-opintoihin. Se avaisi ovia niin moneen ja niin paljon parempaan suuntaan että ei ahdistaisi tämä samaan kaavaan kangistuminen joka nyt vaivaa. ei urakehitystä eikä palkkakehitystä ole luvassa jos näin jatkaa. Potentiaalia parannukseen kyllä olisi mutta kaatuuko nyt käytännön ratkaisuihin kuinka opinnot toisessa kaupungissa hoidetaan..? Turhan kallista maksaa asumisesta kahdessa kaupungissa, mutta onko turhan radikaalia räväyttää työpaikka opiskelukaupunkiin ja pakata lapsi mukaan. asumaan somasti vuokralle. Jättää isäntä tänne pohtimaan yrittäjyyttään, myydä nykyinen talo ja katsoa mitkä ne kuviot olisi 2v päästä kun uudet paperit käsissä. Talon myyntiä/vaihtoa (ja eroa!) on harkittu anyway ja isännälle jäisi tänne oma pieni sijoitusyksiönsä asunnoksi jos ei kerran mukanamuuttotahtoa/mahdollisuutta ole. Kannustusta tähän asiaan on mieheltä turha odottaa ollenkaan (mm. silleen että panostais vaikka lapsen hoitoon sen aikaa kun äiti opiskelee).
Saan tämän kuulostamaan aika rajulta omastakin mielestä mutta toisaalta ajatus ahdistaa jos tämä elämä oli nyt tässä ja mut on naulittu tylsään työhön ja äitiyteen loppuiäksi. Ilman että se paljon isää kiinnostaa. Olin ennen lasta aika hyvässä uraputkessa mutta sehän katkesi lapsen tuloon ja miehen yrityksen perustamiseen (jotka tapahtui samaan aikaan=mut naulittiin kotiin yrittäjäleskeksi). Tahtoo irti tästä tilanteesta koska tämä ei tunnu omalta elämältä enää ollenkaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi lapsen pitäisi kotoaan lähteä sinun mukaasi? Lähde opiskelemaan ja anna lapsen olla kotona. Eihän sinun kuitenkaan koko viikkoa tarvitsisi opiskelupaikkakunnalla viettää?
Ihan uteliaisuudesta: miksi muuten perustit perheen kyseisen mihehen kanssa? Kauanko olitte yhdessä ennen lapsen hankintaa ja ilmenivätkö hänen oudt piirteensä vasta sen jälkeen?
Minäkin kehottaisin jättämään lapsen isän kanssa toiselle paikkakunnalle, mutta jos mies ei hyvällä katso, että haluat kehittää omaa elämääsi niin siinähän on ongelma.
Jos muutat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, niin huolimatta siitä, että olet naimisissa jne, saat täydet tuet Kelalta opintotuen ja asumislisän merkeissä. Siihen kun teet muutaman työvuoron kuukaudessa, niin pitäisi pärjätä ihan hyvin :) Jos miehesi on yrittäjä ja tulee toimeen, niin pystyy varmaan hoitamaan talon kustannukset opiskelujesi ajan.
Olen täysin sinun tukenasi tuossa opiskeluasiassa! Toivottavasti saatte järkevän ratkaisun aikaiseksi :)
Ilmenivät tosiaan vasta kun vauva syntyi ja alkoi yövalvomiset ynnämuut perhevelvoitteet. Mies muuttui justiinsa.. sille nyt ei mahda mitään tässä vaiheessa. Tuo miehen yrittäjyys on ollut sille sekä pakotie että "hyvä syy" olla kokoajan perhevelvoitteista pois. En oikein voi jättää lasta isän kanssa kotiin kun itse menen opiskelemaan kun ei se isä ehdi missään järkevässä aikataulussa esim. päivähoitopaikan aukioloja noudattamaan ja kotonakin on aina puhelimessa tai tietokoneella ja ainakin minun läsnäollessa sulkee lapsen pois maailmastaan lähes tulkoon kokonaan. Ja minut. Työnsä kanssa se on naimissa ei minun. Ja tuskin edes haluaisi että jätän vastuun lapsesta edes päiväksi, saati kahdeksi tai useammaksi. Tukea on turha odottaa, en saa sitä kotiäitinä, en työssäkäyvänä äitinä, miksipä saisin sitä opiskelevana&työssäkäyvänä äitinä? kunhan nyt keskustelen mutta aika vaikeaa voi olla..
Mieheni ei takuulla hoida kokotalon kuluja kahta vuotta yksin, ei millään! Rahaa voisi ollakin jos se itse tahtoisi vaan on niin höveli senkin suhteen että ne menee mopoihin kelkkoihin ynnämuihin huvituksiin joita ei vaimolta kysytä oisko mahdollisuutta sellaisiin "vähän isompiin" hankintoihin.. joita vaimo ei ees tarvii.
Jaa jaa, kummallistahan se kyllä on, että yrittäjänaisetkin pystyvät sorvaamaan aikataulunsa perheen ja lasten mukaan, joten on tosi kumma, ettei mies siihen kykene. Haistan tuossa juuri sitä, mitä itsekin: Miehet käyttää aina työtä tekosyynä vältelläkseen perhevelvollisuuksia. Lapset on miehelle harrastus, ja naiselle itsestäänselvä työ, vaikka kumpikin olisi yhtä koulutettuja ja päteviä työssään. Tämänhän voi havaita jo pelkästään siitä, että pienten lasten isillä on "töitä" enemmän kuin kellään. Ei jakseta sitä arkea ja huutoa vaan pysytellään poissa mahdollisimman paljon - ja hommataan itselle mahdollisimman paljon töitä joihin vedota. Voidaan sopia jopa pomon kanssa, että hommaa mulle ylitöitä ettei tarvi kotona olla.
Ihmettelen tuota, että hän ei pysty hoitamaan talon kuluja yksin, mutta olettaa silti, että suoriudut lasten kasvatuksesta yksin. Hirmuinen epätasapaino teillä kyllä tuossa on - koska sinä kannat liikaa vastuuta.
Kyllä itse suosittelen teitä samaan neuvottelupöytään sen sijaan että mietit asiaa yksin. Kerro, että olet mennyt tähän saakka muiden ehdoilla, joten nyt mennään seuraavat 2 v sinun ehdoillasi, kunnes valmistut. Jos ei mikään sitten auta eikä mies usko, niin oman elämäni tavoitteiden saavuttamiseksi kyllä sitten ottaisin muksun kainaloon ja lähtisin ja järkkkäisin elämäni pelkästään sinun ja lapsen ehdoilla - ilman lapsellisen miehen rasitetta. Hänhän ei kanna vastuutaan nytkään, niin eipä SINUN tilanteesi juuri pahene. Harmittaisi vaan tuommoinen, että 2 päivän takia pitäisi muuttaa kaupunkia, mutta jos avioliittonne vetelee muutenkin viimeisiään, niin tuohan vain nopeuttaa asioita.
Itse väikkäriä pakertavana kyllä kannatan, että suoritat opinnot kuten olet suunnitellut. Harmittaa aivan liikaa, jos jää jokin tekemättä ja jokin unelma saavuttamatta vain että joku muu seisoo tielläsi. Mutta nämä ovat vain hidasteita, eivät esteitä, muista tämä! Onnea, tsemppiä ja menestystä!!
Älä heitä kirvestä kaivoon, ennen kuin keskustelet :) toivoa on aina. Eikä se miehesi kieltäytyminen estä sinua opiskelemasta. Teet mikä itsellesi on parasta! Muista, että sinun onnesi vaikuttaa myös lapsesi onneen. Ja sinähän ajattelet teidän molempien tulevaisuutta, sekä tietenkin miehesi. Eihän hänenkään tarvitse sitten enää olla niin paljon töissä, vaan voi keskittyä lapseensa ja sinuun, kun sinäkin tuot paremman työpaikan myötä lisää rahaa taloon ;) eikö vain?
Minun mieheni kannustaa minua opiskelemaan. Oma opinahjoni on 3,5 vuotta pituudeltaan, joten hän hoitaa kaikki talomme kulut siihen saakka, kunnes valmistun. Ja kysyin häneltä tarkkaan mitä hän ajattelee asiasta, eikä häntä haittaa yhtään suunnitelmani. Joudun itse muuttamaan toiselle paikkakunnalle opiskelujen takia. En pidä siitä, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Entäs jos joku nörtti sieltä opistosta haluaa 'milf'in sänkyynsä ja antaa hienoja ideoita ja näennäsiä mahdollisuuksia. Toki opiskella kannattanee, mutta tutkintorakenteihin voi sisältyä uskomattomia hyväksikäyttöjäkin, joitakin sellaisiakin, joihin ei ole puolustautumiskeinoja. Jotkut opinahjot tai taustaorganisaatiot, voivat käyttää sellaisiakin tekniikoita ja ohjata 'tulevan orjansa/vaimonsa' minne tahtovatkaan. Koeta toki aina tässä elämässä olla rehellinen itsellesi, muille ei tarvitse olla, toki saa jos näkee parhaaksi olla muillekin rehellinen. Tietysti niissä tapauksissa, jos elso-tonttu kyylää mieltäsi, voit toki olla vähän mielessäsi epärehellinenkin.
Mille paikkakunnalle menisit opiskelemaan?