Suru on kohtuuton ja tuntuu ettei pysty sitä ilmaisemaan. Tuntuu kun ei olisi mitään tunteita sisällä,yritän lohduttaa avokkia,mutta en vai pysty tekemään itse mitään jotta saataisiin hautajaiset järjestettyä. Mietin koko ajan että miksi minun lapsi!!!
Katselen ulkona onnellisia isiä jotka kantaa autoon pientä lasta ja ovat onnensa kukkuloilla,tekee todella pahaa,mutta asialle ei voi mitään,etten saa kantaa omaa lastani ja olla onnellinen,päässä yritän järkeillä ettei asialle voi mitään ja se oli kohtalo,vaikka paska omalle kohtalolle,tuntuu avuttomalta ettei lastaan pystynyt auttamaan
Rakastan lasta niin paljon ja tuntui hyvältä saada hänet syliin synnytyksen jälkeen,mutta myös niin surulliselta ja pelottavalta,kappelissa käytiin katsomassa kaunista ja levollista lasta,joka näytti nukkuvan. Pelolla odotan sitä päivää kun hänet haudataan,nyt avokki on ruvennut purkamaa minuun sitä vihaa mikä häntä kalvaa ja tekee minusta syyllisen,tuntuu siltä että kaikki on minun syytä.
Katselen ulkona onnellisia isiä jotka kantaa autoon pientä lasta ja ovat onnensa kukkuloilla,tekee todella pahaa,mutta asialle ei voi mitään,etten saa kantaa omaa lastani ja olla onnellinen,päässä yritän järkeillä ettei asialle voi mitään ja se oli kohtalo,vaikka paska omalle kohtalolle,tuntuu avuttomalta ettei lastaan pystynyt auttamaan
Rakastan lasta niin paljon ja tuntui hyvältä saada hänet syliin synnytyksen jälkeen,mutta myös niin surulliselta ja pelottavalta,kappelissa käytiin katsomassa kaunista ja levollista lasta,joka näytti nukkuvan. Pelolla odotan sitä päivää kun hänet haudataan,nyt avokki on ruvennut purkamaa minuun sitä vihaa mikä häntä kalvaa ja tekee minusta syyllisen,tuntuu siltä että kaikki on minun syytä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota yhteyttä johonkin paikkakuntasi Kriisikeskukseen.
VOIMIA! Älkää riidelkö keskenänne -se on pahinta mitä voitte tehdä. Tukekaa ja ymmärtäkää toisianne. Tapahtunut ei ole kummankaan syy, ja surette molemmat varmasti yhtä paljon. Jaksamista teille!