Vainoharhainen paranoia lienee yleisin muoto. Siinä potilas kokee olevansa jonkin ulkopuolisen henkilön tai järjestön tarkkailun ja vainon kohde. Vainoaja on yleensä joku potilaan tuntema tai julkisuudessa tunnettu henkilö, ja järjestöt vaihtelevat yleisen poliittisen ilmaston mukaan (suojelupoliisi, CIA, KGB, kommunistit...). Vainoamisharhainen paranoidikko voi olla vaarallinen näille "vihollisilleen".
Grandioottinen eli suuruusharhainen paranoia ilmenee kuvitelmana, että potilas on joku tärkeä tai tunnettu henkilö, joka tekee suuren keksinnön tai pelastaa ihmiskunnan tuholta. Tämä muoto on melko harvinainen.
Kverulatiivista paranoiaa poteva henkilö uskoo, että hänelle on tehty vääryyttä ja aloittelee jatkuvasti oikeudenkäyntejä. Lievemmissä tapauksissa nämä henkilöt vain pyrkivät riitelemään esim. taloyhtiössä tehdyistä päätöksistä tai kirjoittelevat lehtien yleisönosastoon erilaisista vääryyksistä, joiden kohteeksi ovat joutuneet.
Grandioottinen eli suuruusharhainen paranoia ilmenee kuvitelmana, että potilas on joku tärkeä tai tunnettu henkilö, joka tekee suuren keksinnön tai pelastaa ihmiskunnan tuholta. Tämä muoto on melko harvinainen.
Kverulatiivista paranoiaa poteva henkilö uskoo, että hänelle on tehty vääryyttä ja aloittelee jatkuvasti oikeudenkäyntejä. Lievemmissä tapauksissa nämä henkilöt vain pyrkivät riitelemään esim. taloyhtiössä tehdyistä päätöksistä tai kirjoittelevat lehtien yleisönosastoon erilaisista vääryyksistä, joiden kohteeksi ovat joutuneet.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö ilmenee?
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot ovat oireiltaan samankaltaisia kuin muut masennusjaksot, eikä tavallista masennusjaksoa voi oireiden perusteella erottaa bipolaarihäiriöön liittyvästä depressiosta. Masennusjakson aikana henkilö kärsii hellittämättömän masentuneesta mielialasta, väsymyksestä, mielihyväkokemusten puutteesta, unihäiriöistä, ruokahaluttomuudesta, joskus lisääntyneestä ruokahalusta, keskittymisvaikeuksista, päättämättömyydestä, syyllisyyden ja arvottomuuden tunteista, toivottomuudesta ja itsetuhoajatuksista. Vaikeisiin ja pitkäaikaisiin masennusjaksoihin liittyy huomattava itsemurhayrityksen ja merkittävä itsemurhakuoleman riski.
Harhaluulo, deluusio:
Uskomus tai ajatus, joka perustuu henkilön tekemille virhepäätelmille ulkoisesta todellisuudesta ja jota ei voida horjuttaa järkiselityksillä.
Saapunut viesti
29.8.2011 20:13
--- Saapunut viesti ---
Näin käy
29.8.2011 20:10
--- Välitetty viesti ---
29.8.2011 18:10
--- Saapunut viesti ---
Maanis-depressiivistä mielen sairautta kutsutaan kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Sairauden nimi kuvastaa hyvin sen luonnetta, sillä kyseessä on oireisto, jossa henkilö kärsii mielialojen epätasapainosta.
Sairastuneella esiintyy vauhdikkaita ajanjaksoja, manioita, joille on ominaista ylienergisyys, ärtyneisyys, vähäunisuus, suuruuskuvitelmat, ajatusten hyppiminen ja puheliaisuus.
Mielialahäiriöt
Bipolaarihäiriössä henkilöllä esiintyy yleensä masennusjaksojen lisäksi joko hypomaanisia tai maanisia jaksoja. Hypomanialle tyypillisiä oireita ovat lievä, mutta selvästi havaittava mielialan nousu, joka erottuu selvästi normaalista mielialasta ja kestää useita päiviä tai viikkoja. Muita tyypillisiä oireita ovat yleinen toimeliaisuuden ja fyysisen rauhattomuuden lisääntyminen, puheliaisuus lisääntyminen, unentarpeen väheneminen, seksuaalisen mielenkiinnon ja halun kasvaminen, keskittymisvaikeudet, häiriöherkkyys erilaisille ärsykkeille, lievä rahojen tuhlailu tai muu vastuuton käytös, sekä seurallisuuden tai tuttavallisuuden lisääntyminen. Maniassa on samoja oireita kuin hypomaniassa, mutta ne ovat paljon voimakkaampia, jonka seurauksena on usein selvä toimintakyvyn lasku. Maanisella henkilöllä on selvää yliaktiivisuutta ja arvostelukyvyttömyyttä, joka aiheuttaa usein vakavaa haittaa sosiaalisille suhteille ja taloudelle. Maaninen henkilö tarvitsee usein akuuttia sairaalahoitoa.
Myös bipolaarihäiriön akuuttivaiheessa esiintyy usein erilaisia keskittymiskyvyn, tiedonkäsittelyn, suunnitelmallisuuden, päätöksenteon, aloitteellisuuden ja muistin vaikeuksia, jotka saattavat osalla potilaista olla pysyviä ja ilmetä myös silloin, kun potilaalla ei ole varsinaisesti akuuttia masennus-, hypomania- tai maniajaksoa.
Erityisen tärkeää mielialahäiriöiden hoidossa on oikean diagnoosin tekeminen ja sitä kautta hoidon aloittaminen. Mielialahäiriöiden hoitomuotoja ovat muun muassa erilaiset lääkityshoidot (mielialaa kohottavat tai tasaavat lääkkeet), psykoterapia (erityisesti kognitiivinen psykoterapia, interpersoonallinen psykoterapia ja psykodynaaminen lyhytpsykoterapia ovat osoittautuneet tehokkaiksi) sekä erilaiset perhe- ja ryhmäinterventiot.
Jos lääke ei auta
Moni avohoidossa oleva kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä henkilö ei käytä lääkitystä ohjeiden mukaisesti. Häiriöön liittyy usein alkoholin tai muiden päihteiden liikakäyttöä tai elämäntapoihin liittyviä uni-valverytmin häiriöitä. Näiden korjaaminen voi olla edellytyksenä sairausjaksojen tehokkaalle hoidolle ja ennaltaehkäisylle. Myös diagnosoimattomat fyysiset sairaudet ja erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminta voivat olla syynä siihen, että lääke ei auta.
Sähköhoito on aina pidettävä mielessä vaikeahoitoisen, hyvin ahdistuneen tai kiihtyneen kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniajaksonkin hoidossa. Sähköhoitoa esimerkiksi kerran kuukaudessa on syytä harkita myös erityisesti tiheäjaksoisessa sairaudessa, jos muut hoidot eivät auta.