Välillä väitetään, että yksinäisyys olisi lähinnä ulkonäkökysymys. Erityisesti väitetään, että kaunis nainen ei voisi milloinkaan olla yksinäinen.
Kuitenkin on yksinäisyyden kannalta tärkeitä tekijöitä, jotka eivät juuri riipu ulkonäöstä.
1) Luonne
Luonne määräytynee pitkälti geneettisesti ja varmasti etenkin varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat myös. Kauniskin nainen voi omata geenit, jotka tekevät hänet luonteeltaan syrjäänvetäytyväksi/pelokkaaksi/ujoksi... jne.
2) Olemisen ympäristö
Ihmiset elävät erilaisissa ympäristöissä, joista toiset voivat saada yksinäisyyteen taipuvaisenkin mukaan. Jollakulla voi esimerkiksi olla lähellä sukulaisia, joiden kanssa on käytännön pakosta oltava usein tekemisissä ja samalla tulee sitten vietettyä vapaa-aikaakin yhdessä ainakin jonkinverran. Joku voi päätyä koululuokkaan, jossa on joku hyvä porukka, johon yksinäisyyteenkin taipuvainen voi päästä mukaan tutustuttuaan ensin edes hieman johonkin porukan jäsenistä. Hän voi toki "roikkua porukan reunalla", mutta sekin on jo paljon parempi kuin ei mitään.
Tällaisia...
Etenkin luonne on tärkeä juttu, ja luonne vaihtelee paljon eri ihmisten välillä ja samanlainen luonne voi "asua" hyvinkin erinäköisissä ihmisissä. Väitetään mm. , että kaunis nainen ei voi olla yksinäinen, koska miehet ovat aina tarjoamassa seuraansa. Kaunis nainen voi kuitenkin omata hyvin varautuneen luonteen, joka saa hänet epäileväksi miehen tarkoitusperien suhteen, ja useinkaan tämä epäilys ei ole turha, sillä seksihän - ja vieläpä nopeasti - monella miehellä onkin taka-ajatuksena. Voi olla, että tällainen kaunis nainen alkaa jopa välttää tilanteita, joissa miehet voisivat tulla tarjoamaan seuraansa, sillä hän kokee nämä tilanteet niin kiusallisiksi. Tällainen kaunis nainen saattaa tutustua kaverimielessäkin johonkin miehen vain sitäkautta, että he ovat usein keskenään tekemisissä jonkun syyn kuten yhteisen työn/harrastuksen (esim. järjestötoiminta) kautta. Romanttiseen suhteeseen tällainen kaunis nainen saattaa estyneen luonteensa takia pystyä etenemään vain niin, että ensin hän pitkän ajan kuluessa tutustuu johonkin mieheen edellä kuvatulla tavalla, ja sitten kaveruus syvenee romanttiseksi kiinnostukseksi.
Kuitenkin on yksinäisyyden kannalta tärkeitä tekijöitä, jotka eivät juuri riipu ulkonäöstä.
1) Luonne
Luonne määräytynee pitkälti geneettisesti ja varmasti etenkin varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat myös. Kauniskin nainen voi omata geenit, jotka tekevät hänet luonteeltaan syrjäänvetäytyväksi/pelokkaaksi/ujoksi... jne.
2) Olemisen ympäristö
Ihmiset elävät erilaisissa ympäristöissä, joista toiset voivat saada yksinäisyyteen taipuvaisenkin mukaan. Jollakulla voi esimerkiksi olla lähellä sukulaisia, joiden kanssa on käytännön pakosta oltava usein tekemisissä ja samalla tulee sitten vietettyä vapaa-aikaakin yhdessä ainakin jonkinverran. Joku voi päätyä koululuokkaan, jossa on joku hyvä porukka, johon yksinäisyyteenkin taipuvainen voi päästä mukaan tutustuttuaan ensin edes hieman johonkin porukan jäsenistä. Hän voi toki "roikkua porukan reunalla", mutta sekin on jo paljon parempi kuin ei mitään.
Tällaisia...
Etenkin luonne on tärkeä juttu, ja luonne vaihtelee paljon eri ihmisten välillä ja samanlainen luonne voi "asua" hyvinkin erinäköisissä ihmisissä. Väitetään mm. , että kaunis nainen ei voi olla yksinäinen, koska miehet ovat aina tarjoamassa seuraansa. Kaunis nainen voi kuitenkin omata hyvin varautuneen luonteen, joka saa hänet epäileväksi miehen tarkoitusperien suhteen, ja useinkaan tämä epäilys ei ole turha, sillä seksihän - ja vieläpä nopeasti - monella miehellä onkin taka-ajatuksena. Voi olla, että tällainen kaunis nainen alkaa jopa välttää tilanteita, joissa miehet voisivat tulla tarjoamaan seuraansa, sillä hän kokee nämä tilanteet niin kiusallisiksi. Tällainen kaunis nainen saattaa tutustua kaverimielessäkin johonkin miehen vain sitäkautta, että he ovat usein keskenään tekemisissä jonkun syyn kuten yhteisen työn/harrastuksen (esim. järjestötoiminta) kautta. Romanttiseen suhteeseen tällainen kaunis nainen saattaa estyneen luonteensa takia pystyä etenemään vain niin, että ensin hän pitkän ajan kuluessa tutustuu johonkin mieheen edellä kuvatulla tavalla, ja sitten kaveruus syvenee romanttiseksi kiinnostukseksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varmasti niillä aktiivisimmilla lähestyjillä on seksi päällimäisenä mielessä, pelimiehiä kun ovat. Mutta onhan tämäkin parempi, kuin että ei saisi minkäänlaista huomiota. Muistelen jotain tutkimusta, jonka mukaan naisen sijoittumisella introvertti-ekstrovertti -akselilla ei ollut havaittavaa korrelaatiota sen kanssa oliko hän jossain vaiheessa ollut parisuheessa. Sen sijaan miesten kohdalla tällä oli suurta merkitystä, kuten saattaa olettaa.
Varautuneisuus ja ujous nähdään yleensä naisissa viehättävänä piirteenä, vastakohtana lutkamaisuutta viestittävälle käytökselle. Eri asia on tietenkin jos ei luonteensa puolesta juurikaan poistu kotoaan, jolloin kontakteja ei pahemminpääse syntymään.
en usko että ainakaan epävarmuus/ujous/varautuneisuus ketään kaunistaa jos se on hallitsevana piirteenä. iloinen, avoin ja sopivan puhelias on aina suosittua seuraa (olematta liian rasittava ja käkättävä huutava suupaltti).
Kyllä epävarmuus ja ujous ovat naisessa ihan söpöjä piirteitä, kunhan eivät mene äärimmäisyyksiin (esim. ettei saa sanaa suustaan). Miehen ei kuulu olla söpö, joten sikäli tilanne on ujoille miehille hankalampi.
Totta turiset. Itselläni on juuri tuo luonne-ongelma enkä niin kovin hohdokkaaseenkaan ympäristöön ole syntynyt. myös vanhempani ovat hiljaisia/arkoja ja olen ainut lapsi.
Ujoa ja arkaa voi olla myös helpompi lähestyä, koska tältä tuskin tulee nöyryyttävää/jäätävää torjuntaa mikäli iskuyritys ei ole toivottava.
Yleinen kokemus on, että toiset naiset syrjivät kauniita naisia. Heitä kadehditaan ja vihataan ja rangaistaan sulkemalla porukan ulkopuolelle.
jäänmurtajan kommentti on hyvin osuva.
Mutta mitä tulee otsikkoon, kyllähän tuo mielestäni on sanomattakin selvää että "Yksinäisyys ei ole pelkkä ulkonäkökysymys".
näinhän se on
Voi vittu näitä prinsessatautisia horoja, jotka luulevat olevansa tiedemiehiä.
Geenit eivät määrää luonnetta, kauniit ihmiset harvoin ovat yksinäisiä ja kukaan täällä kirjoitteleva ei ole kaunis vaikka oma äityli onkin joskus kehunut nätiksi tytöksi. Olet samanlainen kuin ne läskit 300-kiloiset joka päivä mäkissä syövät ryhävalaat jotka selittävät olevansa kauniita suuri koko -kuningattaria, joilla on paskat geenit mutta enkelin luonne.
Todella ihmeellinen kirjoitus tämä.
Jos mikä tekee yksinäiseksi, niin katkeruus.
Siinä vasta asiaa, kannatetaan :D
paska luonne, paskat geenit, paska naama, ei paskemmin voisi olla ja ketä voit syyttää,,,,,,,paska LAPSUUS äidin ja isän vika! :)))
ihana oot
Kyse on asiasta eikä katkeruudesta.
En kyllä ymmärrä itsekkään enää yhteiskuntaa ja rakkautta. Tuntuu ettei ole väliä mitä elämässä tekee, kaikki määräytyy arvalla.
Minun arpaonni sattui vaan olemaan huono.
Kaunis ja normaalipainoinen nainen voi olla yksinäinen mielestäni käytännössä ainoastaan, jos hän kärsii (mielen)terveysongelmista, on persoonaltaan täysi kusipää ja vielä ujo/erakkoluonne.
Miksi esimerkiksi pelkkä ujous ei yleensä tee kauniista naisesta yksinäistä toisin kuin vaikka jopa komeasta miehestä? Koska naisten ei tarvitse olla aloitteellisia saadakseen seuraa. Riittää, että kaunis nainen käy esimerkiksi pakollisissa tapahtumissa, kuten koulussa ja hän saa suurella todennäköisyydellä miesseuraa. Naisseuran osalta tilanne voi olla toinen, mutta mielestäni ei ole yksinäisyyttä, jos saa seuraa sukupuoleen katsomatta.
Edellinen ei suinkaan tarkoita, että kaikki yksinäiset naiset olisivat rumia tai lihavia. Varmasti monet ovat ihan tavallisen nättejä, mutta nyt puhuttiin kauneudesta, ei tavallisuudesta.
Sinällään tämäkin keskustelu on täysin turha. Ei se poista MEIDÄN yksinäisyyttämme, että väittelemme täällä keskenämme. Elämässä satunnaisuus valitettavasti vaikuttaa olennaisesti - se on vain hyväksyttävä. Valittaminen ei muuta sitä faktaa, että hyvällä ulkonäöllä on helpompi saada seuraa ja ystäviä kuin huonolla.
Kuis lienee...