Onko jollakulla assilla lääkitys joihinkin oireisiinsa? Minulle lääkäri ehdotti lääkitystä, terapian lisäksi, koska nyt stressin ollessa päällä oireeni pahentuivat. Auttavatko lääkkeet?
Pelkään lääkkeitä, koska olen niin herkkä, että menen yhdestä antihistamiinistakin kahdeksi vuorokaudeksi tokkuraiseksi.
Pelkään lääkkeitä, koska olen niin herkkä, että menen yhdestä antihistamiinistakin kahdeksi vuorokaudeksi tokkuraiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kertoisitko oirestasi hieman tarkemmin, lääkkeitä kun yleensä määrätään oirehdinnan laadun ja keston perusteella.
Mielialalääkkeet olivat ainakin muutama vuosi sitten Suomen myydyimpiä lääkkeitä. Itselläkin on vaikka minkälaista troppia monenlaisiin vaivoihin ja voin sanoa, että kaikille ei kaikki lääkkeet passaa. Minä (ja naapurit) olemme hengissä, koska syön lääkkeitä jotka tasoittavat oloa mikä on osoittautunut toimivaksi malliksi. Psyykenlääkkeet on kehitetty auttamaan ihmisiä jotka niitä syystä tai toisesta tarvitsevat. Jos sinusta ja lääkäristä tuntuu, että niistä voisi olla apua niin kokeileminen kannattaa.
Yleensä nuppi napeissa on hidas nousu ja lasku, semmoiset pari viikkoa noin yleispätevästi, eli olo ei muutu heti. Lääkkeissä ei sinänsä ole mitään pelättävää, sillä hoitohenkilökunta kyllä katselee sopivat annostukset. Sitä lähdetään liikkeelle pienestä annoksesta jota tarpeen vaatiessa nostetaan tai vaihtoehtoisesti kokeillaan jotain muuta troppia. Itselläni meni vuosia ennen kuin löityi juuri minulle sopiva koktaili jota syön siihen saakka, kunnes se ei enää toimi tai en tarvitse sitä enää. Kärsivällisyyttä kehiin niin kyllä se siitä lähtee.
On ihmisiä jotka menevät tukkoon Mirtazapiinista, minulla se ei vaikuta negatiivisesti lainkaan. Toki lääkkeiden kanssa kannattaa olla skarppina sillä niillä voi olla kummallisiakin yhteisvaikutuksia. Esim. Quetiapinor ei sovi yhteen greipin kanssa. Sitten on lisäksi niitä muita vaikutuksia kuten mahdollisesti kasvanut ruokahalu, ruokahaluttomuus, uneliaisuus, unettomuus, vilkkaus, apatia.. Sen vuoksi onkin tärkeää, että käyttäjä ei ole yksin syömässä nappejaan vaan että seurantajakso on menossa. Sehän ei tarkoita sitä, että asuttaisiin sairaalassa vaan sitä, että aina on mahdollisuus keskustella hoitajan/lääkärin kanssa mahdollisista haittavaikutuksista.
Mielialalääkkeet ovat hyviä pitkässä juoksussa. Akuuttiin ahdistukseen puolestaan on olemassa toisenlaiset lääkkeet, elikkä lähinnä opiaatit kuten Diazepam, Oxazepam ja muut vastaavat. Niiden käytössä pitää olla siinä mielessä tarkkana, ettei rouski niitä pitkin päivää jatkuvasti sillä niihin tuppaa kehittyä riippuvuus. Ellei sitten lääkäri määrää joissain tapauksissa käyttämään runsaampaakin kuuria. Nukkumiseen puolestaan on olemassa varsinaisia unilääkkeitä sekä nukahtamislääkkeitä. Uskoisin, että jälkimmäiset ovat yleisempiä ja yleisimmästä päästä taitaa olla Zopinox. Sitten on olemassa myös melatoniinia joka ei varsinaisesti ole lääke vaan hormoni. Kauppanimiä lienee useampiakin, mutta suosittelen apteekin omaa valmistetta (reseptillä) joka on huomattavasti halvempaa kuin lisenssillä myytävät pillerit. Hintaero oli ainakin Circadiniin verrattuna melkoinen. Tarkkaa hintaa en muista, mutta apteekin omaa saa 200 kpl 5 eurolla kun taas Circadinia tuli parisenkymmentä kappaletta hintaan 20 euroa.
Perussääntö on se, että resistanssit kasvavat lääkkeen kuin lääkkeen kanssa. Uuden lääkkeen kanssa voi mennä hetken aikaa, ennen kuin elimistö tottuu siihen. Jos lääke meinaa alkuunsa aiheuttaa lievää huimailua tai muuta pientä haittaa, niin yleensä oireet menevät ohi viimeistään muutamassa viikossa. Resistanssi on osaltaan hyvä ja osaltaan huono juttu. Rauhoittavat (opiaatit) menettävät jatkuvassa käytössä tehoaan, jonka vuoksi niitä pitää syödä enemmän saadakseen halutun vaikutuksen, eli ahdistuksen väistymisen tilapäisesti. Myös Imovane on sellainen, että kun sitä syö jatkuvalla syötöllä, niin sen vaikutus heikkenee. Jos vain voi, niin vaikutusten vähentyessä kannattaa yrittää pitää taukoa lääkkeestä jonkin aikaa, jotta elimistö ehtii vieroittautua aineesta ja on siten jälleen alttiimpi vaikutukselle. Tämä siis koskee nukahtamislääkkeitä sekä rauhoittavia. Mielialalääkkeet puolestaan toimivat parhaiten säännöllisellä käytöllä.
Vielä loppuun heittäisin sen, että moni mielialalääkkeitä syövä tekee sen virheen, että tuntiessaan olonsa hyväksi, jättävät lääkkeet heti pois. Hommahan ei toimi sillä tavalla, vaan varsinkin pitkäkestoinen mielialalääkitys pitää "ajaa alas" tarpeeksi hitaasti. Eli annostusta vähennetään asteittain kunnes se voidaan lopettaa kokonaan. Itsekin olen sortunut liian nopeaan vähentämiseen. Olo oli mielestäni tarpeeksi hyvä ja puolitin annokseni kertaheitolla. Viikossa ahdistus palasi voimakkaana ja meni hetken aikaa ennen kuin entiselle tasolle nostettu lääkitys tasoitti olon. Elikkä hitaasti ylös - hitaasti alas.
jieo bn:
Lähinnä en saa aikaan mitään. Väsyn pahasti sosiaalisesta toiminnasta ja vaadin paljon yksinäisyyttä ladatakseni pattereita. Keskittymiskyky menee, kun on paljon ihmisiä jne. Unirytminikin on mennyt sekaisin.
Lääkityksestä olisi tarkoitus nyt keskustella ja sitä sitten minulle räätälöidä. Minua vaan hieman pelottaa se, miten vaikuttaa. Mutta jos auttaa niin olisi tosi hyvä!
hellcome:
Kiitos kattavasta vastauksesta, perehdyn siihen nyt paremmin!
Tietääkseni Asbergerin syndroomaan ei ole mitään tiettyä lääkettä, vai tietääkö joku jonkun lääkkeen? Erilaisiin oireisiin on tietysti eri lääkkeitä.
Auttavatko ADHD-lääkkeet myös Aspergerin syndrooman oireisiin?
Tuolla stimulantit ketjussa taisi olla jotai juttu aiheesta.