Jo on taas maailma mallillaan.Hienosti toimiva parantola suljetaan ilmeisesti 2013 ja koko homma siirretään Turkuun.Minkä ihmeen takia?
Mä olin juuri taas jalkojen korjausleikkauksessa ja viikko meni ihan kivasti.
Kämppäkavereiden seurassa sai irroitella pitkästä aikaa ilman turhia paineita.
Paimion parantola on kuin Eduskunta pienoiskoossa:
Jokaisella on omat torkkupeitot ja henkilökohtaiset avustajat,jotka huolehtivat kaikesta.Ruokatarjoilu kestää vertailun vaikka hotellien kanssa!Meno ja paluu hoituu taksilla,joten ei siinä häviä muussa kuin palkassa.Sitä paitsi meillä on sairaalassa asiat paremmin kuin Isossa Talossa:
Paimiossa ei esiinny minkäänlaista sukupuolista häirintää ja meillä on myös lääkitys kohdallaan!Hallitusneuvottelut ovat pientä tupakkapaikalla käydyille keskusteluille.Mahtaisi herroja harmittaa,jos tietäisivät...
Henkilökunta on asia,jota mä olen aina ihmetellen ihaillut.Heille ei sairaala ole pelkkä työpaikka,vaan elämäntapa.Siivoojista aina ylilääkäriin saakka he antavat sellaisen vaikutelman,että potilaista todella välitetään ja kannetaan huolta.Jopa leikkaussali on kuin toinen koti:
Välillä meinaa tulla melkein tippa silmään pelkästään siitä myötätunnosta,jota siellä saa runsain mitoin.Mutta siitähän selviää suunsoitolla ja remsseällä käytöksellä...
Parantolan kirurgeilla on yksi etu kansanedustajiin verrattuna:
Täällä leikkaukset aina onnistuvat,eikä tarvitse sitten jälkikäteen selitellä ja puolustella tekojaan!
Eihän reuma mikään mukava sairaus ole.Kuitenkin sen kanssa suurin osa pärjää,jos siihen asennoituu positiivisella tavalla ja yrittää etsiä ne harvat valopilkut kaikkien kipujen ja rajoitusten keskeltä.Turhanpäiväinen naureskelu tietenkin ärsyttää ja saa aikaan kiukkuisia tunteita.
Mä itse kuitenkin selviän tämän taudin kanssa niin kauan,kuin pystyn itselleni nauramaan ja pyörimään itseironiassa.Särky joka tapauksessa kuuluu jokapäiväiseen elämään ja sen kanssa on totuttava tulemaan toimeen.Kuitenkin ikuisen pellen kovan ulkokuoren alta löytyy loppujen lopuksi se herkkä ja haavoittuva ihmissydän...
Joten tämä Paimion sairaala on mulle tärkeä ja sosiaalisesti paljon antava hoitopaikka.Ei sitä saa mennä sulkemaan!
Ja lopuksi tietenkin:
Kiitokset koko laitoksen henkilökunnalle puhelinvaihteen hoitajista alkaen!
Erityisesti mä hehkutan 017-osaston enkeleitä.Siellä on niin hyväsydämmistä ja huolehtivaista sakkia,että voivat ihan oikeasti paukutella henkseleitään!Mutta kun ovat kaikki naispuolisia,niin että jos kuitenkin sitten hyvällä omallatunnolla paukuttelevat rintaliivejään...Ja tämä kyllä kaikella kunnioituksella!
Mä olin juuri taas jalkojen korjausleikkauksessa ja viikko meni ihan kivasti.
Kämppäkavereiden seurassa sai irroitella pitkästä aikaa ilman turhia paineita.
Paimion parantola on kuin Eduskunta pienoiskoossa:
Jokaisella on omat torkkupeitot ja henkilökohtaiset avustajat,jotka huolehtivat kaikesta.Ruokatarjoilu kestää vertailun vaikka hotellien kanssa!Meno ja paluu hoituu taksilla,joten ei siinä häviä muussa kuin palkassa.Sitä paitsi meillä on sairaalassa asiat paremmin kuin Isossa Talossa:
Paimiossa ei esiinny minkäänlaista sukupuolista häirintää ja meillä on myös lääkitys kohdallaan!Hallitusneuvottelut ovat pientä tupakkapaikalla käydyille keskusteluille.Mahtaisi herroja harmittaa,jos tietäisivät...
Henkilökunta on asia,jota mä olen aina ihmetellen ihaillut.Heille ei sairaala ole pelkkä työpaikka,vaan elämäntapa.Siivoojista aina ylilääkäriin saakka he antavat sellaisen vaikutelman,että potilaista todella välitetään ja kannetaan huolta.Jopa leikkaussali on kuin toinen koti:
Välillä meinaa tulla melkein tippa silmään pelkästään siitä myötätunnosta,jota siellä saa runsain mitoin.Mutta siitähän selviää suunsoitolla ja remsseällä käytöksellä...
Parantolan kirurgeilla on yksi etu kansanedustajiin verrattuna:
Täällä leikkaukset aina onnistuvat,eikä tarvitse sitten jälkikäteen selitellä ja puolustella tekojaan!
Eihän reuma mikään mukava sairaus ole.Kuitenkin sen kanssa suurin osa pärjää,jos siihen asennoituu positiivisella tavalla ja yrittää etsiä ne harvat valopilkut kaikkien kipujen ja rajoitusten keskeltä.Turhanpäiväinen naureskelu tietenkin ärsyttää ja saa aikaan kiukkuisia tunteita.
Mä itse kuitenkin selviän tämän taudin kanssa niin kauan,kuin pystyn itselleni nauramaan ja pyörimään itseironiassa.Särky joka tapauksessa kuuluu jokapäiväiseen elämään ja sen kanssa on totuttava tulemaan toimeen.Kuitenkin ikuisen pellen kovan ulkokuoren alta löytyy loppujen lopuksi se herkkä ja haavoittuva ihmissydän...
Joten tämä Paimion sairaala on mulle tärkeä ja sosiaalisesti paljon antava hoitopaikka.Ei sitä saa mennä sulkemaan!
Ja lopuksi tietenkin:
Kiitokset koko laitoksen henkilökunnalle puhelinvaihteen hoitajista alkaen!
Erityisesti mä hehkutan 017-osaston enkeleitä.Siellä on niin hyväsydämmistä ja huolehtivaista sakkia,että voivat ihan oikeasti paukutella henkseleitään!Mutta kun ovat kaikki naispuolisia,niin että jos kuitenkin sitten hyvällä omallatunnolla paukuttelevat rintaliivejään...Ja tämä kyllä kaikella kunnioituksella!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mihin sä sit joudut hoitoon jos toi suljetaan?
Jonnekin kauemmas?
Vaan niin se vaan menee tää maailma, että joillekin ihmisille tärkeitä toimintoja suljetaan ja sit joutuu kipujensa kans kauemmas,
Ei ole helppoa olla sairas, tässä liukuhihnamaailmassa?
Reumako sulla kinttuja jyrsii? Niveliäkö ne korjailee?
Täytyy myöntää etten tiedä kovinkaan paljon reumasta.
Olipa koskettava juttu. Tulit sitten itse asiasi kanssa esille, joten nostan hattua. Munkin ykköstyypin diabeteksestä tietää suunnilleen kaikki, jotka ovat palstaa seuraanneet.:-) Sukulaisissa ja tuttavissa on monta, joilla on sama sairaus kanssasi ja poikkeuksetta, he ovat elämänasenteeltaan positiivisia ihmisiä.
Jaaa, olen muuten minäkin joutunut aikoinaan viettämään yhden kesän Paimion parantolassa kun kovan keuhkokuumeen jälkitautina sain keuhkotaudin. Nooo, se nyt on vain meriitti kirjallisissa piireissä.
Samasta syystä aikoinaan isälläni meni vuosi samassa paikassa ja pysyväksi muistoksi jäi koko selän mittainen leikkausarpi, siihen aikaan kun ei ollut vielä antibiootteja hoitoa helpottamassa.
Toki tuon kesän jälkeen mielessäni päätin etten enää toista kertaa sinne mene. Varsin hämmentävä oli tuo kesä kun olin siellä potilaana ja kurssitoveri yliopistolta oli kesähoitajana. Ihan mukava likka, kylvetti potilaita mutta yhteisellä sopimuksella päätimme että en ollut niin huonossa kunnossa että hänen apuaan olisi tarvittu... ;-))
Ikävää kun ihmisiä vaan heitellään paikasta toiseen. Heinolassahan lopetettiin reumasairaalan toiminta.
Mutta asiasta toiseen. Katsoin Paimion sairaalan kuvaa netistä ja täytyy sanoa että siinä on upea rakennus. Kyllä Alvar Aalto osasi asiansa...
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4a/Paimio_Sanatorium2.jpg
Arkkitehti voisi pyörähtää haudassaan,jos saisi tietää parantolan lopetussuunnitelmista.Sehän on alunperin tehtykin ainoastaan sairaalakäyttöön.
Täysin samaa mieltä ollaan täällä päin! Itse en ole ollut missään leikkauksissa/hoidoissa, mutta pienempänä käytiin päiväkodin kanssa viihdyttämässä potilaita ja olen myöhemminkin sukulaisia siellä käynyt katsomassa. Paimion sairaala on niin hieno, siisti, iso ja historiallinen rakennus että ei tollaisista saisi luopua IKINÄ! Myös työntekijöiden työmatka tulee pitenemään mahdollisesti kun kaikki pikku hiljaa muuttaa pois, turun ahtaisiin tiloihin. Itse en suostu menemään kyllä Turkuun tai muuallekkaan jos sairastun! PRKL! Nytkin jos reumaosastotkin muuttavat Turkuun, ei jää kuin kuntoutus jäljelle, eli se tarkoittaa myös sitä että sairaalassa ei tehdä enää leikkauksia ja potilas määrätkin vähentyvät entisestään... Miten voi ihmistä näin paljon ärsyttääkkin tällainen asia ja miksei Tyks voi pitää jotain toimintaa sairaalassa esim. niin kuin vähän aikaa sitten (keuhko-, reuma- ja kuntoutusosastot) !?????????? siinäkin olisi jo jotain!