Mikä vl kulttuurissa on, jokainen vl puollustaa pedofiilia.
Onko sisäisesti pedofiilitapaukset "joka talossa"
niin yleisiä, että tuntuu hyvin yleisesti asiat mitättömiltä,
uskottomien ihmisten haukkumiselta "VAIN MEITÄ"
Onko sisäisesti pedofiilitapaukset "joka talossa"
niin yleisiä, että tuntuu hyvin yleisesti asiat mitättömiltä,
uskottomien ihmisten haukkumiselta "VAIN MEITÄ"
Vastaukset 9
Vanhimmat
kukaan vl puolustele pedofiliaa, ei todellakaan.
Kovasti täällä tietyt vl:t kehottavat lopettamaan keskustelun vl-pedofiliasta.
Miksi?
se ulospäin kiillä, halvalta joukoltahan tämä varmaan näyttää.
Ei se kovin korrektia ole vetää tänne jatkuvasti nimiä, ei se ole
uhrienkaan etu. Joillakin täällä on tarkoituksena mustamaalata
koko vl-liike.Kun ne on kuitenkin yksittäisiä tapauksia.
On tosiaan haluja lopettaa keskustelut vl pedofiileista.
Ilmeisesti häpeä on suuri
Vl-pedofiilien nimet esiin!
JOKAINEN lastenraiskaamisporukka näyttää halvalta, suorastaan halveksittavalta!
Turha sillä on rehennellä.
Kannattaisi lopettaa lasten raiskaaminen ensin. Puheet loppuvat sitten aikanaan. SRK:n järjestämillä vihaboikoteilla ne eivät ainakaan lopu!
Syntisten piiri ja vanhoillislestadiolaisuus
Vanhoillislestadiolaisille laki on sama kuin muillekin.
Vastine Helsingin Sanomien kirjoitukseen 1.5.2010. Helsingin Sanomat julkaisi lasten hyväksikäyttöä koskevan artikkelin "Syntisten piiri." (HS 1.5.2010). Artikkelissa kerrotaan, että kirkkomme vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä on tullut tietoon kymmeniä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia. Tiedot ovat murheellisia. Yksikin on liikaa. Kristillisyydessämme on kautta aikain ymmärretty ja opetettu, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on yksiselitteisesti synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on seksuaalirikollisen suojelu. Lasta on suojeltava kaikin tavoin. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen aikuisen tulee toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada mahdollinen tuhoisa kierre heti alkuunsa katkaistua.
Lestadiolaisten suhtautumisesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja uhrien kokemuksiin artikkelissa todetaan: "Vanhoillislestadiolaisilla on erilainen käsitys rikosoikeudellisesta vastuustaan, kuin muilla suomalaisilla. – Yhteisön jäsenet voivat suhtautua hyvinkin kylmästi väkivallan uhrin traumojen aiheuttamaan kärsimykseen.»
Vanhoillislestadiolaisille laki ja sen noudattaminen on sama kuin muillekin. Jumalan armahtama ihminen ei voi rikokseen langettuaan väistää vastuutaan lain edessä. Evankeliumihan opettaa meitä olemaan kuuliaisia voimassa oleville järjestyksille, kuten kirkkomme tunnustuksessa todetaan. "Tässä kuuliaisuudessa me toteutamme rakkauden käskyä." (Augsburgin tunnustuksen puolustus XVI).
Kärsivän kylmäkiskoinen kohtelu ei ole oikein. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai vaikkapa hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Meillä on täysi syy luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme sekä oikeusjärjestelmäämme ja niiden kykyyn auttaa myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Uhrille ja hänen läheisilleen tulee antaa kaikki heidän tarvitsemansa tuki, ja ohjata heidät ammattinsa osaaville auttajille. Apua tarvitsevat myös tekijä ja hänen läheisensä.
Kirjoituksessa esitetään myös väite, että "rippi ja vaitiolon oppi on keskeinen lestadiolaisuuden pimeiden puolien selittämisessä." Eräs haastateltava toteaa: "Kun tekijä pyytää tekoaan, vaikkapa lapsen hyväksikäyttöä anteeksi, niin sielunhoitaja julistaa absoluution eli synninpäästön. Sen jälkeen asiasta ei saa enää puhua.
Jumalan sana tuomitsee synnin, mutta tarjoaa katuvalle kuin muillekin armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen, vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia. Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta, mutta myös taitoa ja ryhtiä. Syntiin ~ ajautunut tarvitsee sielunhoitoa. Itse ripin olemus kertoo, että kysymyksessä on ripittäytyjän vilpitön aikomus luopua synnistä ja tarve tulla autetuksi, jotta synnin kierre katkeaisi. Rippiä ei saa käyttää synnin peitteeksi. Rikokseen syyllistynyt ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Rippi-isän tulee siis ohjata ja tukea häntä menemään poliisiviranomaisen luokse.
Vanhoillislestadiolaisten näkemys käy selväksi esimerkiksi vuoden 1979 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa Rovaniemellä pidetystä alustuksesta, jossa sanotaan: "Salaripissä saattaa tulla esiin asioita, jotka tulee korjata laajemminkin. Rippi-isän saarnaama evankeliumi antaa voiman asian korjaamiseen. Näin on silloin, jos on rikottu toista ihmistä tai esivaltaa vastaan. Jos toista ihmistä vastaan on rikottu, tulee halu korjata asia hänen kanssaan, mikäli se on mahdollista. Tarvittaessa asiat selvitellään myös maallisen esivallan kanssa."
Näin opetetaan myös tänään. Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan omakohtaista sydämen kristillisyyttä, jonka voimanlähde on yksin Kristuksen sovitustyö. Jumalan armo puolestaan opettaa hylkäämään jumalattoman elämän, mutta myös huolehtimaan lähimmäisistä oikeaa vastuuta kantaen.
Olavi Voittonen
SRK:n johtokunnan puheenjohtaja
Aimo Hautamäki
SRK:n pääsihteeri
Päivämies Nro 18, 5.5.2010
Lähde: vl-foorumi(Luettu 27.8.2011)
"Korppi ei toisen korpin päätä noki"