Lopun ajat

Miten meinasit päättää päiväsi? Itse kanssa siihen suuntaan menossa, ei maailma kiinnosta jostain syystä. Ikää 17.

Tarvittavat lääkkeet hommattu. Harmi vaan että sekään ei ole välttämättä onnistu (edelleenkään).

Ei tässä maailmassa auta, vaikka tekisi kaiken oikeinkin, voi silti joutua hyljeksityksi, poissavustetuksi töistä, opiskelupaikoista. Kaikille käy niin välillä. Toisaalta elämä kestää vaikka eläisi 70 vuotiaaksi sen pari miljardia sekuntia, kaipa tuon jaksaa katsoa loppuunkin? Jos kerran kuolema on lopulta melko varma muutenkin, tointaako sitä kiirehtiä. Voihan sitä myöhemmin ketä tahansa onnistaa. Voi löytää internetistä hienon ohjelman, esim. Rosetan kivi (Rosettas Stone), jolla voi opiskella 27 kieltä sana kerrallaan. Kun vaihtaa swa tiedosto lopun manuaalisesti/komennolla mp3 vahingossa ja soittelee mp3-soittimella hakemistoista. Voit tuon jälkeen törmätä mukavaan ulkomaailaiseen.

Minkälaisia lääkkeitä aloittaja hommasit?
Samahan se on kuolla, kuitenkin kuollaan joskus.

Siis sä heittelet paskasi ja roskasi toisten siivottavaksi! Ei ole itsekkyydellä mitään rajaa...

Homma hoidetaan oikeasti niin, että siivotaan omat jäljet ja jätetään muille kaikki mahdollimman siistinä pakettina. Pidä huolta, ettet jää haisemaan ja pilaamaan ympäristöäsi.

Sun toiminta kyllä vaikuttaa vaan uhkailulta, koska toimit noin huomionhakuisesti. Se että joku muu on menestynyt paremmin kuin sinä ei ole mikään syy tappaa itseään ;-D. Lapsellista. Olet vain kateellinen ja katkera.

Samanlainen tilanne täällä ikää 29. Et ole ainut. Olen kyllä ajatellut katsella maailmaa vielä jonkin aikaa. Ainakin tän syysloman ajan vielä.

pyh! Katsele vielä kauemmin :) Onko sinun asiasi nyt ihan lopullisesti pilalla? Oletko varma, että et jonain päivänä voisi löytää syitä elää? Lapsia, vaimon, lemmikin tai vaikka kivan työn?

Minun isäni tappoi itsensä kun olin lapsi ja itse olen miettinyt lukuisia kertoja, kuinka olisin voinut häntä auttaa. Hänellä oli kamala lapsuus, nuoruus ja aikuisuus.. Olisin halunnut autta häntää saamaan edes hyvän vanhuuden... En kerennyt... Uskon, että jos olisimme kerenneet, olisi hän voinut elää vielä monta ihanaa vuotta :)

Älä luovuta!

Elämä on turhaa, kun on saanut järjestettyä itsensä osattomaksi kaikesta. Kouluttautunut alalle, jolla minun ominaisuuksilla on mahdoton työllistyä. On todella tärkeää miettiä erittäin tarkasti mihin ammattiin on realistiset mahdollisuudet ja panostaa siihen 100 %, muuten käy tosi huonosti. Sitä ei silloin lukion jälkeen tajunnut. Olin vastuuton lapsi ja lapsi olen vieläkin. Minulle on käynyt todella huonosti. Jos pääsisin elämässä taaksepäin, en olisi koskaan opiskellut teknillisessä yliopistossa.

Sukulaisten ja muiden ihmisten ilkeyksiä on vaikea kestää. Mielelläni olen välittämättä heistä ja mahdollisimman vähän tekemisessä. Kun on liian huono mihinkään työhön, ei elämässä paljon toivoa ole. Rahaa ei ole elämiseen. Jos täältä voisi poistua helposti, sen tekisin. Antaa niiden elää jotka osaa, ne jotka ei osaa voivat lopettaa elämänsä. Yhteiskunnan pitäis järjestää jokin tabletti niille halukkaille, jotka eivät osaa elää tässä yhteiskunnassa (eivät kelpaa mihinkään työhön) helpon poispääsyn mahdollistamiseksi. Pakko ei olis tablettia ottaa, mutta sen sai jos haluais. Säästyis rahat ja turha sitä on kattella paskaa elämää montaa kymmentä vuotta. Hautauskulut ovat hyvin pienet verrattuna niihin kuluihin mitä yhteiskunnalle koituu elämän jatkamisesta. Joskus sitä kuolee kumminkin, niin voishan sitä lähteä jo nyt. Elämän edellytykset ovat hyvin vähäiset.

Suomessa on todella paljon ilkeitä ihmisiä, eikä se ole ihme kun taistellaan vähistä työpaikoista. Täällä pärjää nykyään vain kovalla pyrkyriasenteella ja tarvittaessa toisten ihmisten maahan polkemisella ja tuhoamisella. Suhteita pitää tietysti hoitaa niihin ihmisiin, joiden avulla pystyy kehittämään omaa "uraa". Tärkeää on osata hyötyä ihmisistä. Tyypillistä kokoomus meininkiä. Heikoille ihmisille ei ole mitään mahdollisuuksia täällä.

Lapsia: En voi hommata lapsia. En pystyisi koskaan huolehtimaan heistä. Minulla ei ole rahaa lapsiin.

Vaimon: Naiset eivät ole koskaan pitänyt minusta. Naiset ilkeilevät kaltaiselleni kaikesta syrjäytyneelle. Annan naisten olla rauhassa. Pystyn elämään ilman heitä.

Lemmikki: Vois olla ehkä realistisin näistä vaihtoehdoista. Tosin ei ole rahaa lemmikin ylläpitoon, kun ei ole oikein omaan elämiseenkään.

Työ: Haaveeksi on jäänyt. Eivät halua ottaa työkokeiluunkaan. Voishan sitä koittaa perustaa oman yrityksen, kun kukaan muu ei usko minuun. Tekis sitte komean konkurssin. Tuskin myöntävät pankista lainaa, eli se jäis varmasti sitte siihen. Täytyis yrittää tehdä liiketoimintasuunnitelma hyvin. Vois perustaa vaikka jonkun siivousfirman.

Viime vuonna keräsin mettästä marjoja ja sain niistä 450 €. Olin hetken aikaa tyytyväinen itseeni. Ilman työstä saatavia onnistumisen kokemuksia elämä on vaikeaa.

Itsemurhan teko vaatii todella vahvaa tahtoa ja määrätietoisuutta. Ei onnistu helposti ja saattaa olla myös todella kivulias. Sitten pitäis ottaa huomioon se, että ei aiheuta liikaa vaivaa toisille. Jossain muussa maassa tällaisella elämän menestyksellä olisin kuollut jo nälkään. Vanhemmille aiheuttaisin varmaan eniten surua itsemurhallani, muille kuolemani ei paljoa merkitsisi. Vahvoilla mielenterveyslääkkeillä pystyy pitämään itsemurha-ajatukset poissa, vaikka menisi kuinka huonosti.

Jos oikeasti olet sitä mieltä että haluat tappaa itsesi, niin tule tänne keskustelemaan tavoista ja mihin se sitten johtaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3493

Jos suvussasi on diabetestä ja sinulle määrätään risperdal (psykoottisiin oireisiin) tuloksena on varma kuolema eli vaikea masennus diabetes. Tappaa hitaasti mutta varmasti.

Joo aloittajana kirjoitellaan... elikkä, lääkket ja viina eivät ole pysyneet sisällä useamman yrityksen jälkeenkään, aikaiseksi saatu ainoastaan parin päivän sekavuus tilat joista ei mitään muistikuvia, joten "fyysinen" tapa enää nykyään harkinnassa.. vaatii todellakin pokkaa..

Väitän myös että nää nykyajan sosiaalisetmediat sotkee ihmisen elämää aivan h*vetisti.. vetäkööt siitä sitten johtopäätöksensä kukin.. ennen on ollut helpompaa.