PERUSSUOMALAISET ESITTÄVÄT

EU-maiden ulkopuolisten henkilöiden, yritysten ja yhteisöjen kiinteistöomistusoikeuksien rajoittaminen
Eduskunnalle

EU:n ulkopuolisista maista erityisesti venäläisten omistukseensa hankkima maa- ja kiinteistöomaisuus on kasvanut Suomessa sellaisiin mittasuhteisiin, että sen vaikutukset erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomessa eivät nykytilanteessa ole pelkästään positiivisia. Epäoikeudenmukaista ja vastavuoroisuusperiaatteiden vastaista on myös se, että Venäjän lähialueilta suomalaiset eivät voi ostaa tai omistaa maaomaisuutta tai muita kiinteistöjä, kuten venäläiset Suomesta.

Aiheesta on aiemmin tehty lakialoite (LA 35/2009 vp - Markku Rossi /kesk) ja kirjallinen kysymys (KK 1099/2010 vp - Pertti Hemmilä /kok), johon oikeusministeri Tuija Brax on antanut vastauksensa 2.2.2011. Ministerin antamassa vastauksessa todettiin, että viimeiset rajoitukset poistettiin 1.1.2000, kun laki 1613/1992 kumottiin. Kumoamislain perusteluissa on todettu silloisen tilanteen mukaan, "ettei rajoituksia voida pitää perusteltuina myöskään unionin ulkopuolisiin maihin nähden". Sen jälkeen tilanne on muuttunut voimakkaasti. Vastauksessa ei huomioitu myöskään vuonna 2004 alkaneen ostoryntäyksen suuria vaikutuksia Itä- ja Kaakkois-Suomen alueilla, vaan vertailu suoritettiin koko Suomen kiinteistökantaan, mikä on omiaan vääristämään tilannekuvaa em. alueilla.

Venäjän presidentin 9.1.2011 antama ukaasi, jolla kielletään ulkomaalaisilta maakiinteistöjen omistaminen Suomen lähialueilla, mitätöi tältä osin myös tasa-arvoisuuden ja vastavuoroisuuden periaatteiden noudattamismahdollisuudet maiden välillä.

Liittymisasiakirjan 87 artikla ei myöskään velvoita Suomea sallimaan kiinteistöjen myyntiä EU:n ulkopuolisille tahoille. Useissa Euroopan maissa kiinteistöjen hankkimiselle on asetettu erilaisia ehtoja. Tanskassa ulkomaalaiset joutuvat anomaan lupaa kiinteistöjen ostolle oikeusministeriöstä. Kreikassa tarvitaan puolustusministeriölle osoitettava hakemus ja selvityksiä ostoaikeiden tarkoitusperästä. Sveitsissä lupaa täytyy hakea usealta eri viranomaiselta aina paikallistasolta liittovaltion tasolle saakka. Ahvenanmaan asettamat rajoitteet on myös osoitus rajoitusten sallimisesta EU:n sisällä.

Vuoteen 2008 jatkunut venäläisten hankkimien kiinteistöjen määrän huima nousu taittui hiukan laman vaikutuksesta, mutta noin 800 kiinteistön ostamisen vuosivauhti voi jatkua tulevaisuudessakin. Tällaisen kiinteistömassan siirtyminen vuosittain ulkomaiseen omistukseen suhteellisen suppealla alueella Itä- ja Kaakkois-Suomessa on johtanut ja johtaa yhä haasteellisempiin tilanteisiin näillä alueilla. Maanmittauslaitoksen tilastot osoittavat tarkemmin, millaisista volyymeista on kysymys.

Yhtenä seurauksena on ollut mm. se, että kiinteistöjen markkinahinnat ovat tästä syystä nousseet niin korkeiksi erityisesti venäläisten eniten suosimilla alueilla, että suomalaiset eivät useinkaan pysty kilpailemaan samoista kotimaansa kohteista. Laajasti on myös esiintynyt vahvoja epäilyjä rahanpesun ja harmaan talouden liittymisestä moniin kiinteistökauppoihin. Viimeksi mainituista lieveilmiöistä pitävän näytön saaminen on ollut vaikeaa, koska näiden tutkintaan ei ole ollut riittävästi resursseja.

On olemassa suuri vaara, että yhä suurempien kiinteistömassojen siirtyessä Suomesta ulkomaiseen omistukseen syntyy aiemmin arvaamattomia seurauksia, kuten on tapahtunut suurten pörssiyhtiöiden omistuksen siirtyessä pääosin ulkomaiseen omistukseen.

Ulkoasiainministeriön johtama selvitysprosessi on jatkunut tämän aihealueen problematiikan selvittämiseksi jo pitkään (PKT 137/2010 vp) ilman merkittävää tulosta. Täten epätietoisuus omistamisoikeuksista lisääntyy sekä Suomessa että Venäjällä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla kontrolloidaan ja rajoitetaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen maa-alueiden ja muiden kiinteistöjen osto- ja omistusoikeutta Suomessa. Tämä koskee erityisesti niitä maita, joissa suomalaisilla ei ole yhtäläisiä oikeuksia kiinteistöjen ja maa-alueiden ostoon ja omistukseen.

Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2011
Reijo Tossavainen /ps
Pirkko Mattila /ps
Pentti Kettunen /ps
Reijo Hongisto /ps
Ari Jalonen /ps
Kimmo Kivelä /ps
Osmo Kokko /ps
Kauko Tuupainen /ps
Ville Vähämäki /ps
Jussi Halla-aho /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Jussi Niinistö /ps
Maria Lohela /ps
Ritva Elomaa /ps
Laila Koskela /ps
Lea Mäkipää /ps
Martti Mölsä /ps
Juho Eerola /ps
James Hirvisaari /ps
Ismo Soukola /ps
Pietari Jääskeläinen /ps
Tom Packalén /ps
Timo Soini /ps
Jari Lindström /ps
Mika Niikko /ps
Olli Immonen /ps
Kaj Turunen /ps
Juha Väätäinen /ps
Anne Louhelainen /ps
Hanna Mäntylä /ps
Arja Juvonen /ps
Teuvo Hakkarainen /ps
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
Anssi Joutsenlahti /ps