Nykyään melko suuri osa autoista muuttuu kuljettajiensa käsissä vihamielisiksi hyökkäysvaunuiksi. Tämä ilmenee mm. seuraavasti:
- Hyökätään täydellä vauhdilla edellä ajavan imuun ja hiillostetaan tätä mm. asunto- ja teollisuusalueilla, lähestyttäessä kiertoliittymää, moottoritien päättyessä, lähestyttäessä isoa risteystä tai liikennevaloja ja käännyttäessä risteyksestä toisen perään.
- Ei ennakoida esimerkiksi kauempana näkyvän rekan aiheuttamaa hidastumista. Sen sijaan ajetaan edellä ajavan kantaan tyyliin "minähän en minkään rekan takia ala hidastella, vaan jos en pääse ohi, niin tulen sitten läpi".
- Jarrutetaan ylipäätään viime tipassa liikennevaloihin, kiertoliittymiin jne. Jos edellä ajava hidastaa esim. liikennevaloihin järkevästi ennakoiden, takana hiillostava hätähousu vaihtaa usein viereiselle kaistalle, jos se on tyhjä. Tämän hyöty on usein olematon: järkevästi ennakoiva voi päästä jatkamaan liikennevaloista pysähtymättä, kun hätähousu joutuu kiihdyttämään pysähdyksistä.
Mistä moinen hyökkäily, viime tipassa jarruttaminen ja toisen hiillostaminen johtuvat? Onko muka aina niin kova kiire? Onko nykyautoissa liikaa tehoa ja liian hyvät jarrut? Onko viime kädessä kyse kuljettajien moukkamaisuudesta ja taitamattomuudesta?
Monen mielestä autossa pitää olla sen verran tehoa, ettei "jää jalkoihin". Mistä moinen heikkoa itsetuntoa ilmentävä asenne kumpuaa? Oikeuttaako se sitten ajamaan itse niin, että edellä ajava tuntee jäävänsä jalkoihin? Saako siitä jonkinlaista sairasta alistamisen tyydytystä, jota ei saa millaan muulla elämänalueella?
Jos ajaa järkevästi ennakoiden ja rauhallisen jouhevasti (mutta ei matelemalla), on aivan sama, ajaako vanhalla imudieselillä vai uudella ylitehoisella perheautolla, niin perään liimautuu aina joku hätähousu hiillostamaan.
Hiillostajien ja hyökkäilijöiden edessä kannattaa vain pysyä rauhallisena ja ajaa omalla jouhevalla ja ennakoivalla tyylillään. Hyökkäily ja painostus toki ärsyttävät, mutta voi vain kuvitella, paljonko itsekästä hiillostajaa sapettaa se, ettei hän voi ajaa omalla tavallaan. Verenpainehan siinä nousee.
Kukaan ei ole täydellinen kuljettaja, mutta esim. tavaksi muodostunut hiillostaminen ei ole koskaan vahinko, vaan tietoinen valinta. Se taas perustuu liikenneasenteeseen, jota voi muuttaa, jos vain haluaa.
- Hyökätään täydellä vauhdilla edellä ajavan imuun ja hiillostetaan tätä mm. asunto- ja teollisuusalueilla, lähestyttäessä kiertoliittymää, moottoritien päättyessä, lähestyttäessä isoa risteystä tai liikennevaloja ja käännyttäessä risteyksestä toisen perään.
- Ei ennakoida esimerkiksi kauempana näkyvän rekan aiheuttamaa hidastumista. Sen sijaan ajetaan edellä ajavan kantaan tyyliin "minähän en minkään rekan takia ala hidastella, vaan jos en pääse ohi, niin tulen sitten läpi".
- Jarrutetaan ylipäätään viime tipassa liikennevaloihin, kiertoliittymiin jne. Jos edellä ajava hidastaa esim. liikennevaloihin järkevästi ennakoiden, takana hiillostava hätähousu vaihtaa usein viereiselle kaistalle, jos se on tyhjä. Tämän hyöty on usein olematon: järkevästi ennakoiva voi päästä jatkamaan liikennevaloista pysähtymättä, kun hätähousu joutuu kiihdyttämään pysähdyksistä.
Mistä moinen hyökkäily, viime tipassa jarruttaminen ja toisen hiillostaminen johtuvat? Onko muka aina niin kova kiire? Onko nykyautoissa liikaa tehoa ja liian hyvät jarrut? Onko viime kädessä kyse kuljettajien moukkamaisuudesta ja taitamattomuudesta?
Monen mielestä autossa pitää olla sen verran tehoa, ettei "jää jalkoihin". Mistä moinen heikkoa itsetuntoa ilmentävä asenne kumpuaa? Oikeuttaako se sitten ajamaan itse niin, että edellä ajava tuntee jäävänsä jalkoihin? Saako siitä jonkinlaista sairasta alistamisen tyydytystä, jota ei saa millaan muulla elämänalueella?
Jos ajaa järkevästi ennakoiden ja rauhallisen jouhevasti (mutta ei matelemalla), on aivan sama, ajaako vanhalla imudieselillä vai uudella ylitehoisella perheautolla, niin perään liimautuu aina joku hätähousu hiillostamaan.
Hiillostajien ja hyökkäilijöiden edessä kannattaa vain pysyä rauhallisena ja ajaa omalla jouhevalla ja ennakoivalla tyylillään. Hyökkäily ja painostus toki ärsyttävät, mutta voi vain kuvitella, paljonko itsekästä hiillostajaa sapettaa se, ettei hän voi ajaa omalla tavallaan. Verenpainehan siinä nousee.
Kukaan ei ole täydellinen kuljettaja, mutta esim. tavaksi muodostunut hiillostaminen ei ole koskaan vahinko, vaan tietoinen valinta. Se taas perustuu liikenneasenteeseen, jota voi muuttaa, jos vain haluaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jep, hyökkäilyä näkee varsinkin moottoriteiden kiihdytysrampeilla. Aina sieltä on joku sankari tunkemassa ohi melkein kiihdytyskaistan alussa.
Tähän liittyen: kiihdytyskaistalta ei ole pakko mennä moottoritielle heti kun mahdollista. Suurin osa tuntuu hätäilevän moottoritielle liittymisessä, vaikka kiihdytyskaista jatkuisi vielä pitkään.
on ja tuo johtuu siitä, että kovinkaan moni ei osaa kiihdyttää sitä autoaan mahdollisimman nopeasti nopeuteen jolla on turvallista liittyä moottoritielle. Itse liityn moottoritielle mahdollisimman nopeasti, ei ole mitään järkeä ajaa kiihdytyskaistaa loppuun asti, jos pystyy turvallisesti liittymään aikaisemminkin. Parasta tehokkaassa autossa onkin mielestäni se, että moottoritielle liittyminen on turvallisempaa, edellyttäen tietysti että edessä kukaan ei ole jarruna. Tekee muuten ihan hyvää sille 1.6l kinnerillekin välillä antaa kierroksia ja kiihdyttää kunnolla.
Liikaa tehoa väärissä käsissä on myös tuota. Vaikka munkin työajokoslassa
on jopa tehoa niin en voi aina enkä edes halua polkea jalka suorana kun
ei se kyydissä olijoille ole kovin mukavaa.
Ajan ambulanssia ja se talla pohjassa ajaminenkaan motarilla
mitään herkkua ole, aina tulee joku eteen ja vauhti pumppaa koko
ajan mutta pakko se on jalkasuorana joskus ajaa kun kyydissä oleva on henkihieverissä ja apua löytyy vasta sairaalasta jos edes sieltäkään.
Nykyään oikein uskalla enä ajaakkaan kovaa kun se on hirvee mälli
jos joku ajaa motarilla eteen 100 vauhdilla kun ajat 160km/h, siinä lentää kyllä kaikki sitten suolia myöten pitkin puita. Kun niitä
eteen vetäviä juntteja riittää jotka ei näe mitään eikä kuule vaikka
ovat parhaassa iässä iältään. Sitten ihmetellään miksi ambulanssi junnaa ohituskaistalla 120km/h.. on sitä joskus saanu soitella poliisia hätistää
persekärpästä pois kun mikään nopeus ei riitä, ajat 170km/h alamäessä niin eikun joku roikkuu auton mitan päässä, eikä ole uskomatonta no mutta ei siis yleistä tokikaan että yleistäisin.
Se on niin mageeta ajaa sporttisesti skodalla ja kuvitella sen olevan audi ja audihan se oikeasti onkin.
Jos ajelee vanhalla turbottomalla dieselillä, ei ole mieltä yrittää revittää moottoritielle heti kun mahdollista. Kun käyttää kiihydytyskaistan järkevästi ja täysimittaisesti ja omaa hyvän liikennesilmän, tehottomallakin kotterolla pääsee sujuvasti ja turvallisesti moottoritielle. Ei ole koskaan tarvinnut pysähtyä kiihdytyskaistan päähän, kuten moni ylivarovainen sankari tekee - vaikka tehoa on eittämättä paljon enemmän.
Lisäksi moni kyllä on änkeämässä takaluukusta läpi, kun ollaan kiihdyttämässä moottoritielle, ja toisaalta kun, poistutaan jostakin liittymästä pienemmälle tielle. Sen sijaan 120:n todellinen vauhti tuntuu olevan monelle liikaa moottoritiellä. Minne se kiire yhtäkkiä unohtuu, kun kerrankin saisi ajaa reipasta vauhtia?
Mulla oli joskus 44kw imudiesel jetta, ja kyllä sen siihen liikenteen vauhtiin sai jos vain uskalsi piiskata.
Mutta kun fiksu ja järkevä ihminen ei tietenkään päästä kampiakselin kierroksia ylittämään 2000/min, koska se saastuttaa luontoa ja kuluttaa moottoria tarpeettomasti. Joku voi nähdä että säälittä revitellään ja sitten jälleenmyyntiarvokin laskee. Vaikka mieli tekisikin ryntäyttää, niin papiljoottikojootti siinä matkustajan paikalla kyllä pitää huolen, että mihinkään sikailuun ei liikenteessä ryhdytä. Joku voi nähdä ja sitten työpaikalla supistaan että "tuon mies on hunsvotti".