Hei,
Olen siis lähisuhderiippuvainen ja etsin kaverikseni toista lähisuhderiippuvaista joka haluaisi oikeasti viettää aikaa kanssani mahdollisimman paljon. Eniten netissä tapaamissani ihmisissä häiritsee se että joko he ovat niin passiivisia(ujoja tms.) että jättävät tapaamiset kesken tai ovat muuten vaan hirveän kiireisiä etteivät jaksa sopia tapaamisia.
Olen 28v hetero mies luotettava, rehellinen, avoin, sosiaalinen, terve ja toimeentuleva. Asun Helsingin seudulla. Saat olla sekä mies tai nainen. Sovitaan että ihanne ikäsi voisi olla n. 20 - 40. Toivon myös että olisit myös itse aktiivinen ja rohkea tapaamisten sopimisessa. En itse jaksa pidemmän päälle vetää passiivisia ja sisäänpäinkääntyneitä sohvaperunoita ulos.
Kommentit ja yhteydenotot tähän viestiketjuun tai osoitteeseen [email protected]
Olen siis lähisuhderiippuvainen ja etsin kaverikseni toista lähisuhderiippuvaista joka haluaisi oikeasti viettää aikaa kanssani mahdollisimman paljon. Eniten netissä tapaamissani ihmisissä häiritsee se että joko he ovat niin passiivisia(ujoja tms.) että jättävät tapaamiset kesken tai ovat muuten vaan hirveän kiireisiä etteivät jaksa sopia tapaamisia.
Olen 28v hetero mies luotettava, rehellinen, avoin, sosiaalinen, terve ja toimeentuleva. Asun Helsingin seudulla. Saat olla sekä mies tai nainen. Sovitaan että ihanne ikäsi voisi olla n. 20 - 40. Toivon myös että olisit myös itse aktiivinen ja rohkea tapaamisten sopimisessa. En itse jaksa pidemmän päälle vetää passiivisia ja sisäänpäinkääntyneitä sohvaperunoita ulos.
Kommentit ja yhteydenotot tähän viestiketjuun tai osoitteeseen [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tiedostat olevasi lähisuhderiippuvainen niin hae apua. Tosin en tuollaista persoonallisuushäiriötä tunnista, läheisriippuvaisuus on psykiatrinen diagnoosi mutta ei lähisuhderiippuvuus. Joka tapauksessa riippuvuus rajoittaa elämää joten velvollisuutesi on joko hakea apua tai opetella elämään riippuvuutesi kanssa, mutta missään nimessä et saa vetää toista ihmistä sairauteesi mukaan.
Oikeastaan en haluaisi lähteä medikalisoimaan tilaani, koska haluan päästä elämässäni eteenpäin ja käyttää aikani uusien ihmissuhteiden solmimiseen. En halua tuhlata aikaani harrastuksilta esim. millekkään psykologille koska en voi olla varma onko siitä ylipäätään hyötyä. Mielestäni liika yksin ajattelu, tiedostelu ja pohtiminen vain ahdistaa ihmistä. Siksi on parempi hakea täältä netistä vertaistukea jolloin toinenkin yksinäinen hyötyy minusta. Tarpeen tullen osaan kyllä antaa toiselle omaa rauhaa kun hän sitä näyttää kaipaavan, mutta tällä palstalla kyse taitaa harvemmin edes olla siitä.
Tottapuhuen mun elämä on muuten ihan kunnossa, mutta mun on hirveän vaikea sietää yksinoloa. Koen olevani syrjäytymisvaarassa jos en löydä seuraa joka on halukas tutustumaan ja solmimaan pitempiaikaista tiiviimpää tuttavuutta. En ymmärrä miksi niin moni suomalainen haluaa käpertyä viettämään aikaa pääasiassa omissa oloissaan? Eikö se ole epäterveellistä jos verrataan muihin kulttuureihin?
Otan mielelläni vastaan lisää kommentteja ja yhteydenottoja.
Lisää vastauksia voi lähettää edelleen...
Hei
En kaverikisi sinulle tyrkytä, mutta olen samaa mieltä. En ole ikinä ymmärtänyt että eron jälkeen pitää olla yksin ja eheytyä. Siinähän ehtisi joutua hoitoon. Siitä vaan heti kumppani. En noin selkeästi toista läheisriippuvaista hakenut, mutta sellaisen sain. Viikko touhutaan omiamme, kun on paljon töitä ja harrastuksia, mutta koko viikonloppu (ja joskus viikollakin jos ikävä yllättää) ollaan kuin p ja p. Jos on uhkana että ei saada olla yhdessä, niin pelottaa ja jos on ihan pakko joskus olla erossa, niin persuuksilleen menee koko viikonloppu. Paljon hellyyttä, kosketusta ja sopivasti seksiä. Ai että on mukavaa, eikä tunne yhtään itseään mielenterveysongelmaiseksi eikä tarvii lääkkeitä. Paremminkin tuntuu että tämä se vasta on luonnollista. Toivottavasti sinullekin löytyy oma riippuja.