Kulumassa oleva elokuu lähentyy loppuaan kohti, koulutkin ovat jo alkaneet aikapäiviä sitten; ja nyt jo mua alkanut v.......aaan ihan siis niin syvästi.
Tää tunne iski ihan tossa toissa päivänä, et taasen alkaa pitkä ja pimeä kausi, jota lumi jossain vaiheessa joulun lähestyessä valaisee, jos vielä sittenkään, kuulema tuloillaan leuto talvi, toivottavasti ei kovin vähäluminen kuitenkaan.
Mut siis tää alkava syksy nyt jo jurpittaa, ja yksinäisyyskin joltakin osin, olen avioiliitossa mieheni kanssa, mutta hän on arkipäivät töissä, ja mä kulutan aikaani kotosalla yksin työttömänä. En ole ollut kohta kymmeneen vuoteen palkkatöissä, joten ei paljon kohota mieltä sekään, saatika että olen tässä vuosien varrella saannut kärsiä jo terveytenikin menetyksistä osittain, jotka ovat osaltaan verottaneet psyykkistäkin voimaa, mutta ilman psyykelääkitystä olen vielä pärjäillyt. Jotenkin vaan taasen tuntuu, ettei jaksais, vaikka kuitenkin on pakko jaksaa....
Ainut naapurikin (nainen) on sairaalassa ollut jo pitkään, eikä ole hänenkään seuraa enää tässä s...n vanhusten asuttamassa taloyhtiössä.
Eikä mulla ole tällä hetkellä ketään oikein tuttavaystävää tässä samassa kaupungin osatossa, paraskin ystävä asuu toisaalla, ja sen verran kauempana, ja kiireisenä työssä käyvänä ihmisenä ei liikene aikaa, eikä jaksamistakaan seurustella mun kanssa kovin usein. Pääasiassa nökötän mieheni kanssa, ja menemme yhdessä jonnekin milloin minnekin, jos menemme ylipäätänsä mihinkään. Kaupassa käyntejä en laske virkistäytymiseksi.
En jaksa lukea kirjojakaan enää siihen malliin kuin ennen, enkä aina jaksa ristisanatehtäviäkään täytellä. Tämä nettin ääressä istuminen on melko paljon aikaani vievää nykyisin, kuuntelen musiikkia samalla kun surffailen täällä. Muualla asuvien aikuisten lasteni kanssa mesettelen silloin tällöin jne.Telkkaria katson enää aniharvoin; ei sieltä tule yksinkertaisesti katsottavaa mun makuuni, vaikka kanavia on enemmän kuin milloinkaan.
Onks muita samoin aatoksin kuin mä täällä palstoilla?
Ottaako pattiin?
Tää tunne iski ihan tossa toissa päivänä, et taasen alkaa pitkä ja pimeä kausi, jota lumi jossain vaiheessa joulun lähestyessä valaisee, jos vielä sittenkään, kuulema tuloillaan leuto talvi, toivottavasti ei kovin vähäluminen kuitenkaan.
Mut siis tää alkava syksy nyt jo jurpittaa, ja yksinäisyyskin joltakin osin, olen avioiliitossa mieheni kanssa, mutta hän on arkipäivät töissä, ja mä kulutan aikaani kotosalla yksin työttömänä. En ole ollut kohta kymmeneen vuoteen palkkatöissä, joten ei paljon kohota mieltä sekään, saatika että olen tässä vuosien varrella saannut kärsiä jo terveytenikin menetyksistä osittain, jotka ovat osaltaan verottaneet psyykkistäkin voimaa, mutta ilman psyykelääkitystä olen vielä pärjäillyt. Jotenkin vaan taasen tuntuu, ettei jaksais, vaikka kuitenkin on pakko jaksaa....
Ainut naapurikin (nainen) on sairaalassa ollut jo pitkään, eikä ole hänenkään seuraa enää tässä s...n vanhusten asuttamassa taloyhtiössä.
Eikä mulla ole tällä hetkellä ketään oikein tuttavaystävää tässä samassa kaupungin osatossa, paraskin ystävä asuu toisaalla, ja sen verran kauempana, ja kiireisenä työssä käyvänä ihmisenä ei liikene aikaa, eikä jaksamistakaan seurustella mun kanssa kovin usein. Pääasiassa nökötän mieheni kanssa, ja menemme yhdessä jonnekin milloin minnekin, jos menemme ylipäätänsä mihinkään. Kaupassa käyntejä en laske virkistäytymiseksi.
En jaksa lukea kirjojakaan enää siihen malliin kuin ennen, enkä aina jaksa ristisanatehtäviäkään täytellä. Tämä nettin ääressä istuminen on melko paljon aikaani vievää nykyisin, kuuntelen musiikkia samalla kun surffailen täällä. Muualla asuvien aikuisten lasteni kanssa mesettelen silloin tällöin jne.Telkkaria katson enää aniharvoin; ei sieltä tule yksinkertaisesti katsottavaa mun makuuni, vaikka kanavia on enemmän kuin milloinkaan.
Onks muita samoin aatoksin kuin mä täällä palstoilla?
Ottaako pattiin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko teillä autoa ja normaalin verran rahaa?
Voisit kokeilla mennä jonnekin itseksesi ajelemaan, pois kaupungistasi, ja varata vaikka hotellin ihan vaan sen takia että saisit olla jossain muualla yötä? Kesällä voisi mennä telttailemaan ja niin edes päin mutta sen aika taitaa olla taas ohi talven ajaksi..
Televisio todellakin on aika tappavaa nykyään.. itsellä ei ole ollut telkkaria aikoihin kun uudessa kämpässä ei toimi antennipistokkeet, pari päivää katsoin televisiota putkeen muualla ja se oli kamalaa :)
Uskaltaisitko mennä, vaikka autonkin puutteessa niin junalla, toiseen kaupunkiin tapaamaan uusia ihmisiä? Jos vaikka täämn kautta löytäisit samankaltaista seuraa itsellesi. Jos ystäväsi on kiireinen töissä, niin voisit ehkä mennä heidän luokseen kyllään, jos se siis vain on mitenkään mahdollista..?
Auto on, mutta kun se ainut automme on arkisin mieheni työpaikan parkissa about työmatkoineen päivineen 9 tuntia. Iltaisin sitten taasen ei niinkään viitsi yksin lähteä mihinkään autollakaan, kun aviomies on kotona seuranani. Toisekseen rahaa on kyllä, mutta itselläni ei tuloja.
Ja eihän tässä nyt ole kesäajan vietosta kyse, vaan tän alkavan pimeän kauden eli syksyn, ja ilmojenkin kylmettyä ei kait tässä nyt telttailemaan haluta lähteä. Telttailua en muuten kesäisinkään harrasta, vaan kuluneenakin kesänä olimme mieheni loman aikana hotellissa ja vuokramökillä.
Junaillen voisin vaikkapa lähteäkin kylästämään viikollakin, mutta jotenkin sekin tuntuisi oudolta lähteä yksin, kun olen niin tottunut lähtemään esim. sukuloimaankin viimeiset noin 25 vuotta mieheni kanssa ja aikoinaan myös lastemme kanssa.
Parhainta naisystävääni tapaankin silloin tällöin, mutta tapaamisemme sopivat vain hänen aikataulujensa puitteissa.
Jatkan vielä, että tänään otti oikein urakalla pattiin melkein koko päivän herättyäni vasta puolen päivän aikoihin. Olis ees töihin meno maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina. Lauantaina ja sunnuntaina oliskin sitten ihan vaihtelua vaikkapa pelkkä kotona oleskelu.
Ottaa pattiin syksyn alkaminenkiin niin hiivatisti!!!
Onko lähelläsi jotain aikuiskoulutusta? Siinä olisi mukavaa ja rentoakin tekemistä viikolle.
Se on rankkaa, kun työttömällä ei ole lomia vai miten se sanonta menee.. :/
Itsellä on ollut aika rankka kesä, ja tänään alkaa koulu. Se on edes jotain, jonka avulla ehkä selviän eteen päin, toivon ainakin niin.
Onnea tekemisen etsintään, toivotaan että jaksetaan pimeän talven ylitse.
Olen saannut noista työttömille suunnatuista kursseista aivan tarpeekseni. Olen niillä ollut useammankin kerran, ja täytyy myöntää, etteivät todellakaan ole mitään mielenkohentavia mestoja, vaan päinvastoin muita kolleegoja tavatessaan, työttömyys tuntuu vieläkin ahdistavammalta. Niillä kursseilla kun saa tavata vieläkin pahemmassa tolassa niin taloudellisesti kuin muutoinkin lojuvia työttömiä ihmisiä.
Tarkoitinkin nyt ihan oikeaa koulutusta. Itse käy esimerkiksi lukiota, ja olen 25-vuotias.. Koulussani käy 50-60-vuotiasta porukkaa, lähes jokaisella kurssilla on ainakin yksi vanhempi henkilö.
Sieltä saa kavereita ja jotain yhteistä tekemistäkin.
Mutta ihan ammattitutkintojakin on mahdollista mennä hakemaan. Lukioni taisi maksaa 100 euroa lukukausi, itse en maksa mitään koska suoritan ylioppilastutkintoa. Jo viidettä vuotta kohta... Elämä ei aina ole niin yksinkertaista.
Kannattaa katsella netistä jotain tuonsuuntaisia juttuja, en tiedä missä asut, mutta tampereella on kaikenlaista, esimerkiksi kansanopistojen kursseja, Ahjolan kurssejakin esimerkiksi. SIellä tapaa kaikenlaista porukkaa.
Syyskuu lähenee ja löytyyhän sieltäkin ihana ruskan täyttämä värikäs luonto, ensimmäisen kuuran henkäykset pakkasaamuissa, yölliset kuutamo ja tähtitaivas...lämpökynttilöitä voi poltella ja kääriytyä ihanan pehmoisen peiton alle mietiskelemään omaa olemassaoloaan. Ystävätkin ovat tärkeitä, tässä yksi tie nettideittailussa rakentaa siltaa ja saada lohdutusta muilta yhteiselle taipaleelle "eksyneiltä"...
Kuvailemasi on kyllä ihan totta ja erittäin hyvin toteututettavissa meikäläiselläkin, onhan tässä tätä aikaa, jouten ollen öllötellen, työttömänä.:)
Big brother alkoi eilen. Siinä se kolme kuukautta meneekin sitä kattellessa. Töitä tästä maasta tuskin helpolla irtoaa et lusmuilun parissa menee koko syksy.
Niin alkoi, ja aion katsoa jokaikisen kerran, jos ei oo sitten jotain muuta yllättävää sillä aikaa.
Onneksi on sentään jotain telkkaristakin kateltavaa, vaikkei toi BB:kään nyt niitä valopäisimpiä ohjelmia ole, mut toljottaahan tuota ja ihmettelee asukkaiden tokaisuja ja touhuja.
Marjastus, sienestys, lukeminen, leipominen, liikunta, kyläily, vapaaehtoistyö, siinä joitakin ehdotuksia nuorelta eläkeläiseltä.