Onko teillä koskaan sellaista oloa, että sekoatte ja hajoatte henkisesti? En tarkoita, että teille puhkeaa jokin psykoosi tai virallisen diagnoosin omaava mielenhäiriö, vaan tarkoitan sellaista yleistä tunnetta, että sekoatte.
Minulle tulee tälläinen olo joskus, kun olen tapellut sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en erityisemmin haluaisi tapella. Minulle tulee tälläinen olo joskus väiteltyäni internetin välityksellä. En tarkoita sellaisia "väittelyitä", jotka menevät vain toisen osapuolen haukkumiseksi, vaan ihan asiallisia keskusteluita. Kognitiivinen dissonanssi selittää tuon väittelystä tulevan sekoamisen tunteen ainakin osittain, mutta entä sellaisissa tilanteissa, joissa minä olen täysin niskanpäällä eli vastapuolen argumentit on kumottu ja omat ovat pystyssä? Joskus tämä sekoamisen tunne tulee jopa silloin, kun koneeni ei toimi kunnolla. Ihan niin kuin tietokone olisi vakavasta sairaudesta kärsivä ihminen, jonka huonoa kuntoa en kestäisi.
En tiedä saako kukaan selvää siitä, mitä minä tarkoitan, mutta toivoisin, että voisimme saada aikaiseksi jonkinlaista keskustelua tästä sekoamisen ja hajoamisen tunteesta. En usko, että olen ainoa, joka kärsii tästä, sillä olen joskus kuullut muidenkin valittavan tästä. Joskus joku on ehdottanut tuon sekoamisen tunteen lähteeksi stressiä, mutta stressi ei mielestäni kuulosta kovinkaan realistiselta selitykseltä, sillä minulla on ollut useasti elämäni aikana ihan kunnon stressiä, ja se ei tuota tuollaista oloa. Haluan tietää tämän yleisen sekoamisen tunteen lähteen, koska sitten voin nähdä sen objektiivisena asiana, jota voin hallita.
En keksinyt parempaa aluetta, joten päätin laittaa tämän tänne.
Minulle tulee tälläinen olo joskus, kun olen tapellut sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en erityisemmin haluaisi tapella. Minulle tulee tälläinen olo joskus väiteltyäni internetin välityksellä. En tarkoita sellaisia "väittelyitä", jotka menevät vain toisen osapuolen haukkumiseksi, vaan ihan asiallisia keskusteluita. Kognitiivinen dissonanssi selittää tuon väittelystä tulevan sekoamisen tunteen ainakin osittain, mutta entä sellaisissa tilanteissa, joissa minä olen täysin niskanpäällä eli vastapuolen argumentit on kumottu ja omat ovat pystyssä? Joskus tämä sekoamisen tunne tulee jopa silloin, kun koneeni ei toimi kunnolla. Ihan niin kuin tietokone olisi vakavasta sairaudesta kärsivä ihminen, jonka huonoa kuntoa en kestäisi.
En tiedä saako kukaan selvää siitä, mitä minä tarkoitan, mutta toivoisin, että voisimme saada aikaiseksi jonkinlaista keskustelua tästä sekoamisen ja hajoamisen tunteesta. En usko, että olen ainoa, joka kärsii tästä, sillä olen joskus kuullut muidenkin valittavan tästä. Joskus joku on ehdottanut tuon sekoamisen tunteen lähteeksi stressiä, mutta stressi ei mielestäni kuulosta kovinkaan realistiselta selitykseltä, sillä minulla on ollut useasti elämäni aikana ihan kunnon stressiä, ja se ei tuota tuollaista oloa. Haluan tietää tämän yleisen sekoamisen tunteen lähteen, koska sitten voin nähdä sen objektiivisena asiana, jota voin hallita.
En keksinyt parempaa aluetta, joten päätin laittaa tämän tänne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä tajusinko nyt mitä ajat takaa.
Ensin tulee mieleen angsti eli ahdistus?
Sillä on niin monenlaista ilmenemismuotoa, tuo muistuttaa minun angstiani?
On ollut useinkin. Kyseessä oli paniikkihäiriöön liittyvä oire. Rauhoittava lääke (xanor) lopetti sen "sekoamisolon".
Nykyään olen parantunut sen verran paniikkihäiriöstä, että en tarvitse enää lääkettä. Minun on kuitenkin varottava stressaamasta itseäni liikaa, järjestettävä tarpeeksi vapaa-aikaa jne., koska minulla stressi tuo esiin paniikkioirehtimista.
Tosin, muistin vielä, että minullahan on ollut myös noita "sekoamisoloja" liittyen juuri tuollaisiin väittelytilanteisiin.
Olen elänyt ns. ankean lapsuuden, jossa on ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ehkä väittelytilanne aktivoi päässäni nuo lapsuuden kokemukset ja tuo äärimmäisen turvattoman olon, kaaoksen mieleen.
Pahimpina aikoina se "sekoamisolo" oli sellainen, että tunsin etääntyväni/liukuvani äärimmäiseen yksinäisyyteen, kuin avaruuteen, missä olen täysin yksin hirveän sisäisen tuskan kanssa. Näin myös aiheeseen liittyen painajaisia, missä olin avaruudessa telakoituneena avaruusalukseen, sitten telakointinaru katkesi ja ajauduin kiihtyvällä vauhdilla poispäin ainoasta turvapisteestä äärimmäiseen avaruuteen. Oli mahdotonta päästä takaisin, ajauduin yhä syvemmälle avaruuden pimeyteen, yksinäisyyteen ja tuskaan.
Hyvä paniikkioire, saatoit juuri diagnosoida ongelmani oikein. Kuvailemasi olo kuulostaa melko tutulta, ja itse asiassa ainakin kahdella lähisukulaisella on tai on ollut paniikkihäiriötä.
Jep, noita paniikkioireita on monenlaisia, yksi on tuo sekoamisen olo.
Tuli myös toinen ehkä samantyyppisiä oireita aiheuttava juttu mieleen, nimittäin PTSD eli post traumatic stress syndrom. En tiedä sitten miten nuo erotetaan toisistaan.
Korjaus, siis Post Traumatic Sress Disorder.
se, että ihmiset eivät välitä toisistaan/kunnioita toisiaan diagnostisoidaan hirmulääkeyhtiöiden yhdessä ''lääke/huumaus/tieteen kanssa joksikin ''häiriöksi''.
herätkää jo!