Hei!
Olisi kiva kuulla omia kokemuksianne miten olette löytäneet omat rajanne, asettaneet ne sekä pystyneet pitämään ne palstan aiheiseen liittyvissä ihmissuhteissa? Lipsumatta alati, vaikka toinen kuinka puhuisi ja tekisi mitä saadakseen sinut takaisin, kunnes helvetti jälleen pääsee irti.
Miten pitää kiinni omista tarpeista ja haluista ja olla ajautumatta takaisin ihmissuhteen, joka ei ole hyvästä, miten kuunnella sitä omaa järjen ääntä eikä reagoida tunteilla?
itselle kovin vaikeaa tämä. käyn kyllä terapiassa, mutta kovin vaikeaa käytännön elämässä nämä.
Olisi kiva kuulla omia kokemuksianne miten olette löytäneet omat rajanne, asettaneet ne sekä pystyneet pitämään ne palstan aiheiseen liittyvissä ihmissuhteissa? Lipsumatta alati, vaikka toinen kuinka puhuisi ja tekisi mitä saadakseen sinut takaisin, kunnes helvetti jälleen pääsee irti.
Miten pitää kiinni omista tarpeista ja haluista ja olla ajautumatta takaisin ihmissuhteen, joka ei ole hyvästä, miten kuunnella sitä omaa järjen ääntä eikä reagoida tunteilla?
itselle kovin vaikeaa tämä. käyn kyllä terapiassa, mutta kovin vaikeaa käytännön elämässä nämä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En osaa muuta vastata kuin että omalta kohdaltani tutkimalla vuosien ajan sitä, MILLÄ TAVALLA narsistilla on tapana vaikuttaa toisen ihmisen mieleen, mihin hän vetoaa kun vetoaa jollain psyykkisellä tavalla minun mieleeni (viimeisin oivallukseni jo eronneena on se, että narsisti vetoaa toisen ihmisen ihan terveisiin psyykkisiin reaktioihin, pyrkii sekoittamaan ne ja tekemään ne minun mielessäni jotenkin "hävettäväksi" ja "vääriksi", ja sitten se että narsisti kartoittaa jo tutustumisvaiheessa ne uhrinsa heikot kohdat, silloin kun tuntuu että se on ihanan kiinnostunut minun elämästäni, saa jotenkin häpeämään niitä heikkoja kohtia itsessä vaikka KUKAAN ei ole täydellinen jne). Tämä "tutkiminen" tapahtui lukemalla hyvin paljon asiatietoa nph:sta ja psykopatiasta, lukemalla yleensä psykologiaa käsitteleviä kirjoja paljon, lukemalla asiaa käsitteleviä romaanejakin, keskustelemalla toisten saman kokeneiden kanssa, lukemalla ja kirjoittamalla vertaistukipalstalla, silloin Narsistien Uhrien Tuki ry:n palstalla oli vielä keskustelupalsta, nyt sellainen on Narsistien uhrit info:n palstalla.
Omien rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen on oleellisen tärkeä juttu tässä. Siinä on minua auttanut yleensä psykologisen, asiaa käsittelevän kirjallisuuden lukeminen joista olen saanut tärkeitä oivalluksia tämän asian suhteen, samoin vertaistuki oli aikanaan tärkessä asemassa tässä.
On opittava sisäistämään se että itsellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään, oikeus omiin tarpeisiin ja tunteisiin. Se on vaikeaa, jos narsisti samaan aikaan härskisti polkee näitä oikeuksia ja syyllistää ja manipuloi päinvastaiseen...
Viimein tajusin myös sen, että jos jatkan narsistin kanssa, tuhoudun itse. Kun narsisti huomasi että olen todella irtaantumassa hänestä, yrittipä hän mitä rajuimpia konsteja pitää saaliinsa kurissa, se ei enää tehonnut, silloin alkoi myös raju fyysinen väkivalta. Silloin oli kysymys elämästä tai kuolemasta.
Uskomalla kaksi asiaa:
1. Ei ollut mitään parisuhdetta. Parisuhde on vastavuoroinen. Oli vain hyväksikäyttösuhde, jonka minä kuvittelin parisuhteeksi.
2. Hyväksyin sen että hän ei tunne mitään minua kohtaan. Narsisti luulee halujaan tunteiksi. Hyväksy se että sinun parhaasi on hänelle ihan sama, kyse on siitä mitä hän haluaa. Miksi sinun pitäisi antaa hänelle enää mitään, eihän hänkään anna sinulle mitään, päinvastoin, jos hän voisi myydä toisen munuaisesi hän tekisi sen silmää räpäyttämättä.
No kolme näitä nyt tuleekin:
3. Tajusin että kun narsisti liikuttaa suuta, se valehtelee. Ja kun narsisti sanoo yhtä, totuus on AINA päinvastainen. Kun narsisti syyttää sinua kaksinaamaiseksi, hän itse on niin kaksinaamainen että sitä röyhkeyttä ei voi normi-ihminen tajuta. Ja siinä minä syyttelen itseäni kuvitellusta kaksinaamaisuudesta.
Tajusin vaan millainen ihminen hän on. Ja uskoin sen oikein pohjia myöten.
"Ei ollut mitään parisuhdetta. Parisuhde on vastavuoroinen. Oli vain hyväksikäyttösuhde, jonka minä kuvittelin parisuhteeksi."
Täsmälleen noilla sanoilla vastasin kun narsisti eron jälkeen puhui siitä, miten ihana hänen mielestään meidän parisuhteemme oli ollut ja hän tahtoo sen takaisin.
Mun nykyisesti ex hehkuttaa myös kuinka mahtava suhde meillä oli, parempaa ei kellään voi olla. Että se kannattaa säilyttää.
Vaikeinta on se tunteisiini vetoaminen. Miksi kummassa tunnen niin huonoa omaatuntoa ja mistä kumpuaa se toivo, että jos hän sittenkin tuntee niin miten sanoo tuntevansa ja yrittää muuttua, haluaa muuttua, vaikka ne teot ovat päinvastaisia olleet ja aina lopulta myös puheensa?! Sekaisin olen miksi hän edes haluaa jatkaa kanssani, jos olen niin hirveä ja vastenmielinen ihminen hänen mielestään, joka on esteenä kaikelle ja syyllinen aivan kaikkeen.
Miten onnistun kerta toisensa jälkeen jäämään ottamaan lopulta ne viat olemaan minussa ja hän vain toimii niin koska minä olen tällainen..Ja se kiristys jos jatkan tällaisena oloa niin hän haluaa erota. Ja nyt kun minä olen eroa tehnyt ja sen toteuttanut niin ei..
En ole suostunut häntä tapaamaan eron jälkeen, puhelimessa kyllä olen puhunut, mutta saa usein yhtäkkisiä raivokohtauksia kun ei asiat mene niin kuin hän haluaa ja samassa puhelussa saattaa yhtäkkiä olla taas täysin rauhallinen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Välissä on kuin vastarakastunut. Nyt hän viimeksi kertoi löytäneensä uuden, joka riittää hänelle ja minä en, sain kuulla taas litanian siitä millainen hirviö olen jne. mutta kuitenkin nyt haluaisi tulla viettämään viikonloppua kanssani. En ymmärrä en..Miksi jos hän on jo löytänyt uuden naisen ja rakastunut..
Tunnen niin paljon surua, niin paljon vihaa, pettymystä ja vihaan kun en osaa päästää rakkauden tunteistani irti. Pelkään että sorrun näkemään hänet ja pelkään näitä omia huonommuuden tunteitani itsestäni. Vihaan jo itsessäni sitä, että olen niin monta kertaa antanut anteeksi ja uskonut hänen puheensa ja kun helvetti on uudestaan alkanut, on hän syyllistänyt minut myös siitä, että itsehän olen hänet takaisin ottanut ja minähän tässä hänessä olen roikkunut ihan vapaaehtoisesti jne ja hänelle on kaikki ollut päivän selvää..
Tuleepa sekavaa tekstiä.
Eihän tämä rakkautta ole hänen puoleltaan eikä vastavuoroista.
Voi kun pystyisin päästämään irti...
No kun sinä olet normaali tunne-elämällä varustettu normaali ihminen. Sellaisen on vaikea uskoa että jollain toisella ei ole tunne-elämää lainkaan. Tunteiden puuttuminen on jotenkin niin...käsittämätöntä. Mutta näin se nyt vaan on. Narsistilla on 2-vuotiaan tunne-elämä eikä se siittä miksikään koskaan tule muuttumaan.
Eikä se mitään rakastunut ole siihen uuteenkaan naiseen, on vaan löytänyt uuden kivan lelun. Sääli ennemmin sitä naisparkaa, sitä odotta kaikki se mistä sinä olet nyt pääsemässä eroon.
Tuon miehen käytös on niin perusnarsismia. Usko nyt ihan oman etusi nimissä että kyseisellä ihmisellä ei ole mitään tunteita sinua kohtaan, eikä sillä ole mitään tunteita tätä uuttakaan kohtaan. Lohduta itseäsi sillä että hän ei tule koskaan tuntemaan rakkautta tai läheisyyttä tai lämpöä toista ihmistä kohtaan. Hänellä on kaksi tunnetta, itsesääli ja narsistinen raivo. Ensimmäinen on itseä ja jälkimmäinen muita varten.
Kyllä, on vaikeaa tajuta että joltain ihmiseltä puuttuu jotain niin perinormaalia kuten tunteet mutta näin on. Meillä kun on käsitys että "tunteeton" ihminen on sellainen jäykkä professori-tyyppi. Ei ole, jäykällä proffalla voi olla kasapäin tunteita padottuna, tai hän on vaan umpirauhallinen kaveri, mutta narsistin tunteettomuus antaa hänelle luvan käyttää muita. Hän tarvitsee ihmisiä, hän tarvitsee peilin, hän tarvitsee ruokkijan, hän tarvitsee alamaisia ja poljettavia ja vedätettäviä, mutta tunteiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Älä vihaa itseäsi siksi, että olet sortunut monta kertaa ottamaan hänet takaisin. Useimmille narsistin uhreillek käy niin. Ota se vaikka elämänkouluna, jota olet narsistin kanssa joutunut käymään. Narsisti osaa niin "sumuttaa" toisen mielen, että saa kerta toisensa jälkeen uskomaan itseensä, saa tahtonsa läpi painostamalla, syyllistämällä, lupaamalla tyhjiä lupauksia, vetoamalla rakkauteensa.
Kun narsistin ottaa takaisin, usein käy niin, että alun jälkeen narsistin keinot kovenevat. Narsisti usein kostaa myös hylkäämisensä. Ja koventaa "koulutustaan" että hänen otteensa olisi vielä pitävämpi. Tässä vaiheessa astui omalla kohdallani myös raju fyysinen väkivalta kuvioihin, henkistä olikin harrastanut koko ajan.
"Pelkään että sorrun näkemään hänet ja pelkään näitä omia huonommuuden tunteitani itsestäni."
Jo tuo että pelkäät että sorrut näkemään hänet, ei kerro rakkaudesta vaan sairaasta suhteesta. Oikeaa rakkautta et pelkäisi.
Tunteisiin vetoaminen on hirvittävän vaikeaa sille joka joutuu narsistin piinaamaksi. Siihen on pakko olla "vastaamatta", jos haluaa narsistista eroon. Sitä tarkoitin kirjioittamassani ketjussa SIINÄ KOHTAA kun kirjoitin että pitää ottaa narsistin omat keinot käyttöön, olla OSOITTAMATTA empatiää narsistia kohtaan ja tiedostaa täysin, että tunteisiin vetoaminen on vaan narsistin keino manipuloida ja saada tahtonsa perille. Narsisti nimenomaan operoi toisen tunteilla koko ajan, suhteessa ja eron uhatessa ja eron jälkeenkin. Tunteidensa kieltäminen on empaattiselle ihmiselle vaikeaa, se on tosi rankkaa koska miljoonat tunteet sekoittavat oman mielen ja empaattisen ihmisen on vaikeaa olla osoittamatta niitä tunteita.
Tunnet huonoa omaatuntoa luultavasti siksi että narsisti on hyvä syyllistämään kaikessa. EHKÄ olet ihmisenä sellainen, että tunnet huonoa omaatuntoa silloinkin kun sitä ei tarvitsisi tuntea. Syyt voi olla moninaiset, usein lapsuudesta juontuvat, jos syylllistyy turhasta.
Varmaan suurin osa narsistin uhreista toivoo narsistin muuttumista. Liian kauan kunnes itse on ihan hajalla. Usein narsisti myös antaa ymmärtää, että hän on muuttunut tai aikoo muuttua.
"Teot ovat päinvastaisia olleet", kirjoitat, usko itseesi ja omiin kokemuksiisi että puheet ja teot ovat narsistilla aina ristiriidassa keskenään. Narsisti vain puhuu muuttumisesta mutta ei muuta. Menneisyys usein ennustaa tulevaisuuden. Sama toistuu niin kauan kuin sinä annat sen toistua.
Miksi hän haluaa jatkaa kanssasi vaikka sanoo sinun olevan vastenmielinen yms? Sinä sovit hänen tarkoituksiinsa, olet "hyvä" uhrina kun hän on saanut sinut tuntemaan syyllisyyttä, saanut sinut alistumaan, sinusta hän voi peilata omaa KUVITTELEMAANSA erinomaisuuttaan.
Et osaa päästää rakkaudentunteista irti, sanot. Onko oikeaa rakkautta se, että toinen mitätöi ja alistaa ja halveksii sinua? EI OLE. Mieti mitä hänessä rakastat, ihan konkreettisesti, sitäkö että hän höykyttää sinua kuin "vierasta sikaa" ja ei anna sinulle mitään ihmisarvoa. Voiko sellaista ihmistä oikeasti rakastaa? Olet jotenkin ihan riippuvainen hänestä ja hän on saanut ajatuksesi sekaisin, jonain päivänä myöhemmin huomaat, että et todellakaan rakastanut HÄNTÄ, vaan ehkä sitä kuvaa minkä hän itsestään alussa antoi tai sitä kuvaa minkä sinä hänestä loit mutta mikä ei ollut edes todellinen, sellaista ihmistä ei ollut todellisuudessa olemassakaan, se oli vain korttitalo mikä hajoaa kun siihen puhaltaa, pilvilinna, utopia.
Minusta sinun pitäisi tehdä päätös IHAN PELKÄLLÄ JÄRJELLÄ, että p*skasäkki on nyt osaltasi täyttynyt, ja PÄÄTTÄÄ lopullisesti erota hänestä. Ja päättää PELKÄLLÄ TERVEELLÄ JÄRJELLÄ olla OSOITTAMATTA hänelle MITÄÄN tunteita enää. Poistua kokonaan hänen vaikutuspiiristään, silloin omat ajatukset alkavat pikkuhiljaa selkiintyä. Olla antamatta hänelle mitään tietoa tunteistasi ja sinun elämästäsi yleensäkin, mihin hän voisi vedota. OLLA ANTAMATTA HÄNELLE ITSESTÄSI ENÄÄ YHTÄÄN MITÄÄN.
Tie on pitkä ja kivinen. Tietysti tunnet hirveästi kaikenlaisia tunteita, ikävää, vihaa, pettymystä, häpeää, avuttomuutta, tuskaa, kaikkia tunteita mitä tunneskaalalla voikaan olla. Tunne ne vaikka se ottaa koville. Hanki tietoa nph:sta. Meitä on älyttömän paljon jotka ovat kokeneet saman, et ole yksin, ja tiedän, että tästä kakesta voi selvitä vaikka voi tuntua siltäkin, että elämä on eletty. Aurinko paistaa vielä "risukasaankin", jonain päivänä, ja nouset kuin fenix lintu tuhkasta, ihan varmasti. Sitten kun aika on.
Ja äläkä anna itseäsi masentaa, syyllistää tai nujertaa jos saat tälla palstalla narsistisia ilkeitä kommentteja :D
Voiko sitä päätöstä tehdä pelkällä järjellä kun itse muistelisin sitä eron kanssa kamppailua että järki jo sanoi eroa mutta tunnepuoli ei pystynyt. Ehkä se jossain vaiheessa tulee kuitenkin eteen että on hypättävä sinne kylmään veteen ja kun sen on tehnyt se vesi ei tunnukaan enää niin kylmältä. Se vaikein askel on eropäätös ja sitä edeltää valtava kamppailu omassa mielessä. Itse tein niin että prosessoin siinä suhteen aikana jo sitä eroa ja keräsin aineistoa itselleni siitä miksi kannattaa erota. Kyllä se lopullinen päätös kuitenkin oli tavallaan melkoinen riuhtaisu, koska kaikki pitää yksin käydä läpi, se toinen heittelee vaan kapuloita rattaisiin minkä kerkeää eli yhteisestä päätöksestä ei ole puhettakaan eron suhteen.
Sehän on ihan selvää että tunteet pistää vastaan vaikka järki sanoisi mitä, mutta niin se on jokaisessa erossa vaikka oltaisiin maailman tervepäisimpiä ihmisiä. Aina on ihmisellä tunne ja järki (paitsi narsistilla, jolla on vain oma etu, eikä sekään sama kuin muilla), jotka saattavat olla hyvinkin ristiriidassa keskenään. Siksi itseäni auttoi sen tajuaminen että toisella ei ole sama tunne-elämä kuin minulla (ja suurimmalla osalla maapallon väestöä), se vaan näyttelee tunne-elämää. Kun me naiset varsinkin on niin ehdollistettu siihen että muita ei saa loukata, ja narsisti osaa niin vakuuttavasti esittää satutettua ja kärsivää. Siksi helpottaa eroa kun ymmärtää mitä se on: esittämistä.
Itse seurustelin narsistin kanssa 17-vuotta. Viisi vuotta sitten jäi kiinni pettämisestä, annoin anteeksi pitkän harkinnan jälkeen, vaikka mieheni suurinpiirtein ensin suunnitteli yhteistä tulevaisuutta ja kotia tämän naisen kanssa. Nyt alkukesästä pettäminen tapahtui uudestaan ja sainkin kuulla, että sitä oli ollut enemmänkin suhteemme aikana. Päällisin puolin suhteemme on aina ollut toimiva, sexi on sujunut, ainut vain, että näin jälkeenpäin kun ajattelen, olen vuosia alistunut olemaan pelkkä lasten- ja kodinhoitaja ilman omia menoja. Mieheltäni puuttui totaalisesti empatiakyky ja ensimmäisen pettämisen jälkeen hän vannoi sen jäävän viimeiseksi, rakastavan minua ja haluavan tehdä minut onnelliseksi...Nyt en meinaa päästä yli tästä millään, lääkkeiden voimalla olen yrittänyt, hänellä suhde tähän naiseen jatkuu edelleen...kaksi kertaa on kuitenkin maininnut, olisiko meillä vielä mitään mahdollisuuksia yhdessä? Ihana huomata, että täällä palstoilla löytyy kohtalotovereita, jotka eläneet narsistin kanssa.
haluaisin kysyä mielipiteitä...olen elänyt suhteessa kohta 11 vuotta, kahdesti on erottu ja nyt olemme taas yhdessä...tässä on ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joiden takia erot ovat tulleet, mutta olen kuitenkin aina loppupeleissä saanut kuulla ja kokea olevani se, jonka syy on kaikki ollut.
viimeisimmän yhteenpaluun yhteydessä puhuimme asioita ja sain lupauksia jotka ovat kyllä yksi kerrallaan petetty....nyt olen ajautumassa tilanteeseen, jossa en taas tiedä mikä on oikein, mikä riidat aiheuttaa.
meille tuli iso riita kun sanoin mielipiteeni hänen kommentiinsa ja riita vain paisui ja paisui ja sain kuulla olevani taas se joka on riidan aloittanut ja syyllinen kaikkeen..enkä tiedä oikeesti onko tämä sitten niin..minun ei kuulumma olisi pitänyt sanoa mitään, tietysti asia koski häntä ja ihmetelin hänen tarvetta juoda. nyt olen tilanteessa missä saan kuulla, että kun aina aloitan riidat kiinnittämällä huomioni pikkuasioihin ja kommentoimalla niitä ja minä olen se joka on hankala. omasta mielestä yritin aloittaa keskustelun rakentavasti, siitä tuli samantien iso riita....ja nyt saan tuntea syyllisyyttä taas kaikesta mikä on mennyt pieleen...mikä on oikein? mikä on väärin? riita kuulostaa olevan yksin minun syy. välillä hän osaa olla oikein ihana ja huomioiva, se vaatii teitenkin sen, että minä olen aina tyytyväinen kaikkeen. välillä lun keskustellaan toisten ongelmista hän on oikein myötätuntoinen ja ajatuksiltaan avoin, mutta kun asia koskee häntä niin tuli on irti saman tien...
"viimeisimmän yhteenpaluun yhteydessä puhuimme asioita ja sain lupauksia jotka ovat kyllä yksi kerrallaan petetty....nyt olen ajautumassa tilanteeseen, jossa en taas tiedä mikä on oikein, mikä riidat aiheuttaa."
Kuten luit tuolla ylläolevista kommenteista, niin perusongelma on narsmi ja siihen kuuluu valehtelu ja pettäminen. Tästä myös riidat johtuu.
"nyt olen tilanteessa missä saan kuulla, että kun aina aloitan riidat kiinnittämällä huomioni pikkuasioihin ja kommentoimalla niitä ja minä olen se joka on hankala. omasta mielestä yritin aloittaa keskustelun rakentavasti, siitä tuli samantien iso riita....ja nyt saan tuntea syyllisyyttä taas kaikesta mikä on mennyt pieleen...mikä on oikein? mikä on väärin? riita kuulostaa olevan yksin minun syy."
Tyypillinen narsistin puolison virhe on yrittää narsistille puhua hänen virheistään, hänen mielestä sellainen on riidan haastamsita, koska hän ei tee virheitä. Se ei auta vaikka tekisit sen kuin rakentavasti ja ystävällisesti. Narsisti laittaa aina aloittaman räyhäämisen toisen syyksi, narsistin kanssa ei olla parisuhteessa vaan hyväksikäyttö suhteessa.
Ylhäältä poimittua "Narsisti luulee halujaan tunteiksi. Hyväksy se että sinun parhaasi on hänelle ihan sama, kyse on siitä mitä hän haluaa."
Lue huolellisesti nuo ylhäällä olevat kommentit, niissä kerrotaan kaikki olennainen tieto jota tarvitset, sen lisäksi tarvitset vielä tukea.
Olet tyypilliessä läheistilanteessa jossa narsisti on sanut sinut hämmennyksiin jonka turvin hän voi hallita ja manipuloida sinua. Ensimmäien asia joka sinun pitää oppia, on ottaa etäisyyttää henestä henkisesti. Alä kerro hänelle kaikkia mielessäsi olevia asioita, hän keskustelee ja kuuntelee sinua vain jotta tietää missä mennään ja voi manipuloida sinua mielensä mukaan. Älä syytä itseäsi asioista joihin et ole syyllistynyt, opi vetämään mielessäsi rajat ja lähde itsenäistymään. Kaikki yritykset tehdä liitosta toimivaa narsistin kanssa pahentaa tilanetta olennaisesti.
Narsismi asiantuntija Vaknin kirjoitti tästä seuraavat lauseet :"Kaikki yritykset lähestyä narsistia emotionaalisesti ovat tuomittuja epäonnistumaan ja synnyttämään vieraantumista ja raivoa. "
"Narsistit eivät ole kiinnostuneita heille tärkeiden läheisten ihmisten kautta tulevista emotionaalisista tai älyllisistä virikkeistä. He kokevat tällaisen palautteen uhkana. "
" Läheisyys ja kohtaaminen synnyttävät vain halveksuntaa. Halveksunnan prosessi toimii täysillä suhteen koko eliniän ajan."
Ps. Vaknin on ollut itse narsisti mutta järkiintynyt jossakin vaiheessa, joten hän tietää mistä puhuu..
Sinun pitää tehdä omassa mielessäsi selväksi, että ansaitset parempaa kohtelua ja parempaa elämää kuin narsistin kanssa on mahdollista. Sinulla on vain yksi ainoa arvokas elämä ja ei varmaan ole tarkoitus että tuhlaat sen jonkun kynnysmattona olemiseen.
Narsistin itsensä kanssa ei kannata yrittääkään keskustella hänen tavastaan kohdella sinua, koska hän ei edes luultavasti edes täysin ymmärrä mitä tarkoitat ja ainakaan ei halua nähdä itsestään sitä, minkälainen hän on.
Useinhan narsisti syyttää omista vioistaan ja ominaisuuksistaan uhriaan. Oma eksäni aktivoitui vuosien jälkeen ja vannotti rakkauttaan ja halusi tavata ja sanoi että haluaa taas suhteeseen kanssani (lue: halusi pettää nykyistä vaimoaan kanssani ja halusi minut taas koukkuunsa). Ensin ruikutti kärsivänsä huonoa omaatuntoa ikuisesti siitä, miten huonosti minua kohteli ja halusi että "annan viimein anteeksi" (narsistin kielellä tarkoittaa halua paluusta hänen omaisuudekseen). Ja tulihan se kaiken katumuksen päälle vielä sekin, että hän sanoi että minun pitää miettiä omaa osuuttani suhteen pieleen menossa, jospa minä olin provosoinut hänet valehtelemaan, pettämään ja väkivaltaiseksi ym. Sen pasmat meni vähän sekaisin, kun en alkanut mitenkään puolustelemaan itseäni, vaan totesin, että jos hänestä siltä tuntuu niin hän on varmasti oikeassa ja hänen pitää olla nyt tosi onnellinen siitä, että oli päässyt minun kaltaisestani provosoijasta eroon lopullisesti. Ei hänelle itselleen kannattanut puolustautua, koska se olisi vaan lisännyt hänen intoaan haukkua lopulta minua syylliseksi kaikkeen ja hänelle oli ihan turha sanoa, että narsisti toimii narsistin tavalla riippumatta siitä miten hänen uhrinsa toimii, koska ei olisi sitä ymmärtänyt. Tai ainakaan halunnut ymmärtää.
hmettelen kyllä, miten joku ihminen vuosikausia eron jälkeen säännöllisin väliajoin vimmatusti vonkaa takaisin (vaikka koko ajan määrätietoisesti kieltäydyn kunniasta), kun jo yhdessä olomme aikana totesi minut täysin mitättömäksi, rumaksi, tyhmäksi, omituiseksi, lihavaksi, tylsäksi, sellaiseksi joka ei edes ansaitse rakkautta, kelpaa vain huoltamaan häntä ja täyttämään HÄNEN tarpeensa, silloin kun sattui hänelle sopimaan..;)
Hmmm..
"kun en alkanut mitenkään puolustelemaan itseäni, vaan totesin, että jos hänestä siltä tuntuu niin hän on varmasti oikeassa ja hänen pitää olla nyt tosi onnellinen siitä, että oli päässyt minun kaltaisestani provosoijasta eroon lopullisesti."
Jes :) , tuon on hyvä veto toistaa hänen itsensä sanomat sanat. Eräs tuttava nainen käytti tuota myös, kun exä ruikutti takaisin ja sanoi muuttuneensa niin tämä nainen sanoi. Että "tosi hyvä että olet siinä onnistunut, mutta en voi ottaa sinua takaisin kun itse en ole muuttunut, vaan olen edelleen samanlainen kelvoton, laiska ja muutenkin täysin sopimaton vaimoksesi kuten silloin toistuvasti sanoit.
Samassa takaisinruikutussessiossa tämä myös sanoi, miten ei rakasta yhtään nykyistä vaimoaan koska rakastaa edelleen minua mutta rupesi sitten kuitenkin kehumaan vaimoaan, että miten ihana se on ja kuvaili tapoja miten tämä pitää hänestä huolta samoin kuin minäkin kuulemma olin pitänyt, johon vastasin, että se on varmaan ihanaa mutta ota huomioon että minä olen muuttunut pahempaan suuntaan, minua ei enää kiinnosta vähääkään pitää aikuisesta miehestä huolta. Se selvästi hämmentyi eikä tiennyt mitä sanoa. Todellisuudessa tietenkin jos joskus vielä olen parisuhteessa niin huolenpito kuuluu molemmille, mutta oli hyvä keino saada eksäni ruikutus lakkaamaan. :)
Tässä ketjussa on tervejärkisten ihmisten kirjoituksia.
Uskookohan narsisti itse siihen muuttumiseensa vai onko se vaan pelkkää vedätystä?
Koska narsisti ei tunne itseään lainkaan, hänen lupauksiinsa muuttumisestaan ja suhteen muuttamisesta paremmaksi ei voi luottaa ollenkaan. Koska hän ei tunne itseään eikä halua myöntää todellista minäänsä, hän ei myöskään pysty todelliseen muutokseen. Miten muuttaa sitä, jota ei edes tunne?
vuosien jälkeen, ensimmäisen kerran saan valaistusta täältä kun aloin kirjottamaan...kiitos koko ketjulle :)
on niin lohduttavaa saada ymmärrystä ja alkaa itsekkin ymmärtämään. se tuska mikä sydämmessä on kun tietää, että on tullut väärin kohdelluksi ja toinen vain syyllistää lisää kun yrittää puolustautua, selittää...se on todella puristava tunne, mutta helpottaa kun luin kirjoituksianne :)
Kivaa jos näistä on ollut apua sinulle. :D
Tämä ketju on pysynyt asiallisena, muuten täällä saattaa saada vaikka minkälaisia vastauksia kun palsta on avoin kaikille, myös narsisteille.
Iloa ja voimia sinulle!
Airobikissa kuultua:"Ja jaksaa, ja jaksaa, ja jaksaa..."
Tulin kun kutsuit minua ;)
Henna, tässä ketjussa annoit hyvää vertaistukea omakohtaisilla kokemusesimerkeillä!
Rajoissa kaiken alkupiste on terve minäkuva. Ihminen, jolla tätä ei ole, ei myöskään pysty pitämään minänsä ympärillä rajoja - eikä kunnioittamaan tätä ominaisuutta toisissa.
Tärkeää on omien (tässä tapauksessa lähisuhteisiin liittyvien) pelkojen havainnoiminen ja niiden hallinta....ilman itsearvostustakaan ei rajojen asettaminen onnistu.
"Huonossa" suhteessa pitää ymmärtää nk. oma parhaansa - eikä liioin saa asettua uhriasemaan, joka sekin on hyväksikäyttöä...
Itseä kohtaan tulisi olla silti armollinen - syyllisyyden tunteet eivät saa määrittää sitä, mitä toisilta kestämme....Pitää miettiä, mitä kaikkea itse haluaa ja mitä pystyy antamaan - ilman, ettei itse joudu (tai johdata toista) kohtuuttomaan tilanteeseen.
Rajat ovat kykyä - molemminpuoliseen - läheisyyteen.
Rehellisyys auttaa tämän kaiken toteuttamissa suunnattoman paljon....Vaikka se tällä palstalla onkin (ainakin ollut) aliarvostettua.
Kiitos ilkikurimus!