Onko teillä muilla sama ongelma: monissa sosiaalisissa tilanteissa ei oikein tule mieleen mitään sanottavaa, mutta jälkikäteen pulpahtaa mieleen kaikenlaista juttua.
Olin eilen esimerkiksi Rautatientorilla Syystober-tapahtumassa käymässä (ei muuten kannata mennä, jos se jatkuu tänään). Maistelin jotain ihme lappalaista leipää ja myyjä aloitti myyntipuheensa. Vastailin myyjälle sarkastiseen sävyyn, mikä sai vieressä maistiasia popsineen kauniin naisen nauramaan selvästi. No, eipä tullut taas siinä tilanteessa mieleen mitään tapaa yrittää aloittaa keskustelu tuon naisen kanssa.
Enkä nyt puhu pelkästään mistään "iskemisestä". Olisi kiva jutella niin naisten kun miestenkin kanssa, koska sitä kautta olisi mahdollista uusia tuttavuuksia. Sanat vain pulpahtavat mieleen vasta ex-ante.
Olin eilen esimerkiksi Rautatientorilla Syystober-tapahtumassa käymässä (ei muuten kannata mennä, jos se jatkuu tänään). Maistelin jotain ihme lappalaista leipää ja myyjä aloitti myyntipuheensa. Vastailin myyjälle sarkastiseen sävyyn, mikä sai vieressä maistiasia popsineen kauniin naisen nauramaan selvästi. No, eipä tullut taas siinä tilanteessa mieleen mitään tapaa yrittää aloittaa keskustelu tuon naisen kanssa.
Enkä nyt puhu pelkästään mistään "iskemisestä". Olisi kiva jutella niin naisten kun miestenkin kanssa, koska sitä kautta olisi mahdollista uusia tuttavuuksia. Sanat vain pulpahtavat mieleen vasta ex-ante.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama vika itsellä.
Minulla myös. Omalla kohdallani se luultavasti johtuu jännittämisestä, juuri noissa sosiaalisissa tilanteissa.
Ihmiset varmaan luulevat minun olevan vähä-älyinen, kun seison siinä tuppisuuna ;)
Juujuu...tuttua on. Varsinkin jos joskus keskustelee juuri jonkun mukavan henkilön kanssa joka on vitsikkäällä päällä ja pitäis tokaista jotain nasevaa takaisin.
mutta toisaalta olen myös huomannu että pakottaminen ei auta, koska silloin sanat ovat väkinäisiä ja ihan pöljiä. Kuulin joskus (olisiko ollut kiinalainen sananlasku), joka meni jotenkin että "vahvat nauravat, heikot itkevät mutta viisaat hymyilevät" En yritä väkisin, vaan saatan hymyillä. Tulkitkoon toiset miten haluavat... :)
Sama vika se on. Ei yleisissä tilanteissa yleensä rohkeus riittäisi ja tarkasti kattelee kenelle sanoo ja mitä sanoo. Liikaa kun alkaa miettiä sanomisiaan niin ei lopulta sano yhtikäs mitään.
Pitkät piuhat :D
Joka tilanteesta oppii. Jos nyt sinulle tuli jotain mieleen, niin ensi kerralla tiedät mitä sanoa.
Jos mieleesi tulee mennyt tilanne, jossa saat itsellesi uudet vuorosanat, niin muista ne ja anna tilanteen tulla uudelleen eteesi.