Kävin aikoinaan AA-kerhossa,koska join kepukkaa,ja yleensä oluita myös vahvoja joka vklppu. Siellä tapasin todella syvällä käyneitä holisteja,jotka olivat ihan mukavia ja siistejä ihmisiä.
Mun alkoi noin kuukauden raittiuden jälkeen tehdä mieli viinaa,koska olin todella kaukana näistä ihmisistä siis dokaus mielessä.
Tämäkään homma ei sovi kaikille ja lopetin siellä käynnit.
Mun alkoi noin kuukauden raittiuden jälkeen tehdä mieli viinaa,koska olin todella kaukana näistä ihmisistä siis dokaus mielessä.
Tämäkään homma ei sovi kaikille ja lopetin siellä käynnit.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sit ku oot ite riittävän syvällä omalla pohjallasi, nin tiedät mistä silloin saat avun. Jos haluat lopettaa dokaamisen.
niin eikö ole jännä juttu ensin pitää olla ongelma, että siihen saa apua.
Tosin ongelmaa ei ole rajattu jos kerran vuoteen juo ja mopo karkaa käsistä niin silloin on ongelma ei tartte koskaan tuijottaa mitä muut juo.
Tosin alkoholisti kaipaa ympärilleen ihmisiä joita voi katso ylhäältäpäin jolloin voi todeta, että kyllä vielä voi juoda koska minun ongelmat eivät ole lähellekkään noitten luokkaa.
Niin olisko se sitten noin? Enpä ole kuitenkaan täysin varma,että olisin verrannut itseäni muihin ja pitänyt itseäni parempana.Itselläni oli silloin huono ammatti,jota häpesin ja siksi varmaan joinkin paljon.
Psykiatrini sanoi,kun aloitin,että näinkin voi käydä,eli juominen lisääntyy.
Ainakin aloittamassasi viestissä kerroit veranneesi itseäsi toisiin ja annoit sen perusteella itsellesi luvan juoda.
Mutta suurin osa ihmisistä ei omaa alkoholismiin altistavia geenejä ja voivat olla suurkuluttajia jossain vaiheessa elämää joskin kaikista huonossa työssä olevista ei tule suurkuluttajia.
Jos et koe että alkoholi pyörittää mieltäsi ja voit itse päättää milloin juot/lopetat juomisen niin tuskin olet alkoholisti.
Tällöin et myöskään voi kokea AA:ta omaksesi
"Mutta suurin osa ihmisistä ei omaa alkoholismiin altistavia geenejä"
"Tällöin et myöskään voi kokea AA:ta omaksesi"
Pitääkö ennen AA:han menoa käydä geenitestissä hakemassa todistus mahdollisesta alkoholismiin altistavista geenistä, vai riittääkö pelkästään se, että myöntää olevansa alkoholisti?
Alkoholismille altistavia geenejä ei ole vielä löydetty. Lääketiede tekee kyllä innokasta tutkimusta löytääkseen ja voidakseen kehittää lääkettä, jonka nautittuaan alkoholisti pystyy hallitsemaan juomisensa.
Viestissä luki että kaikista ei tule alkoholisteja vaikka joskus elämänsä aikana joisivatkin runsaasti.
AA:han pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen ei muuta.
Mutta jos alkoholi ei ole ongelma niin AA:sta ei ole paljon apua.
28.8.2011 21:44
"Kävin aikoinaan AA-kerhossa,koska join kepukkaa,ja yleensä oluita myös vahvoja joka vklppu. Siellä tapasin todella syvällä käyneitä holisteja,jotka olivat ihan mukavia ja siistejä ihmisiä.
Mun alkoi noin kuukauden raittiuden jälkeen tehdä mieli viinaa,koska olin todella kaukana näistä ihmisistä siis dokaus mielessä.
Tämäkään homma ei sovi kaikille ja lopetin siellä käynnit. "
_______________________________________________________
Itse olin raittiina yli 16 vuotta. Kävin ekat 5-vuottaa aktiivisesti. Mua alkoi ottaa pattiin samat stoorit samoilta henkilöiltä. Jätin ryhmät 5-vuodeksi kokonaan, mutta en dokannut. Menin uudestaan tämän ajanjakson jälkeen olettaen aiheiden vaihtuneen. Jouduin toteamaan samojen stoorien jatkuvan. Mutta edelleen käydessäni törmäsin sellaisiin asioihin joiden paikkansa pitävyys ei ollut siten, kun puhuttiin. En halunnut todistaa edes läsnäolollani, vaikkakin sanattomana niiden puolesta. Halusin puhdistautua asioista, joten yli 16-vuoden raittiin ajanjakson katkaisin tietoisesti juomalla yhden tölkillisen alkoholipitoista olutta.
Seuraavien kolmen vuoden aikana nautiskelin alkoholia ensimmäisen vuoden aikana noin kerran viikossa, mutta viimeisen vuoden aikana noin 2 kertaa kuukaudessa. Otin sellaisen reippaan kännin yleensä. Mutta lopulta alkoholi alkoi olla todella vasten mielistä. Ajatuksissa edes aloittaa dokaaminen tuntui ja tuntuu edelleen vastenmieliseltä. Mutta totuuden nimessä omasta mielestäni alkoholin käyttö on kohdallani ollut enemmän pakkomielle kuin siitä hakemani nautinto. Koska en saa enää alkoholista mitään nautintoa, kuten vuosikymmeniä sitten.
Kohdallani on kuitenkin käynyt elämässäni Armo. Sillä aikoinaan ennen raittiuttani olin alkoholiparantolan, surffin tyhjien katujen asukas. Ei mitään omaisuutta, puhumattakaan kuinka pajon olin yhteiskunnalle velkaa. Raitistuin ja hoidin asiat kuntoon kuten velvolisuudet vaativat.
Tällaista tänään. Olen jälleen aloittanut raittiin elämän, sillä alkoholi ei ole varmaan tarkoitettu minulle loppuelämälleni.
Toivotan onnea elämääsi ja hyvää raittiutta. Armo minunkin kohdallani mahdollisti raittiuden.
Olen pysynyt AA:n piirissä ja ymmärtänyt niin, että stoorit eivät voi kovin paljon muuttua vuosienkaan mittaan, koska ne perustuvat omiin kokemuksiin. Tarkoitan juomisen tarinaa ja AA:n vaikutuspiiriin pääsemistä. Ohjelman ehdottamien askelten noudattamisessa kokemukset tietenkin karttuvat raittiuden myötä.
"Koska en saa enää alkoholista mitään nautintoa, kuten vuosikymmeniä sitten."
Juomakiintiösi on juomishistoriasi ja ikäsi kautta vain täyttynyt.
Itsekin en enää ole nuorukainen, ja nykyään viina on vastenmielistä ja krapulat ovat megaluokkaa. Viinasta ei saa enää minkäänlaista nautintoa, vaan pelkän hölmön pöhnän.
Otas vajaapäinen juopporetku taas viinaa, tai käy pilleripurkilla, niin rauhotut vähäksi aikaa.
Ja käy lääkärillä tutkituttamassa viinalla lahonnut pääsi, vaikka diagnoosi onkin selvä:
http://piv.pivpiv.dk/
Toivotan onnea elämääsi ja hyvää raittiutta.
. voipytty
4.9.2011 21:50
---
5.9.2011 03:13
Kiitoksia kannanotoista. Tuette täysin ajatuksiani. Ei muuta kuin ihanaa ja
nautinnolista syksyä teille!!!!
Terveillä ajatuksilla eteenpäin.