Ei varsinaista aihetta

Ajattelu on aina erinomaisen tärkeää ja nimittäisinkin sitä ihan pääasiaksi.

Vaikka sinä, Kukkahame, hyvinkin varmaan marjasi löydät ja saat omenat puusta, niin aina voi tulla eteen ns. tenkka poo ja ajattelemalla asiat selviävät.

Hyvää syyspäivää kaikille ajattelemattomillekin! Mitähän tarkoitin?

Oliko Ruunella todella joku tikku sormessa?
Eihän jokainen jaksa aina valittaa, suotavaa on myös tällaiset avaukset.
Mielestäni ajatus ~ halu toimia ~ suunnittelu, on jo jonkin lainen päätös, ajattelu vasta hiukan keskeneräinen ei vilä valmis.
Tyyntä ja kohtalaisen lämmintä, hammaslääkäriin tässä olisi laittauduttava, purukalusto on tärkeää pitää kunnossa, hoitamattomana se voi aiheuttaa mitä erikoisempia vaivoja.

Kahvimuki vieressäni täälläkin ollaan aamun kaatosateen herättäminä. Yltyvä- mahtava kohina voitti kahvikeittimen äänen, ulkona k.omenapuun lehdet vipottivat suurten pisaroiden räpsähdellessä niihin.

Lyhytaikainen oli kuuro onneksi, kyllä maa tarpeeksi vettä on saanut.

Tänään on esikoiseni syntymäpäivä, ilo on muistella sitä hieman yli 3 kg terhakkaa poikavauvaa, joka silmät virkeinä katseli maailmaa ja äitiään ensi tapaamisella. Ei voinut olla ihastumatta pikkumieheen:)

Nuo kesän päättäjäiset kaikkine rannikkotulineen on vietetty viikonlopun aikana.
Se onkin historiallinen hieno perinne merkkitulien välttämättömyydestä Suomen niemellä, jota meri ympäröi
niin laajasti.
Valmius piti olla vihollislaivueiden lähestyessä ja varoituksen tulet syttyivät rannikolla.

Samanlainen merkkitulien käyttö, paljasti linnakkeiden vartiotorneilla tähystäjille tilanteen.
Hieno perinne on elvytetty kesän päättymiseen, ja syyskauden alkamiseen.

Selvästi jo huomaa illan pimetessä sen alkavan aikaisemmin, tuttua ja omalla tavallaan kodikastakin.
Niihin aatoksiin lopetan tarinatuokioni tällä kertaa.

Meidän mökkialueen syyskausi lopetetaan yhteisellä illallanvietolla, grillataan ja jutustellaan, tietty sää varauksella.
Yöksi sytytetään kynttilälyhtyjä, enemmän oli toimintaa kun lapsia oli mukana, nyt alkaa jo teinit kieltäytyä mökkijuhlista.
Omat koulukaverit ja muut ystävät ovat tärkeämpiä, nuoret kasvaa ulos lapsenkengistä yllättävän nopeasti.
Syyskuussa on syyspäivän tasaus ja sen jälkeen alkaa sitten päiväaika lyhentyä vauhdilla, ei kiva edes ajatuksena.

Mukava oli aloituksesi Kukkahame! Itekin ihan tunsin, miten voimissasi olet.
"Voimani tunnossa" minäkin, tuossa jo silittelin loput viime viikon pyykeistä, tykkään silittämisestä.
No iha vaatteittenkin...kaksmielisenä heti tuli muitakin mukavia silittelyjä mieleen...!!!
Huoltomiestä tässä oottelen saapuvaksi (vuokrayhtiön!), en itteni, vaan korjailemaan kylppärin altaan vesiputkea, joku tiiviste varmaan kulunut, kun vettä tulee lattialle.
Mukavasti raikastui täälläkin ilma, vaikkei ole satanutkaan muutamaan päivään, kyllä oli vielä eilen sähköisen hiostavaa. Syksyhän minun mielivuodenaikani onkin.

OLen odottanut syksyn tuloa, syksy on minusta parhain vuodenaika. Raikkaat syksyn tuulet pöllyttävät huonot ajatuksetkin pois mielestä. Mennyt kesä jää unholaan parvekekukkien poistamisen myötä.
Ollutta ja mennyttä ketjussa yritin tehdä selväksi mitä huonon itsetunnon omaava syyttelijä voi saada aikaan palstan sisällön muotoutumisessa. Se siitä!

Syksyn aika on aina intoa, toiveikkuutta, unelmien toteuttamisen aikaa kohdallani. Päivyri täyttyy jo heti huomisesta 30.8 alkaen pikkumenoilla, näkyypä siellä muutama matkasuunnitelmakin, tietty kosmetologilla ja kampaajalla käynnit plus informaation vaihdot ystävien tapaamisissa.

Pihlajanmarjat alkavat punertua. Koillisen taivaalta aurinko ampui jo kultanuolella aamulla varhain, nyt on hyvä kuulaan raikkaassa ilmassa ajella lähipuutarhalle poimimaan syksyn maukkaista omenoita 1€ / kilo, siinä sitä omatkin posket punertuvat.

En piittaa huomautuksista, innoissani laitan soimaan Syysunelmia,
. http://www.youtube.com/watch?v=tEUvUsDGLp4

Musiikki jutun jatkeena on plussaa palstalle.

Nythän tulikin passeli aloitus, kun ei tarvitse pysytellä aiheessa!
Sitä paitsi aihetta löytyy täältä:

Ensiksi onnittelut Sinisirkulle aikamiespojan syntymäpäivän johdosta!
Jos en väärin ole ynnännyt, poikiasi on herra Ylikypsän täysin epäidenttinen kaksonen: Eri isä, eri äiti ja eri syntymävuosi.

Meillä Lorenan kanssa näyttää olevan yhteinen suosikkivuodenaika, syksy.
Kun tuuli ravistelee puita lennättääkseen värikkäitä lehtiä tai kun on sateinen saapas- ja sadetakki-ilma ja sadetakin alla lämmin villapaita, tunnen jotenkin olevani enemmän elossa ja aloitteellinen.
Sitä syksyn jaksoa, jolloin räntä peittelee mustaa maata ja taivas on vedellä laimennetun tussin värinen, masennun. On sellainen tunne kuin taivas yrittäisi painaa minut kyyryyn.

Mutta se syysunelma oli upea. Kiitos linkistä!

Syksy on minunkin mieleinen vuodenaika.
Syyssateessa hyvin varustein viihdyn metsässä, keltaiset lehtimatot ovat kuin valo, sieniä sieltä täältä, viihdyn yksikseni ajatuksissani.
Syksyllä syntyneenä, olisiko siitä joku pieni siemen itänyt aikuisuuteen.
Sateessa on myös kaunista soudella silloin kun ei ole kuvaa tuulta, sateella saa onkeenkin saalista paremmin kuin tyynellä.
Sitten yöpakkasten alkaessa, luonnon muutokset ikäänkuin pehmenee kuurapeiton alla.
Pikkupakkanen antaa ulkoilijoille reipasta vauhtia.

Onnitteluni sinisirkulle, juhlapäivänä!

Alkusyksy, syksy, syksytalvi; haikea jatkumo.Lapsen mielen omaavana, kesästä luopuminen on yhäkin levottomuutta aiheuttavaa aikaa.
Kuitenkin syksyn välttämättömyyteen 'leipääntyy' - tietää, ettei syksyä ja talvea saada uutta valoisuuden kasvavaa aikaa.

Onhan syksyssä, kuten just eilen illalla alkaneessa syksyssä hyviä puolia paljon. Helteet meni taas tältä kesältä ohitte.
Monii iäkkäitä se ehti 'poistaa' hellerajan ulottumattomiin...kuulemma iäkkäät eivät osaa täydentää nestetasapainoaan - lääkärin sanojen mukaan.

Kai se on minulla ikävä niihin alkeellisiin kesänviettoihin ,joita vietimme silloin kun oltiin nuoria . (Jos totta sanon --niin ei ole ikävä)
Mieheni vanhemmilla oli Pieni saari Tampereen lähellä Näsijärvellä.

Siellä oli tultava toimeen luonnonvaihteluiden kanssa . Vesi tuotiin rannikolta ja puita tuli Rantaan veden kuljettamana .
Elimme aika alkeellisesti.

Lapset sai uida niinpaljon kuin vaan mieliteki. Uimaan heidät opetettiinkin molemmat 5 vuotiaana.

Sateisina iltoina olimme pirtissä ja luettiin kirjoja ääneen.
"Rammarista " saatiin musiikkia --ja olihan meillä Radiokin se kävi patterill

Mieheni oli sen tuonut Neuvostoliitosta Urheillessaan maajoukkueessa

Siihen aikaan muuten ei sinne päässytkään vielä tavalliset ihmiset matkustamaan - Oli tosiaan" Rautaesirippu" mutta se radio pelas hyvin .
Hän mieheni toi Neuvostoliitosta Minun ensimmäisen Pölynimurinikin --mutta sitä ei sitten kukaan osannut korjata kun sen" käämit "palo.
Taidan kertoa toisella kertaa lisää
Mutta pieni lisäys vielä:=)

Me naiset ,Anoppi ja lapset oltiin siellä saaressa ,kun miehet kävivät työssä .Ja eivät suinkaan tulleet joka päivä meitä katsomaan.---mutta hyvin pärjättiin --sitten olikin juhlaa kun he tulivat --ja oli paljon tuliaisia.

Oonpa alottanut jo kynttilä-ajan, tähän aikaan vuodesta aina alottelen aamukynttilöitä poltella, muuten valottomassa huoneessa tässä istun. Tammikuun loppupuolelle jatkuu, nämä niitä omia tottumuksia. On kynttilän valoilla niin mukavan tasapainottava merkitys, kuten muutenkin tulella. Ei ole enää takkaa, enpä kaipaile, kun sitä ei kerrran enää ole. Ihmeen sopeutuva on kyllä ihminen...vihdoinkin. En minä ainakaan haikaile surumielellä mitään sellaista, minkä tietää mahdottomaksi. Kaipa se on niin, että kun on kaikenlaista kokenut ja kun jotain on ollut, ei sellaisia asioita enää haikaile.

Nuori en missään nimessä enää haluaisikaan olla, enkä pähkäile, että voisi olla niin tai näin, jos ja jos. Kun olen niin vakuuttunut siitä, että jokaisen elämä menee niin kuin se on mennäkseen, siis on mennyt. Ei se muuten olisi voinutkaan niissä olosuhteissa, ympäristöissä, missä on elänyt ja millaisten ihmisten kanssa on elänyt. Kaikki on muovannut minusta tällaisen kuin olen. Tietysti se pohjimmainen oma itse on ollut vahvasti mukana muovauksissa, kellä milläkin tavalla.

No, onhan minulle tyypillistä tietynlainen utopia, se jonnekin lähtö, muuttaminen. Jonkinlaista vetoa olen aina tuntenut tietynlaisiin elämäntapa-kommuuneihin. Kun nyt vasta näyttää sellainenkin olevan mahdollista, pikkusen harmittaa, kun niihin alkaa jo olla liian "vanha."
Sellainen yhteisö, jossa on samanlaisten tavoitteiden mukaan eläviä ihmisiä.
Mahdollisimman yksinkertaisesti, voisi sanoa alkukantaisesti, eläviä. Viljelyä, ei juuri mitään omaisuutta, ei rahan keruuta säästöön,,,käsin tehtävää työtä.
En missään nimessä tarkoita hippiyhteisöjen tapaan eläviä...vain lähtökohtana yksinkertainen elämä.

Hyvänen aika, aamu valkeni huomaamatta, aika kolean näköinen on taivas. Tänään on "ohjelmassa" hiusten lyhennys, kun nyt tähän helppohoitoiseen polkkatukkaan vaihdoin.

Voi, voi...nimenomaan tietäisin, minne olisin lähdössä, olen toki persukset melekein jäässä huussissa istunut, kaivosta vettä kantanut, joskus jopa kaivosta loppunut vesikin. Siis tuntemattomaan en olisi menossa, olenhan toki viljellyt minäkin koko elämäni ajan ja "ja tehnyt yhtä sun toista käsilläni."
En vain niin tarkkaan ole elämästäni kertonut, voisitte kuulla yllättäviäkin asioita.
Elämäntapaideologiaani olen elänyt aina, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa, mahdollisuuksien mukaan.
Ruusunpunaisia silmälaseja en ole kuitenkaan koskaan tarvinnut, niin paljon rationalisti olenkin. Filosofioihin ei minun tarvinne enää tutustua, se on tullut tehdyksi aikoja sitten, ehkäpä nyt alitajuntaisesti jostain oppia ottaneena aikoinaan, putkahtelevat opin ottamiset silloin tällöin esille, omin sovellutuksin..

No naurattamaan sai minutkin tuossa edellä kirjoitamani...ei siihen elämäntäpaideologiaan niinkään kuulu opettelemiset persuukset jäässä huussissa istumiseen tai kaivosta veden kantaminen, on tekniikka jo edistynyt ja kehitys kulkenut eteenpäin.
Ja sitäpaitsi tällaista yksinkertaista elämäntapaa kommuunissa elävät tietävät hyvin, ettei sellainen "hyvä" voi jatkua kovinkaan pitkälle enää, on otettava kaikkea uuttakin mukaan, ei siellä eletä haaveissa, vaan tehdään kovaakin työtä.
Siinäpä vaan oppia paremman maailman tulevaisuuteen...se tuntuu pikku hiljaa yleistyvän tuolla muualla maailmassa.
Onhan sentään meillä Suomessakin päästy alkuun, kokeiltavana on sellainen yhteinen viljelystapa, olette kai kuulleetkin siitä. Tampereelle tulee seuraava, ei se tarkoita näitä kaupungilta vuokrattavia viljelyspalstoja, jollaisella minäkin täällä viljelin, vaan toisenlaisin menetelmin. Ottakaapa selvää, jos haluatte.

Kuulostaa aivan lapsuusajan asioilta nuo vessa- ja vedenhakureissut, meillä oli sellainen kammista kierrettävä veden 'nostolaite', piti pakkasella olla varuillaan kun kaivosta nousi täysi vesisanko, ettei varpaille ja vaatteille loiskinut.
Mouluunkin piti mennä vaikka 40 näytti mittari, karaistusta on saanut monessa asiassa.
Kevättulvien aikana riisuimme koko sakki kengät ja sukat ja kahlattiin polviin saakka ulottuvassa vedessä, kukaan ei sairastunut ja meillä oli suorastaan hauskaa.
Ainakin oli vuodenaikoihin liittyviä asioita, niistä osattiin ottaa kaikki irti kun oli pakko, porukka oli yksimielistä ja nyt perästä aatellen se oli hienoa aikaa.
Mukava näitä on muistella, nykylapset haetaan ovelta autolla ja palautetaan iltapäivällä kotiin, sekin on aivan oikein koska vaarat ovat suuret tuolla liikenteessä.

Tuolla toisessa ketjussa kun pidin ajattelutauon, tuli mieleeni, että en tainut ihan ensteks hyväksyä tuota Timo Soinin jyrkkää linjaa, mutta jokin ajatus tuli.--- Kaikkien maiden omat intressit selvitä maansa taloudesta, niin miksipä emme mekin.

Muistin unessako? ja radion pauhatessa Janne Kravakyyrosen omista maamiehistään, kertoman, just so paikkansa pitää! Keplottemalla ne veivät suuren Persiankin kulttuurin omiinsa, mitäs siitä kulttuurit nyt sulautuvat toisiinsa, mutta raha!--- ei, se kyllä ohjataan virtaamaan liittotasavallan suuntaan.

Ans' nyt kattoo, ja ole nyt hullu viisas :D Jännää on seurata tilannetta!

Hei ss, kuka Janne Kravakyyrönen????? ja maanmiehensä. Ei kuukelikaan nimeä tunnista...Persian kulttuurin itsellee keplottelijat. unta vai mitä???

olisko tämä yannis-karavokyros!
SS on leikkimielisesti suomentanut

Kiva, kun kerrankin kaikki ovat hyvällä tuulella ja iloisia heti aamusta!
Näyttää ihan siltä, että syksyn tullen me kaikki olemme hieman reippaampia ja puuhakkaampia sekä innostumme uusista ja vanhoista askareista ja muistoista.
Kiva juttu ja minäkin aktivoiduin. Kun vielä välillä tuo aurinkokin vinkkaa pilvien ja sadekuuron lomasta. Sääkin on raikas ja ihan piristävä.

Onpa mukavaa kun kaikilla hymyhuulet ja kirjoitukset soljuu kuin tunturipuro, kirkkaana ja vapaana, niin sitä pitää.
Aurinko täälläkin pilkisti ja samantien piiloutui, mutta lämmintä on istuskelin pitkiään tuossa ulkona, tuli siihen juttukavereitakin naapurin rouva pienen prinsessan kanssa.
Meidän taloon muutti 4 lapsinen perhe, ovat muutaman kuukauden asustelleet, mutta lasten ääntä ei paljon kuulu eivät ole huutavaa laatua.
Olin aamusta hammaslääkärissä nuori kaunis nainen ja taitava.
Purki sillan ja poisti rikkinäisen juuren, nyt on sitten tonnin kokoinen rahareikä auki, en harmittele oli niin paljon oireita, mutta taitava lääkäri löysi vian.
Tulihan se aurinko ja menihän se pilvi menojaan, näin ne vastukset väistyy mitä nyt hiukan viiveekkä
Lenkille nyt voin jo lähteä seurailemaan mitä lajejan kokoontuu sähkölangoille, siellä suunnitellaan lähtöä lämpimiin maihin, paljon on parin viikon aikana ollut siivekkäitä valmistumassa muuttoon.
Lintujen parveilut ovat niitä syksyn tulon varmoja merkkejä.

Eilinen iltarusko toikin päiväpaskon, ka, vettä tihkutteli tänä aamuna ja taivas pilves kuin taljas. Meillä rankkasateita vähemmän, mutta eilen illalla tuli vettä kuin aisaa.
Tuossa pikkuinen satelliittivetoinen säälelu näyttää myös kolmelle seuraavalle päivälle sadesymboleita.

- Ja viljelijät noituu - nykykoneilla meno sateiden pehmentämille pelloille tietäisi koneen juuttumista maaperään.

Toissa päivänä ajeltiin etelä-Hämeen alueella, kauniita viljapeltoja ihaillen, tunnistettiin jopa lajit.
Muutamalla peltoaukealla oli puimuri työssä, lavatraktorit odotteli vuoroaan saada kuormaa.
Kun tänä aamuna heräsin mahtavaan rankkasateeseen tuli mieleeni se reissu, toivottavasti saavat viljat talteen.
Sateet ovat syksylle ominaista ovat monessa tarpeellisia, mutta haittaakin on.
Näin ikkunasta katsottuna sitä on ihan mielenkiintoista seurata, pihan lätäköt laajenee maa ei vedä tuota vauhtia tulevaa vettä.

Pilvet nuo on syksyn sadetta tulvillaan lauloi aikanaan Virta ja lauloikin kauniisti.

Säistä on kovin riippuvaista meidän leveysasteillamme tuo viljan korjuu ja kylvöaikakin, vaan onhan nyt ameriikkalaiset säätutkijat luvanneet lämmintä syksyä meille :)

Kyllä siihen poutapäiviäkin mahtuu sentään. Nuo savipohjaiset tasamaat on hankalampia, mutta lämmön myöta se haihtuvuuskin paranee. Maa on kesän jälkeen varmaan jokusen asteen lämpimämpi kuin viileinä kesinä

uimavedet ainakin Jaakoista huolimatta nyt pidempään:D

Vettä kohisee tasaisesti katoilla, vaan sainpa tehtyä sienistä etikkasokeri liemeen herkkusäilykettä, kun alkoi niin tehdä niitä mieli kun oli juttua

Jäähtyä saavat ja sitten purkitan.
On sitten ihme aamu kun ajatukset laukkaa Intian filosofiaa sivuavissakin aiheissa, siinä työskennellessä:D

Kivistä hiidenkirnusssa hiotumassa, edelleen siitä jälleensyntymistuskoon! Voi kamala, pitääkö meidän hioutua ympäripyöreiks ennenkuin taivaanvallat meidät
huolii ?
Paras on kolistella kattiloita nyt vaan :D

;-D hymyilin sinun säilömisajatuksia, sitten talvella niitä syödessä muistat intialaista filosofiaa ja voit päästä johonkin lopputulokseen!
Tänään näyttää olevan loppumaton tuo sade, hiljenee vaan ei lopu ja kohta tulee kuin saavista kaataen, ei kai se meitä 'vapaita' paljon haittaa mutta on ikävää kun aina vaan sataa.
Lohjalla tiedän yhden ison ja toisen hiukan pienemmän hiidenkirnun, siellä voisi opetella 'hioutumista' vaikka uudelleen syntymään, en kyllä ole valmis sinne houkuttelemaan.
Syvältä näyttävät ja siellä voi olla paljon vettäkin, siis vesihiontaa!
Ajatuksia ja mietintää pitää aina harrastaa.

Mitääs järkeä taas oli jollakulla Joka sanoo itseään" Kokonaiseksi " nostaa
8vuotta sitten kirjoitettua Riitta Uosukaisen kertomuksia tänne , noo jos on sellaisia jotka haluaa historiaa opiskella , niin siittähän sitä saa ,

On muuten aika pitkä rimpsu . Ja asian tynkää ei nimeksikää.

Niin mitä järkeä, kun nostajan piti päästä sanomaan arkistoketjuun että "Skillan... palannut pionina??? " Vuosilukuhan oli 2004.

Mistä kenenkään aivoituksia tietää, joku on saattanut saada sulan taas hattuunsa, joku jäädä paitsi jotakin, tiedä näitä menneiden ihmisten unelmia.
Minua ei ole haitannut kauniita runoja, jotka on täyttännet sen hetken romantiikan tarpeita.

Mutta rasittavaa on lukea niitä jatkuvalla syötöllä.

Eikö entinen Liena Fiolin, ole nykyinen Mejoke ymmärsin jostakin lukemastani, mikä sitten saa vaihtamaan nimppariaan se
onkin jokaisen ikioma salaisuus! Ja hyvä niin :)

Herkän ihania runoja olen lukenut Fiulin'nin kirjoittamia, täynnä unelmia - kauniin hauraina kudelmina:)

ei minullakaan