En jaksa enää koulua, en halua nähdä ihmisiä siellä vaikka minulla on paljon kavereita (ystäviä minulla tosin ei ole ollut moniin vuosiin). Koko rakennus ahdistaa. Olen yrittänyt pyytää jotain kaveriani mukaan ja auttamaan minua asiassa mutta lupauksiensa jälkeen he ovat vain unohtaneet koko jutun.
En jaksa enää elää selvinpäin, kaikki rahani menevät alkoholiin ja tupakkaan ja olen niin kyllästynyt todellisuuteen, että vetäisin varmaan mitä tahansa jos joku tarjoaisi tai myisi. Ollessani sekaisin en enää kontrolloi itseäni vaan olen monta kertaa rikkonut kämpältäni tavaroita ja viillellyt itseeni haavoja lasin siruilla tai veitsillä.
Tuntuu, etten onnistu missään mitä teen. Olen täysin arvoton ja turha. Pidän itseäni rumana ja vastenmielisenä ihmisenä, enkä ymmärrä miten kukaan voisi ihastua minuun tai olla ystäväni. Helpointa olisi vain tappaa itseni, mutta en pysty edes siihen koska ajattelen läheisiäni.
Koulusta tulen vain kotiin ja itken ja hakkaan päätäni seinään. En jaksa enää innostua mistään. Harrastin ennen monta vuotta maalaamista ja piirtämistä, mutta tuntuu, että nykyään olen niissäkin vain surkea, enkä saa inspiraatiota.
Välillä pelkään että sekoan ja öisin en pysty nukkumaan. Jos nukahdan niin heräilen kesken kaiken.
Nykyään edes ruokahaluni ei ole ennallaan. Tiedän, etten ole lihava mutta pyrin silti laihtumaan typerillä tavoilla: olen vain syömättä tai jos syön niin oksennan.
Kaikkia paitsi viimeistä on jatkunut lähes vuoden. Välillä tulee parempia kausia, mutta nyt olen niin loppu, että tuntuu ettei tästä ole paluuta. Miten saisin rohkaistua itseäni hakemaan apua? Mistä saan apua?
En jaksa enää elää selvinpäin, kaikki rahani menevät alkoholiin ja tupakkaan ja olen niin kyllästynyt todellisuuteen, että vetäisin varmaan mitä tahansa jos joku tarjoaisi tai myisi. Ollessani sekaisin en enää kontrolloi itseäni vaan olen monta kertaa rikkonut kämpältäni tavaroita ja viillellyt itseeni haavoja lasin siruilla tai veitsillä.
Tuntuu, etten onnistu missään mitä teen. Olen täysin arvoton ja turha. Pidän itseäni rumana ja vastenmielisenä ihmisenä, enkä ymmärrä miten kukaan voisi ihastua minuun tai olla ystäväni. Helpointa olisi vain tappaa itseni, mutta en pysty edes siihen koska ajattelen läheisiäni.
Koulusta tulen vain kotiin ja itken ja hakkaan päätäni seinään. En jaksa enää innostua mistään. Harrastin ennen monta vuotta maalaamista ja piirtämistä, mutta tuntuu, että nykyään olen niissäkin vain surkea, enkä saa inspiraatiota.
Välillä pelkään että sekoan ja öisin en pysty nukkumaan. Jos nukahdan niin heräilen kesken kaiken.
Nykyään edes ruokahaluni ei ole ennallaan. Tiedän, etten ole lihava mutta pyrin silti laihtumaan typerillä tavoilla: olen vain syömättä tai jos syön niin oksennan.
Kaikkia paitsi viimeistä on jatkunut lähes vuoden. Välillä tulee parempia kausia, mutta nyt olen niin loppu, että tuntuu ettei tästä ole paluuta. Miten saisin rohkaistua itseäni hakemaan apua? Mistä saan apua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei! Itse olen sairastanut bulimiaa ja siihen liittyvää masennusta 15-vuotiaasta ja pääsin hoitoon kun kävin ensin keskustelemassa koulumme terveydenhoitajan kanssa. Kerroin rehellisesti mikä on tilanteeni ja ttä luulen tarvitsevani ammattiapua. Pääsin lääkärin lähetteellä nuorisopsykiatrian poliklinikalle jossa paikkakunnasta riippuen hoidetaan yleensä 13-18v(joissakin vielä 19-v.)nuoria. Jos hoitosuhde alkaa 18-vuotiaana se jatkuu silti samassa paikassa niin kauan kuin hoitoa tarvitsee.. Kuulostat aika paljon siltä että kärsit vakavasta masennuksesta ja nyt on siis tullut bulimisiakin oireita?! Kehottaisin hakeutumaan piakkoin kouluterkan juttusille. Luulen sen olevan kaikista tehokkain reitti saada apua!! Itse ainakin pääsin hoitoon samantien koska olin sen verran huonovointinen..
Tsemppejä ja tukea tulee paljon täältä suunnalta!!
Toivottavasti tästä on apua.. Kysy vielä jos tulee jotain mieleen!
T.B4E
Käännyhän aluksi oman tk-lääkärin puoleen, saat mahd.lähetteen sieltä sitten psyk-polille tms.
Tai sitten yksityiselle, se on nopein tie.
Minä sain todella nopeasti itseni mielenterveyspoliklinikalle kun varasin ajan ihan tavalliselle terveyskeskuslääkärille... Ei tarvinnut "jonottaa" kuin kuukausi, ja siis itselläni ei todellakaan ollut noin akuutti tilanne kuin sinulla.... Voit selkeästi todella huonosti ja suosittelen heti huomenna soittamaan lääkärille, se auttaa!
Itse olen nyt 3kk käynyt terapiassa ja nyt pitäisi aloittaa lääkitys (jos uskallan) ja terapia on kyllä ollut todella avuksi! Pelkästään tieto, että nyt pystyn ehkä parantumaan tuo voimia:)
On todella turhaa päättää elämänsä, sillä sinulla on varmasti mahdollisuus parantua... Käynnit ovat tosiaan ilmaisia ja meidän kunnassa ainakin kunnallisella se on sellainen tiivis 6kk terapia, jonka jälkeen voi hakea kelan tukemaa "kela-terapiaa".... Voimia sinulle, älä luovuta!:)
Niin ja sitten kun käyt siellä tervarissa lääkärillä/sairaanhoitajalla muista ettet vähättele oireitaisi ollenkaan! Mielummin vaikka liiottelet ja tirautat kyyneliä. Niin pääset varmasti terapiaan ja saat tarvitsemasi avun.
Pakko-oireinen;
käytkö psykoterapiassa vai saatko keskusteluapua?
Käyn psykologilla... Eli ei taida olla tuota psykoterapiaa.. Jotakin altistumishoitoja tulisi aloittaa kyllä. Täm äkestää siis 6kk ja sen jälkeen voi hakea kelalta Kela-terapiaa, eli olisko se sitten tota psykoterapiaa?
Googlasin nyt tuon psykoterapian ja saattaapi olla sitä.. Meillä on siis tavoitteita hoidon suhteen ja saan paljon "kotitehtäviä" ja tosiaan altistumistehtäviä olisi tarkoituksena tehdä....
kuinka niin?:)