Päivä, joka särki sydämeni

Jos vaikka näyttäisit tuon piirustuksen miehellesi ja kertoisit miltä sinusta tuntuu. Näytä vaikka samalla tämä teksti minkä tänne olet kirjoittanut.

Niin. Yh jo ennen kuin kaikki alkoikaan. Meitä on maamme pullollaan.

Eiköhän se ole niin että useat miehet vain ovat tuollaisia. Unohtuu lastenhoidossa vähän sitä sun tätä, eikä olla oma-aloitteisia, ollaan muissa maailmoissa. Ehkä miehesi isä on ollut tuollainen aikanaan ja hän on oppinut siihen että nainen tekee kaiken kotona? Se on sikäli sääli, että poikasi oppii siitä aikaa myöten saman roolimallin.

Minä uskon että tuollaisia perheitä on todella paljon. Isä on olemassa mutta ei juuri koskaan läsnä. Oma ex-mieheni oli ihan samanlainen. Toki hän oli työlleen omistautunut ja urakeskeinen jo ennen lapsia mutta tyhmästi kuvittelin että lapset muuttavat hänen ajatusmaailmaansa. Eivät kyllä muuttaneet tipan tippaa, pikemminkin päinvastoin.

Meidän tarinalla on surullinen loppu. Isä löysi elämänsä rakkauden muualta ja erosimme kun nuorin lapsista oli 4v.

kerronpa oman tarinani.. olen kärsinyt lapsettomuudesta,ja eronnut aiemmasta miehestäni,kävimme useissa hoidoissa,eikä lasta saatu koskaan. suhde oli loppupelissä enää lapsen yrittämistä..ja hän vaihtoi "terveeseen hedelmälliseen naiseen" kuten asian ilmaisi.
nykyisen mieheni tapasin vajaa 5v sitten. ilmoitin heti suhteen alussa että lapsia toivon ja haluan paljon,ja saan vain hoidoilla. mies ei välittänyt "vajaavaisuudestani" ja n.vuoden kuluttua seurustelun alusta menimme hoitoihin.
kaiki sukulaiset kehuivat miten "niiin lapsi rakasta miestä toista saa etsiä"...kröhöm..
no ensinnäkin huomasin ettei häntä enää siinäkään vaiheessa huvittanut mm.hakea lääkkeitä apteekista, auttaa hoitoihin kuuluvista pistoista tai muustakaan.hän mielummin meni baariin tai mökille. kappas,hoidot toivoat minulle maailman ihanimman tytön. jo ristiäis iltana mies kutsui kaverit "jatkoille" ???ja viina oli tärkeinpänä sen illan. ikinä ei koskaan kukaan hänen kaverinsa uskoisi millainen teatteri tällä tyypillä on jatkuvasti päällä. suvun keskuudessa oikein ihana isä ja mies,kavereitten aikana suurin renttu. perhe sana on aivan vieras. hän ei osallistu yhteisiin ulko hommiin.meillä on paljon eläimiä,joita minulla on aina ollut,ja mies sanoo " jos kerran niitä haalit niin hoida" .. ei ymmärrä sellasta pientä tekijää että kun kaksi aikuista asuu samassa talossa,hommat olisivat yhteisiä,tai ainakin niin että hän olisi lapsen kanssa,minä hoitaisin hommat ulkona. vaan ei.jos jätän tytön sisälle ja menen ulos,ukko istuu koneella just niin kauan. tyttö on voinut keksiä miltei mitä vaan sillä aikaa.kuulemma ylireagoin jos jotain sitten on hajotettu. syömisellä ei ole väliä "eiköhän se syö jos on nälkä" ?? 2v tyttö ei todellakaan vielä tiedä miten oikein syödään. oli viikon reissuhommissa,lähti pe mökille. tuli su iltana kotia,nukku 2h ja makasi sohvalla 21 asti. vein tytön nukkumaan,ja kampesin itsekin. nyt taas ma aamuna lähti töihin eri kaupunkiin.
olen sen oppinut näiden parin viikon aikana,että nyt tarvisin apua,ja kavereita.kumpaakaan ei heru mistään. se taas opetti mulle sen että olen aika kova luu,hoidan kaiken itse.
harmittavinta on se ettei mun sukua asu täällä ketään,miehen koko suku taas on lähellä,mutta ei vaan auta. ei kukaan varmasti näe kulissien taakse. olen tullut siihen tulokseen että ihan parin vk sisällä meidän tiet eroaa.
lupaukset on rikottu niin monta kertaa etten enää jaksa. "tyttö pääsee tykimäelle,ja mennään koko perhe hotellilomalle,saa mammakin levätä ja kävellä valmiiseen pöytään" haahaaa.. kaksi vuotta tätä oon kuunnellu,ja nyt alkaa piisaamaan. tää nyt hieman sivuutti aihetta,mutta sen huomaan et suurin osa ukoista on tollasia paskoja.

On niin surullista, että lapsetkin oppivat ettei isällä ole mitään roolia perheessä. Meillä ihan sama tilanne. Olemme maanviljelijöitä ja mies on melkein aina töissä ja jos on kotona niin katsoo tv:tä, on netissä tai nukkuu. Minä olen 24/7 lasten (4 ja 5v) kanssa, he ovat mukana myöskin navetassa ja muissa ulkotöissä. Isä voisi ottaa heidät esim. traktorin kyytiin silloin tällöin jos haluaisi mutta kun ei. Isä ei huolehdi heistä edes silloin kun on itse kotona ja minun pitäisi olla töissä esim navetalla. Mies ei koskaan siivoa ( ei laita edes omia roskiaan roskiin, ei käy ruokakaupassa (hakee kyllä itselleen olutta). Kun lapset olivat pieniä ja vaativia olin joskus todella loppuunpalanut ja melkein rukoilin miestä hoitamaan lapsia, että saisin edes 5min hengähtää mutta ei, ei sitten millään, kun hänellä on työtä. Hän lisäksi moittii minua kun en voi olla aina töissä, eikä ymmärrä että jonkun on pakko hoitaa lapset, koti ja tehdä ruokaa ym. ja kiukuttelee kun lapset tarvitsevat minua. Hän elää kuin hänellä ei perhettä olisikaan eikä tajua lainkaan että lapset ( ja vaimokin) tarvitsevat aikaa. Miksi tällainen mies halusi vaimon ja lapsia???Olen usein miettinyt, että mihin lapset joutuisivat jos minulle tapahtuisi jotain, kuka heitä sitten hoitaisi.

Saanko vilpittömästi kysyä teiltä mikä saa teidät sietämään tollasta? Mieshän on enempi lapsi kun lapset itse. Vastuuttakaa nyt hyvät naiset lastenne isät älkääkä suostuko noin ala-arvoiseen käytökseen. Itsestään selvänä pitäisin, että molemmat vahemmat hoitavat jälkikasvunsa.

Ompa ihmeelinen isä joak ei lapsiensa kanssa viihdy. Minä miehenä kävin jo ennen lapsen syntymää mm rallia katsomassa ja kun tyttäreni oppi kävelemään ja puolisoni oli viikonlopun töissä niin ei muuta kun tyyttö mukaan rallia katsomaan ja nyt kohta 17v ja aina tulee ralliin mukaan kun on lapsesta saakka ollut mukana ja tänäkeäsnä oli mökki homokselta. Istä enne aina yö tai kaksi nukuttu teltassa ja kivaa on ollut. - 90 luvun laman aikoina olin työttömönö niin naiseni meni vanhempain lomalta töihin kun meinasi rahat loppua ja hoidin lastämme vuoden kun lapsi oli alle 3 vuotias ja kivaa oli. Lapsen kanssa voi touhuta kaikkea kivaa että isäkin osallistuu lapsen kasvatukseen ja hoitoon. Malli tulee varmaan miehen kotoa kun ´äiti on kaiken tehnyt ja hoitanut.

Kunpa olisinkin tiennyt mitä "perhe-elämästä" tulee. Jo seurusteluaikana miehellä oli kova vauvakuume ja halusi pian naimisiin. Vaikutti oikein perhekeskeiseltä. Kuitenkin jo ensimmäisen lapsen odotusaikana sain huomata ettei hänellä ole käsitystäkään siitä mitä vastuuta lapsi tuo tullessaan. Usein minusta tuntuukin että minulla on kolme lasta; kaksi pientä jotka kasvavat nopeasti ja yksi iso joka ei koskaan tule aikuiseksi. Olen aina aikaisemmin ajatellut etten ikinä suostuisi tällaiseen tilanteeseen mutta niinpä se elämä vain kuljettaa. Eroa tosin ajattelen nykyään jo ihan joka päivä.

Meil oli isä kotona meidän kanssa ja äiti aina jossain muualla.

Taitaa olla et meille on isä enempi se idoli jonka kaltainen haluaa itsekin olla. Ja oon tosi kiitollinen hänelle että hän on jaksanut kasvattaa, myös päästi irti vaikka on aina tukemassa edelleen.

Ne päivät, kun koko perhe kävi jossain lomalla, ei varmasti ole lapselle niin tärkeitä kuin lapsen arjesta huolehtiminen, ainakin näin jälkeen päin ajateltuna. Ehkä isä ei aina jaksanut olla tyytyväinen osaansa... Oishan se hienoa jos ois perheessä 2 vanhempaa joille molemmille lapset on tärkeitä.

Minun mieheni, lasteni isä on samanlainen. Mutta, kun lasten teini-iän myrskyt alkoivat sain huomata miten tässä talossa tarvittiin tuota kalliota, aina rauhallista, ei koskaan hermostuvaa tukipilaria. Lapset kiittävät isänsä kärsivällisyyttä yhä vieläkin. Minun pinnani ja jaksamiseni ei yksin olisiriittänyt. Isä voi olla vaikkei aktiivisesti lasten kanssa leikkisikään tai muutoin huolehtisi pikkunäperryksistä. Isä on silti tärkeä, jos annamme hänen sitä olla.

No onpas täällä kyllä ihmeellisiä miehiä monilla... Itse en tuollaista katselisi, että mies ei välitä tai tee juuri mitään lapsensa kanssa. Ei voi olla kuin tyytyväinen omaan mieheen, hän ei alunperin ollut mitenkään älyttömän innoissaan lapsen hankkimisesta, mutta toki kuitenkin yhdessä teimme päätöksen että haluamme perheen. Ja tosi hyvä isä hän on ollut, menee oma-aloitteisesti puistoon lasten kanssa, puuhastelee kaikkia "miesten juttuja" poikiemme kanssa (polttopuiden vienti sisävarastoon, nikkarointi, auton korjaus, jalkapallon pelaaminen...).

Toinen mitä en sietäisi, olisi alkoholin (liika)käyttö. Täyäkin nykyisin tunnutaan sietävän monessa tuttavaperheessä, surullista... Mistä sitten ovat oppineet nämä mies-reppanat tuollaisen mallin, kotoaanko?

MENKÄÄÄHÄN ÄIDIT MUUTEN VÄHÄN ITSEENNEKIN!!!!!!!! eI VIKA AINA OLE SIINÄ MIEHESSÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
MONETKAAN MIEHET EI OSAA/KEHTAA OLLA OMA-ALOITTEISIA!
SINUN ON OPETETTAVA SE HÄNELLE!!!!!!!!

NÄIN ON MEILLÄKIN!!!!

Monetkaan juuri sentakia, koska eivät tiedä eivätkä osaa niitä perhe elämän askareita.. Ne ei tule miehille välttämättä yhtään niin luonnollisesti kuin meille naisille ja meille äideille. Niinkuin sama äidin rakkaus lapseen on aivan erilaista kuin isän suhde/rakkaus lapseen. Me naiset olemme muutenkin pienenä leikkineet kotileikkejä ja nämä kakkavaipat yms ovat vain enemmän naisille se luonnollisempi juttu ja kun äitejä ollaan niin tietää parhaiten myös mitä lapsi haluaa. Oppii kuulemaan milloin on nälkä, milloin on vaippa märkä yms.. Haasteellisempaa tämä isä-lapsi suhde on isälle ja siihen tarvitsee isä paljon sitä oman naisen tukea ja opettelemista. Harva mies kyselee naiseltansa että onkos nytten vaippaduunia mulle? :-D

Joo mutta tosiaan jo heti lapsen synnyttä perheeseen, täytyy äidin antaa hoitaa sitä lasta myös isän! Moni äiti tekee tässä vaiheessa sen virheen että lapsi on koko aika kiinni äidissä. No tottahan tämä on kun imettää jne. Mies tekee töitä ja on harrastuksia ja kun tulee kotiin, haluaa syödä ja mennä suihkuun, olla jtn vapaa ajan juttua hetki (muistakaa se hetki joku 30-60min) jossain koneella. ei siis koko vitun iltaa! Muistakaa että hän on isä, hänenkin täytyy jollain tapaa olla kasvatuksessa mukana. Teidän kuuluu naisena ja äitinä antaa ja sanoa miehellenne että mites jos vaikka kylvettäisit meidän lapsen? Ei kaikki miehet vaan tajua että no pitääkö se millon kylvettää ja onko se millon kylvetetty jne.. Sama juttu .. voisitko vaihtaa vaipan? Olisitko lapsen kanssa kun minä menen suihkuun tai teen omia juttuja. Jos mies ei tajua mitä lause lapsen kanssa meinaa! Niin väännä rautalangasta ja jos ei auta nii otappa ratakiskoa avuksi!!!! Eli jos jätät lapsen ja sanot voisitko olla hänen kanssaan.. mä meen sil aikaa suihkuun. Jos miehesi ei tätä tajua ja on sil aikaa koneella ku lapsi pyörii jaloissa ja sitten vaan "unohtuu" rikkomaan paikkoja tms. Niiin KERRO hänelle sitten että voisitko leikkiä hänen kanssaan, voisit syöttää ton jogurtin sille ja vaihda sen jälkeen vaippa, anna maito ja laita nukkumaan. Näin. Kun toinen kerta tulee.. sanot vaan hänelle joko tämän kaiken jos hänellä on huono muisti niin uudestaan tai sitten sanot että jos nytkin toistaisit sen vime kerran. Menen taas suihkuun, pesen hampaani ja syön iltapalaa. Niin saat sinäkin naisena omaa aikaa ja näinj ollen mieskin kasvaa siinä sitten vähitellet siihen isärooliin, tutustuu lapseen ja oppii hoitamaan sitä. Sama kun lapsi kasvaa isommaksi niin ihan näitä samoja perus juttuja... sinä naisena autat isää olemaan läsnä lapsensa kasvatuksessa. Niin että isä veisi lapsen vaikka harrastuksiin jne. Kun se vaan on niin että ei kaikki "synny" isäksi itsestään tjtn...

Että paljon on naisestakin/äidistäkin kiinni!! Monetkaan miehet eivät nimittäin "isiydy" itsestään ja tee oma aloitteisesti kaikkea lapsen kanssa. Kaikki ei vaan osaa tai kehtaa tms... Sinun pitää opettaa se hänelle! Ja jos ei mene sil tavalla perille niin siinä tapauksessa kerrot että me yhdessä halusimme lapsen joten me yhdessä myös kasvatamme hänet, lapselle kuuluu olla niin isä kuin äitkin jotka ovat hänen elämässään mukana. Jos ei ole näin lapsikin olettaa ettei hänellä kohta ole isää ollenkaan.. hän on vain fyysisesti paikalla muttei mukana hengessä eli ei henkisesti mukana.