Olen juuri aloittamassa yliopisto-opintojani ja jännittää aivan kamalasti. Olen aina ollut vähän ujo, en tee mitään numeroa itsestäni ja yleensä porukassa tarkkailen tilanteita melko sivusta varsinkin alkuvaiheessa. Sen takia minun on vähän hankala todella tutustua ihmisiin. PInnallisia tuttavuuksia tietysti tulee helpostikin, mutta jotenkin se jää sitten siihen. Olen kyllä sitä tyyppiä että ihan mielelläni osallistun bileisiin yms, joissa luulisi tuttavuuksia löytyvän, mutta olen koko elämäni ajan ollut sellainen että jään uusissa porukoissa ulkopuoliseksi helposti. Nyt on sitten hirveät paineet päästä porukkaan mukaan. Mutta se tuntuu olevan vaan niin, että ne kaikkein äänekkäimmät tyypit tutustuvat ihmisiin helpoiten.
Lisäksi jännittää senkin takia, kun sitä on tosiaan ihan pihalla millaista opiskelu on ja onko ala ylipäätään edes oikea! Lisäksi tietysti kaikki käytännön asiat ovat vielä ihan uusia. En todellakaan ole varmasti ainoa joka näitä asioita kelailee, mutta jokunen rohkaisun sana olisi tervetullut :)
Lisäksi jännittää senkin takia, kun sitä on tosiaan ihan pihalla millaista opiskelu on ja onko ala ylipäätään edes oikea! Lisäksi tietysti kaikki käytännön asiat ovat vielä ihan uusia. En todellakaan ole varmasti ainoa joka näitä asioita kelailee, mutta jokunen rohkaisun sana olisi tervetullut :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rohkaisua, et taatusti ole ainoa siinä porukassa. Aloittajia on satoja ja tuhansia, ja kaikenlaisia mahtuu mukaan.
Olen tosiaan täysin samassa tilanteessa kuin sinä - itse asiassa viestini kuulosta aivan itse kirjoittamaltani :) Ei siis varmasti mitään hätää, eiköhän meillekin paikka löydy.
Itseäni jännittääkin lähes kaikki, eikä vähiten se, että opiskelupaikkakunta on suhteellisen kaukana kotiseudultani, enkä tunne oikeastaan ketään uudelta alueelta - kaikki on siis aloitettava täysin alusta, perustukset hyvin rakentaen :-)
Mutta kuten sanoin, uskon, että niin sinä kuin minäkin oman paikkamme löydämme, vaikka välillä iskee suunnattomia epätoivon hetkiä ja pelkotiloja siitä, että jää ulkopuoliseksi porukoista ja joutuu viettämään seuraavat puolikymmentä vuotta yksin iiisolla kampuksella.
Tsemppiä meille kaikille uusille fukseille, jotka kelaavat näitä samoja asioita!! :)
Ja ennen kuin kukaan pääsee kuittailemaan:
"...itse asiassa viestini kuulosta aivan itse kirjoittamaltani "
Tuokin totta, mutta tarkoitus oli tosiaan sanoa että SINUN viestisi kuulostaa aivan itse kirjoittamaltani :)
Pommisuojien, äänieristettyjen huoneiden läheisyydessä höykyttävät uusia opiskelijoita esim. keikkaavat pakettiautoihinkin ja vievät lastaussiltojen kautta. Keinotekoisilla kulkuesteillä esim. typerä kyltti, joka estää vain pääsyn 'aktiivien'/henkilökunnan pukutiloihin ja niin se homma toimii.
Jos voisin hyvän neuvon antaa, niin se on itselleni ikuinen: Keskity olennaiseen! Bileet ja kaverit ja tuttavuudet eivät ole niin tärkeitä kuin se, että pääsee opintoihin kiinni ja oppii talon tavoille. Tuttavuuksia tulee sitten matkan varrella ihan liiankin kanssa ja bileitä on joka viikko jossain - älä keskity vielä niihin. Sinulla on monta vuotta aikaa bilettää ja piirit vaihtuu moneen kertaan. Myös ala selkenee kun pääset jyvälle ja edistys ja saat miettimisaikaa. Vaihtaahan aina voi, jos homma ei kerta kaikkiaan tunnu omalta.
Lohduta itseäsi sillä, että kaikilla uusilla opiskelijoilla on sama tilanne. Varsinkin toiselta paikkakunnalta muuttavalla on vaikeaa.
Itse en ole mitenkään hirveän ujo - en tosin se äänekkäinkään. Tällä hetkellä hieman harmittaa se että tunnen itseni liian vanhaksi. Olen lähempänä 30 enkä oikein välitä bileistä joita tuntuu nyt riittävän. Yritin osallistua ja olla mukana mutta meno oli sellaista että ikäkuilu tuntui. Toivottavasti tulee toisenlaisia tilaisuuksia tutustua ihmisiin, muihinkin kuin omaan tutorporukkaan.
Komppaan edellistä kirjoittajaa, en aio itsekään ottaa nyt paineita porukkaan pääsystä vain keskityn opiskeluun. Tässä iässä onneksi esimerkiksi yksin syöminen ei ole maailman kamalin asia kuten se oli vaikka vielä lukiossa. Et ole yksin ajatuksinesi, tulet varmasti tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin ja löydät paikkasi!
Yliopiston aloittavista suurin osa on ihan kakaroita, jolta aloittaja ei vaikuta, mutta tulee asian oikean laidan todennäköisesti huomaamaan. T. Humanisti, joka vittuuntui opiskelijaporukoihin ja valmistui osittain siksi tavoiteajassa.
No, aloittaja, miten on mennyt?