Mulla on sellanen olo kun makaisin syvällä ojassa, käytettynä ja alennettuna, likasena ja rumana, ypöyksin pimeässä. Lukit kävelee mun päällä, mut mä en välitä. Vieressä on tie, jolla ihmiset kävelee. Kukaan ei huomaa mua. Kukaan ei koskaan kompuroi minun ojaani. Joku heittää mulle köyttä, mutta en pysty liikkumaan. Pystynkö ikinä? Haluanko ikinä? Nousenko takaisin vai huuhtoudunko sadevesien mukana? Haluanko. En pysty liikkumaan, en halua liikkua. Vielä. Ehkä vielä joskus joku vetää mut ylös ja pelastaa mut. Kuka? Vai nousenko itse ylös? Ei vielä. Vielä ei voi, ei pysty liikkua.
Ajakaa mun päälle, mä oon jo palasina. Sytyttäkää mut tuleen, mä oon jo tuhkana. Hukuttakaa mut, mä oon jo veden alla. Puhkokaa mun silmät, mä en näe mitään. Repikää mun sydän irti rinnasta, se ei enää toimi. Heittäkää mut kerrostalosta alas, mä oon jo putoamassa.
Ajakaa mun päälle, mä oon jo palasina. Sytyttäkää mut tuleen, mä oon jo tuhkana. Hukuttakaa mut, mä oon jo veden alla. Puhkokaa mun silmät, mä en näe mitään. Repikää mun sydän irti rinnasta, se ei enää toimi. Heittäkää mut kerrostalosta alas, mä oon jo putoamassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä tulee kirpeä syksyinen aamu
Vesi ojassa jäätyy.
On pakko nousta.
Kylmä on kylmää.
Vesi märkää.
Likainen likaista.
Tuntuminen tuntumista.
Ehkä tulee kirpeä syksyinen aamu
On pakko nousta
Mennä lämpöiseen suihkuun.
Lämpöinen on lämpöistä.
Puhdas puhdasta.
Valo valoa.
Olin pieni minä,pienen pieni palasina ,särkyneenä kuin nukke.koulun pihalla,muiden ympäröimänä yksin.aina yksin,hyljätty kuin räsynukke. en ikinä oppinut itseäni rakastamaan.kasvoi pieni nukke. Entistä risaisemmaksi maailma muuttui, hymynrippeet huuliltani revittiin.Suru pohjaton aikoja sitten sydämeni vei.Mua ei mikään ehjäksi saa.Päivästä toiseen,tuijotan vain tyhjyyteen.... (Kerran siltä pieneltä nukelta kysyttiin:Miksi et koskaan hymyile?)