onnellinen?

Olen saanut kaksi kertaa keskenmenon, ja ystäväni ennen keskenmenoja sanoi toivovansa että raskaus menee poikki, koska ei halua minun olevan sidoksissa avopuolisooni koko loppu elämääni, vaikka onnellisia olemmekin ja vauvaa tahdomme.

Nyt ystäväni on raskaana, hehkuttaa sitä vaikka ensin aborttia meinasikin mutta raskaus oli edennyt niin pitkälle ettei pysty enää keskeyttää. Itkien minulle kertoi että elämä on tässä ja elämän suunnitelmat menee uusiksi ja hän ei ole varma lapsen isästä, eikä ehdokkaille halua edes kertoa.

Nyt hän haluaisi minut kummiksi ja olevan onnellinen hänen puolestaan. En vain tiedä miten voisin olla onnellinen ystäväni puolesta, kun hän minulle pahaa toivoo ja miten sanon hänelle ilman että loukkaan etten pysty/halua olemaan vauvan kummi?