Osa 1. Kaiken alku
Taas se alkaa. Ajatteli kun kävelin alas portaita pimeään keittiöön.
Miksi en vain voi lopettaa hänen ajattelemistaan; siitä on vain päivä kun näimme viimeksi. Tässä ei ole järkeä, kumpikaan meistä ei ole puhunut toiselleen, mutta olen varma että silmä flirttiä meillä on ollut..Ja toivon myös olevani oikeassa. Voi kuin se olisi vain helppoa kun voisi vain sano tunteensa eikä jännittää katsookohan hän enää koskaan minuun, löytääköhän jonkun toisen tytön jota tuijottaa. Miksi en vain uskalla sanoa? Haluaisin tietää ja varmaan kaikkia se kiinnostaa, mutta siitä mitä minä hänestä ajattelen on salaisuus mitä muut eivät tiedä. Toivon että hän olisi ensimmäinen jolle sen kertoa voisin, mutta tunteeko hän samoin? Se on kysymys vailla vastausta...
Tästä kaikki alkoi:
Kävin erästä koulua kunnes siirryin yläkouluun. Kaikki muuttuvat yläasteella pahemmiksi ja ilkeämiksi. Niin kävi myös minun parhaalle kaverilleni, hän oli ainut kuka tiesi kaikki, siis aivan kaikki salaisuuteni.. Mutta tämä tarina ei hänestä kerro. Kun sitten koulut viimein alkoivat aluksi kaikki sujui hyvin, mutta sitten se tapahtui näin hänet ensimmäisen kerran, en vielä silloin ajatellut ihastuvani häneen niin syvään.
Hän oli kuin juuri unistani tullut poika. Silloin hänellä oli päällä tummat shortsit ja vaalea- ja ruskearaitainen t-paita.. Ja koska nyt kerron kaiken totta voisin sanoa etä en pitänyt hänestä silloin yhtään, hän vain oli niin kiinnostava.. Yleensä olen erittäin hiljainen, mutta koska halusin saada hänen huomionsa oli minun pakko olla puhelias, niin puhuin silloin kavereilleni kovaan ääneen ja yritin olla rohkeamman oloinen. Ehkä se toimi siitä en kuitenkaan ole varma. Huutelimme pojille jotakin, koska kaikkihan tietävät, että viimeistään 13 vuotiaana alkaa pojat edes vähän kikatuttaa ja kiinnostaa,
Näin kävi myös minulle.. Koulupäivät vain kuluivat ja me tuijotamme toisiamme koulun käytävillä pitkään silmästä silmään. Aina kun hän katsoo minua samaan aikaan ku minä katson häntä, tunnen sydämessäni jotain erittäin suurta, en tiedä mitä se on mutta tunnen sitä vieläkin.
Facebookissa minä vain tuijotan hänen sivujaan ja katselen kuvia. Hän on vain niin söpö, monen tytön mielestä meidän koulussa se on vain joku epämääräinen poika, mutta minulle se ei ole vain joku randomi, vaan joku johon olen ollut rakastunut nyt yli vuoden. En tiedä vielä miten tarinamme loppuu, mutta toivon romanttista suudelmaa, niin kuin kaikissa elokuvissa. Se olisi luultavasti elämäni paras hetki. Jatkan edelleen käytävillä hänen tuijottamistaan ja odotan meidän ensimmäistä keskustelua, minulle on ihan sama tapahtuuko se naamatusten, puhelimees tai facebookissa, vain niillä sanoilla on merkitys.
Taas se alkaa. Ajatteli kun kävelin alas portaita pimeään keittiöön.
Miksi en vain voi lopettaa hänen ajattelemistaan; siitä on vain päivä kun näimme viimeksi. Tässä ei ole järkeä, kumpikaan meistä ei ole puhunut toiselleen, mutta olen varma että silmä flirttiä meillä on ollut..Ja toivon myös olevani oikeassa. Voi kuin se olisi vain helppoa kun voisi vain sano tunteensa eikä jännittää katsookohan hän enää koskaan minuun, löytääköhän jonkun toisen tytön jota tuijottaa. Miksi en vain uskalla sanoa? Haluaisin tietää ja varmaan kaikkia se kiinnostaa, mutta siitä mitä minä hänestä ajattelen on salaisuus mitä muut eivät tiedä. Toivon että hän olisi ensimmäinen jolle sen kertoa voisin, mutta tunteeko hän samoin? Se on kysymys vailla vastausta...
Tästä kaikki alkoi:
Kävin erästä koulua kunnes siirryin yläkouluun. Kaikki muuttuvat yläasteella pahemmiksi ja ilkeämiksi. Niin kävi myös minun parhaalle kaverilleni, hän oli ainut kuka tiesi kaikki, siis aivan kaikki salaisuuteni.. Mutta tämä tarina ei hänestä kerro. Kun sitten koulut viimein alkoivat aluksi kaikki sujui hyvin, mutta sitten se tapahtui näin hänet ensimmäisen kerran, en vielä silloin ajatellut ihastuvani häneen niin syvään.
Hän oli kuin juuri unistani tullut poika. Silloin hänellä oli päällä tummat shortsit ja vaalea- ja ruskearaitainen t-paita.. Ja koska nyt kerron kaiken totta voisin sanoa etä en pitänyt hänestä silloin yhtään, hän vain oli niin kiinnostava.. Yleensä olen erittäin hiljainen, mutta koska halusin saada hänen huomionsa oli minun pakko olla puhelias, niin puhuin silloin kavereilleni kovaan ääneen ja yritin olla rohkeamman oloinen. Ehkä se toimi siitä en kuitenkaan ole varma. Huutelimme pojille jotakin, koska kaikkihan tietävät, että viimeistään 13 vuotiaana alkaa pojat edes vähän kikatuttaa ja kiinnostaa,
Näin kävi myös minulle.. Koulupäivät vain kuluivat ja me tuijotamme toisiamme koulun käytävillä pitkään silmästä silmään. Aina kun hän katsoo minua samaan aikaan ku minä katson häntä, tunnen sydämessäni jotain erittäin suurta, en tiedä mitä se on mutta tunnen sitä vieläkin.
Facebookissa minä vain tuijotan hänen sivujaan ja katselen kuvia. Hän on vain niin söpö, monen tytön mielestä meidän koulussa se on vain joku epämääräinen poika, mutta minulle se ei ole vain joku randomi, vaan joku johon olen ollut rakastunut nyt yli vuoden. En tiedä vielä miten tarinamme loppuu, mutta toivon romanttista suudelmaa, niin kuin kaikissa elokuvissa. Se olisi luultavasti elämäni paras hetki. Jatkan edelleen käytävillä hänen tuijottamistaan ja odotan meidän ensimmäistä keskustelua, minulle on ihan sama tapahtuuko se naamatusten, puhelimees tai facebookissa, vain niillä sanoilla on merkitys.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.