on pakko kirjoittaa tänne.. olen 39v,seurustellut mieheni kanssa 4,5v.meillä on 2,5v tytär. hevonen,kolme käyttökoiraa,kanoja,kissa.kolme akvaariota. kuten varmasti kaikki näkee,elukat on lähellä sydäntä.
rakastuin mieheeni aikanaan heti ensi silmäyksellä.. näin hänet useesti millon missäkin. kerran satuimme samaan ravintolaan ja sain itseluottamusta oluesta ja painelin hänen luokseen.juttelimme,hänelle tuli kyyti ja vaihdoimme numeroita. olin niiiiin rakastunut kun vaan ihminen voi. näimme parin pv päästä ja hän tykkäsi minusta,nauroimme ja meillä oli mukavaa yhdessä.
hän hinasi pikkuhiljaa tavaroitaan meille.olin kuin teini ihan liekeissä aina kun ilmestyi lisää miehen omaa .. se kertoi mukamas että hän olisi vakavissaan kanssani.
kerroin hänelle lapsihaaveestani,ja hän ymmärsi ja sanoi että tehdään vaan.
kerroin etten luomusti saa lapsia.hän lupautui hoitoihin ym. kaikki tuntui mukavalta ja ihanalta. yhtäkkiä,kun olin jo aloittanut hoidot,kaikki muuttui.en saanut koskea häneen.kerran illalla laitoin käden hänen takamuksensa päälle,karjaisi "älä hiplaa mun persettä!". säikähdin sitä todella paljon. aiemmin piti kutitella ja näplätä. minun siis aina häntä ei toisinpäin koskaan..
aikaa kului,vonkasin,näyttelin välinpitämätöntä,ruikutin,tein vaikka mitä,en saanut häntä edes katsomaan minuun päin kun puhuin hänelle. kaiken kruunasi se että hän kuljetti seurustelun alussa meitä jonkun tutun kaverin mökille.. ja jälkeenpäin paöjastui että se oli hänen exänsä mökki. hän istui ravintolassa joka viikonloppu ex akan äidin pöydässä. se ex anoppi laitteli txt kännipäissään mieheni puhelimeen "rakastan sinua vieläkin"..??? 20 puhelua oli soittanut kun kerran vilkasin baari illan jälkeen mieheni puhelinta.. siis ex anoppi.
kun kysyin jälkeenpäin asioista,mies vastasi "jos alotat niin minä lähen!" tai ei vastannut mitään ,mikä kuuluu hänen tapaansa asiassa kuin asiassa.
ja kappas,samaan aikaan hoidot olivat toimineet,olin raskaana.. siitä alkoi miehen huoleton elo. lapsi toi hänelle turvatun selustan. olen puun ja kuoren välissä.mulla ei ole ketään sukulaisia tällä paikkakunnalla.mieheni suku taas asuu n. 5km päässä. niitä ei meidän murheet kiinnosta,mies suunnilleen asuu mökillä,ja kun nyt kerran töihin eka kertaa meidän seurustelun historiassa pääsi,ja onjopa jaksanut 2kk olla, ei tee kotona yhtään mitään! kuulemma työpäivän päätteeksi ei kuulu enää kotona tehdä töitä. mulla on kuitenkin tilanne että hevonen tarvitsee tarhaan katoksen,talli pitää tiivistää, koiratarha rakentaa,ja mies vaan nauraa. se oli viikonlopun mökillä,tuli 17.00 lähdin mustikkaan 2h niin suuttui,ja painui nukkumaan. olin LAPSEN KANSSA SIELLÄ METÄSSÄ!
kertosko joku mitä mun pitäs tehdä.. tää mies on minua paljon nuorempi.ja aina ollut äidin lellikki,iltatähti. minusta vaan tuntuu etten jaksa enää. pärjään hyvin jos saan palkattua itselleni apulaisen eläinten tai lapsen kanssa. nyt se on sula mahdottomuus,meille ei saa kukaan muu tulla tekemään mitään. neuvokaa pliis ennenkun hajoan :(
rakastuin mieheeni aikanaan heti ensi silmäyksellä.. näin hänet useesti millon missäkin. kerran satuimme samaan ravintolaan ja sain itseluottamusta oluesta ja painelin hänen luokseen.juttelimme,hänelle tuli kyyti ja vaihdoimme numeroita. olin niiiiin rakastunut kun vaan ihminen voi. näimme parin pv päästä ja hän tykkäsi minusta,nauroimme ja meillä oli mukavaa yhdessä.
hän hinasi pikkuhiljaa tavaroitaan meille.olin kuin teini ihan liekeissä aina kun ilmestyi lisää miehen omaa .. se kertoi mukamas että hän olisi vakavissaan kanssani.
kerroin hänelle lapsihaaveestani,ja hän ymmärsi ja sanoi että tehdään vaan.
kerroin etten luomusti saa lapsia.hän lupautui hoitoihin ym. kaikki tuntui mukavalta ja ihanalta. yhtäkkiä,kun olin jo aloittanut hoidot,kaikki muuttui.en saanut koskea häneen.kerran illalla laitoin käden hänen takamuksensa päälle,karjaisi "älä hiplaa mun persettä!". säikähdin sitä todella paljon. aiemmin piti kutitella ja näplätä. minun siis aina häntä ei toisinpäin koskaan..
aikaa kului,vonkasin,näyttelin välinpitämätöntä,ruikutin,tein vaikka mitä,en saanut häntä edes katsomaan minuun päin kun puhuin hänelle. kaiken kruunasi se että hän kuljetti seurustelun alussa meitä jonkun tutun kaverin mökille.. ja jälkeenpäin paöjastui että se oli hänen exänsä mökki. hän istui ravintolassa joka viikonloppu ex akan äidin pöydässä. se ex anoppi laitteli txt kännipäissään mieheni puhelimeen "rakastan sinua vieläkin"..??? 20 puhelua oli soittanut kun kerran vilkasin baari illan jälkeen mieheni puhelinta.. siis ex anoppi.
kun kysyin jälkeenpäin asioista,mies vastasi "jos alotat niin minä lähen!" tai ei vastannut mitään ,mikä kuuluu hänen tapaansa asiassa kuin asiassa.
ja kappas,samaan aikaan hoidot olivat toimineet,olin raskaana.. siitä alkoi miehen huoleton elo. lapsi toi hänelle turvatun selustan. olen puun ja kuoren välissä.mulla ei ole ketään sukulaisia tällä paikkakunnalla.mieheni suku taas asuu n. 5km päässä. niitä ei meidän murheet kiinnosta,mies suunnilleen asuu mökillä,ja kun nyt kerran töihin eka kertaa meidän seurustelun historiassa pääsi,ja onjopa jaksanut 2kk olla, ei tee kotona yhtään mitään! kuulemma työpäivän päätteeksi ei kuulu enää kotona tehdä töitä. mulla on kuitenkin tilanne että hevonen tarvitsee tarhaan katoksen,talli pitää tiivistää, koiratarha rakentaa,ja mies vaan nauraa. se oli viikonlopun mökillä,tuli 17.00 lähdin mustikkaan 2h niin suuttui,ja painui nukkumaan. olin LAPSEN KANSSA SIELLÄ METÄSSÄ!
kertosko joku mitä mun pitäs tehdä.. tää mies on minua paljon nuorempi.ja aina ollut äidin lellikki,iltatähti. minusta vaan tuntuu etten jaksa enää. pärjään hyvin jos saan palkattua itselleni apulaisen eläinten tai lapsen kanssa. nyt se on sula mahdottomuus,meille ei saa kukaan muu tulla tekemään mitään. neuvokaa pliis ennenkun hajoan :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet selvästikin vahva nainen! Muuten et olisi pärjännyt yksin lapsen ja eläinten kanssa noin kauan! Anna isellesi voimahali ja POTKAISE SE RETKU MIES PIHALLE! Älä käytä energiaasi hänen murehtimiseen vaan keskity itseesi, lapseesi ja eläimiisi. Omasta kokemuksesta tiedän, että se vie todella paljon voimia itseltä jos yrittää raahata toista mukanaan ja pakottaa häntä osallistumaan. Usein onkin helpompaa kun päättää pärjätä itse!
tuli sun viestistä tosi vahva ja varma olo. miten saan sen piettyä vielä siihen asti että saan sen penikan tähän mun naaman eteen :? sit se alkaa sen silmien kastelun,ja nyyhkimisen. sillon mulla täytys olla jokin taikakalu käessä mist saisin voimia pysyä kovana,koska se osaa käyttää niiin hyvin hyödyks minua ettei mitään rajaa. kun saa silmät kuiviks,tokasee samaa hengenvetoo "mitäs jos hän lähtis jätkieka laavulle? jään ihan sanattomaksi. tai no en nykysin enää sitäkään. toivoisin et mulla olis joku kaveri tai ystävä jioka tulis munkaa sen muutaman pv ajaks et saan noi kamat täält pois ,kaikki aina lupaa,en vaan tosipaikan tullen näe ketään )=<
onneks täällä joku tajuaa. koitan saada itteeni voimia ja potkia oikeesti ton äitin helmaan. se haluaa elää viel villinä poikamiehenä.ei perheen isänä.. sääli..mutta toivotaaan et joku sen saa viel. kiitti sulle vastauksesta.
Pidä vain mielessäsi, että hänen kyyneleet on teeskentelyä ja ei hän oikeasti mitään parannusta tee. Sinä ansaitset kyllä parempaa. Ero on aina raskas mutta huonon suhteen päättymisen jälkeen elämä alkaa pian näyttää paremmalta. Toivon kaikkea hyvää sinulle!