Ideoita partionjohtajan jaksamiseen?

Miten, muut partionjohtajat, saatte itsenne jaksamaan vuodesta toiseen partiossa? Mistä se into ilmaiseen itsensä likoon laittamiseen löytyy teillä?

Vedän itse kahta ryhmää ja avustan kolmannessa. Osallistun joka retkelle, leirille, talkoisiin ja kokouksiin. Viisi aktiivista vuotta on mennyt ja takki alkaa hiljalleen tyhjetä, vaikka tosi ihanaakin on ollut. Omiin partiotaitokisaosallistumisiin ei ole aikaa, uusia johtajia ei ilmaannu avuksi, suunnitteluseuraa ei löydy. Jos lopettaisin, pienen paikkakunnan partiotoiminta todennäköisesti lakkaisi, mikä tuntuisi nykyisten jäsenten pettämiseltä ja suuren kehittämisvaivan hukkaan heittämiseltä.

Tähän asti on tuntunut väsymystä lähinnä ohjelmaa valmistellessa, mutta voimia olen saanut siitä, kun lapset ovat olleet selkeästi innostuneita ja iloisia toteutuksesta. Omat kivat partiomuistot antavat myös virtaa.

Silloin masentaa, kun osa tutuista lapsista, joihin on ehtinyt kiintyä ja joiden kasvattamiseen on jo nähnyt ison vaivan, jää toiminnasta pois. Varsinkin silloin, kun lapsi haluaisi innokkaana jatkaa, mutta vanhempi väsyy kyydittämiseen tms. Sekin harmittaa, kun vanhemmat eivät ilmoita lasten poissaoloista ja rahaa (usein omasta pussista, kun budjetti minimaalinen) kuluu tarvikehankinnoissa hukkaan. Ja kun sudenpennut meluavat tai joku lapsi ilmoittaa joka välissä "minä en sitten leiki tätä leikkiä". Tai parannuksia halutaan tiedotukseen, tarviketilauksiin ja vaikka mihin, mutta kaikki olisivat valmiita laittamaan siihen kuluvan ajan minun harteilleni.

Olisi kiva kuulla näkökulmia muilta. Innostuksella kun on taipumus tarttua ja väsymyksen hetki on usein väliaikainen. Omaan tilanteeseeni auttaisivat eniten vapaaehtoiset toimintaan osallistuvat lasten vanhemmat, mutta millä asenteella te muut pj:t teette tätä?