Mikä siinä on niin vaikeaa kertoa omasta musiikkimausta? Aina vastaus on että "noo kuuntelen vähän kaikkea, lähinnä radioo".
Mikä siinä on että tavallaan häpeää harrastuksiaan, koulutustaan, vaikkei niissä sinänsä mitään hävettävää ole?
Jotenkin tarvitsen aina jonkun johon mukautua ja josta ottaa mallia, minulla ei ole vahvaa itsetuntoa tai intohimon kohteita. Jopa puhetyylissä mietin että milläköhän äänensävyllä sitä alkaisi puhumaan ja millainen oikeasti edes olen. Matkin herkästi muiden puhetta.
Varsinkin taas nyt kun on suhde aluillaan ja toinen yrittää kovasti minuun tutustua niin en tiedä oikein mitä sanoisin tai miten olisin. "Ujo, hiljainen ja mitäänsanomaton perus-tyyppi" tuskin se kiinnostavin piirre on ihmisessä mitä kovin yritän välttää mutta minkä kuvan kuitenkin sitten annan...
Mikä siinä on että tavallaan häpeää harrastuksiaan, koulutustaan, vaikkei niissä sinänsä mitään hävettävää ole?
Jotenkin tarvitsen aina jonkun johon mukautua ja josta ottaa mallia, minulla ei ole vahvaa itsetuntoa tai intohimon kohteita. Jopa puhetyylissä mietin että milläköhän äänensävyllä sitä alkaisi puhumaan ja millainen oikeasti edes olen. Matkin herkästi muiden puhetta.
Varsinkin taas nyt kun on suhde aluillaan ja toinen yrittää kovasti minuun tutustua niin en tiedä oikein mitä sanoisin tai miten olisin. "Ujo, hiljainen ja mitäänsanomaton perus-tyyppi" tuskin se kiinnostavin piirre on ihmisessä mitä kovin yritän välttää mutta minkä kuvan kuitenkin sitten annan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, mulle oli yllätys tajuta että ne jotka esittävät mielipiteensä kovin varmasti eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin minäkään, korkeintaan yksioikoisempia. Nyt myöhemmin ole löytänyt itsestäni miielipiteitä, olen huomannut että on asioita joita tuomitsen (huono käytös varsinkin) ja löytänyt ihanteita (rehellisyys, muiden ihmisten huomioiminen) sekä "oman alani" josta olen kiinnostunut, vaikkei sen suurempia intohimoja olisikaan...