Veren maku suussa

S.S./Sinde vm-82 kirjoitti:

Affektiivinen voisi tarkoittaa tällaista suorittamista, mutta ei ole tätä. Miten mä erotan psykopatian ja narsismin toisistaan? Me jouduttiin äidin kanssa aivan kauheaan paikkaan, nämä asiat oli sekoitettu toinen toisiinsa. Onko psykopatia jotenkin väärin? Entä pakotettuna, kuten kaikki muutkin ovat? Miksei elämän ohje voisi olla robotin omainen sydän- ja verenkiertoelimistö, tuttu lause: "Juoksin, kunnes verenmaku tunki suuhun." Miksi ei koko aikaa näin?
Narsismin luo täydellisyys, vaativuus ja suorittaminen. Niistä on riskejä ja ne on tiedostettu vaarallisiksi. Olen siis vaarallinen, mutta miksi minua saisi siten syiden ja seuraamusten florismin luodessa avaruutta ja tilaa, seurailla. Ihan vain koston verenjano mielessään ja jonkun toisen frustraatio sylissään ja jopa kehossaan painaa unelmaa ja täydellisyyttä, arkea eteenpäin. Seurailla ja hoidella mua mieleltään häiriintyneenä, päämääränä vain verenjano ja kosto. Kosto ilman unohdettua pyöreäpäisyyttä ei tuntuisi miltään. Kosto ei ole ammattini, mutta aina vain multa pyydetään hyväksyntää pyöreäpäisyydelle ja siitä juurensa juontavalle narsismille.
Mä haluan siis koko ajan narsistisesti pyrkiä tähän tilaan. Kai se on sairaus, mutta miksi saisit irroitella sillä mulle vaarallisesti. Pyrin koko ajan tarkistamaan sydän- ja verenkiertoelimistöni sopivuuden, mulle itselleni, ympäristölleni ja kanssaihmisilleni. Joskus pelottaa, kun on mennyt jo kauan överiksi, että mitä tapahtuu, mutta tähänkin on luotu mahdollisuus. Edellytetty ja unohdettu, ettei mulle saa koskaan painumaan unohdukseen asioita ja ne sitten käyvät, joskus noloudenkin rinnalla, jatkuvaksi kaaokseksi ja ovat raskaista ja muistuvat mieleen läpi elämän. Joskus on hauska pohtia narsismin psykoottisuutta. Mä pyrin tämän osalta ja ohella myös tottakai frustraatiottomuuteen, koska se ottaa joskus paremmin huomioon kanssaihmiset, mutta tämän osalta mun keholle ei ole enää juuri mitään tehtävissä. Mulla on ihan jo psykoottinenkin taso olemassa ja pelkään joskus vahingoittavani muita. Tosin he ovat itse, tiedostaen ja ongelmiaan peläten pyytäneet apua. Pelko ei voi koskaan olla ratkaisuna, edes narsismiin. Mä välttäisin uhkailevia eleitä, sanoja ja lauseita. Mitä sitten vaikka elämässäni kaikki onkin ihan ja vain pelkästään uhkaa? Nehän on jo kauan sitten korvannut laaja fokusaatio ja iso kognitio.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä