Hei!
Minulla on niin kummallisia oireita, ja haluaisinkin tietää, onko jollain samanlaisia. Olen siis taipuvainen paniikkikohtauksiin, mutta nämä nykykohtaukset eivät enää täytä sellaisia ”klassisen paniikkikohtauksen” tunnusmerkkejä (mulle ei siis tule tärinää, voimakasta sydämenhakkaamista tms.) vaan minusta tuntuu, etten hallitse raajojani kunnolla. Saatan esimerkiksi nostaa käteni, niin se tuleekin ihan pienellä viiveellä, ei siis heti kun aion sen nostaa. Sitten lävitseni hulmahtaa paha olo, vähän kuin huimaus. Yleensä myös paikat tuntuu puutuneelta tai ihan kuin jostain, esim. kasvoista vetäisi johonkin suuntaan. Mitään ei kuitenkaan peilistä näy. Nyt minulle kävi töissä tunti sitten juuri niin, että aivan yhtäkkiä, kun olin tekemässä jotain, tapahtuikin liike hetken viiveellä, ja pahan olon hulmahdus tuntui. Tuntui että näkökin sumeni hieman. Nyt minulla tuntuu oikea jalka, oikea käsi ja oikea puoli kasvoista jotenkin oudoilta. Otsassa tuntui painetta, mutta se meni ohi. Nyt jäljellä on vielä ton oudon puutumisen/jäykkyyden kaltaisen olo lisäksi lievästi lukkiutunut korva ja paniikinomainen levottomuus. En tiedä, että tapahtuuko ensin jotain muuta joka aiheuttaa tuon ”en hallitse raajojani” –olon, jota sitten säikähdän niin että oireet pahenevat, vaan ovatko kaikki yhtä ja samaa kohtausta, oli kohtaus sitten mikä tahansa.
Olen 23-vuotias nainen. Viime syksynä aloin saada näköhäiriöitä, jonka johdosta silmäni kuvattiin, aivoista otettiin magneettikuva (jossa kuvattiin myös verisuonet) ja minulta otettiin myös selkäydinnäyte (kaikki kokeet tehtiin nyt tammikuussa). Kaikki oli ok. Pelkäsin aiemmin ms-tautia, mutta kai neurologi olisi nähnyt jotain siihen viittaavaa koetuloksissa jos moisesta olisi kysymys. Silti pelottaa taas. Ja nyt pelkään tosissani saavani halvauksen, koska tosiaan tuntuu ettei kroppani ole omassa hallinnassani. Välillä kävelykin tuntuu siltä että joudun oikein keskittymään vasen oikea vasen oikea, että pääsen kulkemaan. Noita kohtauksia tulee välillä, mutta silti minulla on usein noita puutuneita oloja muutenkin. Alkaa oikeasti hermo mennä tähän. Mun pitäisi ihan tosissaan mennä työterveyslääkärille, mutta en käsitä miksi en saa aikaiseksi varattua sinne aikaa. Toivon että tämä menisi ohi.
Otin hirveää stressiä noiden tutkimusten aikoihin, ja muutama muu asiakin elämässä rassaa, mutta miksi tämä menee vaan hullummaksi ja hullummaksi? Nyt kuitenkin tiedän noiden em. testien tuloksen, minkä lisäksi ne muut stressin aiheet (parisuhde ja tunne, että elämäni jumittaa paikoillaan ja tunne, etten saa/voi tehdä mitä haluaisin) nyt lienevät niin peruskauraa, että ei kai moisten kuuluisi aiheuttaa näin voimakkaita fyysisiä reaktioita?
Minulla on niin kummallisia oireita, ja haluaisinkin tietää, onko jollain samanlaisia. Olen siis taipuvainen paniikkikohtauksiin, mutta nämä nykykohtaukset eivät enää täytä sellaisia ”klassisen paniikkikohtauksen” tunnusmerkkejä (mulle ei siis tule tärinää, voimakasta sydämenhakkaamista tms.) vaan minusta tuntuu, etten hallitse raajojani kunnolla. Saatan esimerkiksi nostaa käteni, niin se tuleekin ihan pienellä viiveellä, ei siis heti kun aion sen nostaa. Sitten lävitseni hulmahtaa paha olo, vähän kuin huimaus. Yleensä myös paikat tuntuu puutuneelta tai ihan kuin jostain, esim. kasvoista vetäisi johonkin suuntaan. Mitään ei kuitenkaan peilistä näy. Nyt minulle kävi töissä tunti sitten juuri niin, että aivan yhtäkkiä, kun olin tekemässä jotain, tapahtuikin liike hetken viiveellä, ja pahan olon hulmahdus tuntui. Tuntui että näkökin sumeni hieman. Nyt minulla tuntuu oikea jalka, oikea käsi ja oikea puoli kasvoista jotenkin oudoilta. Otsassa tuntui painetta, mutta se meni ohi. Nyt jäljellä on vielä ton oudon puutumisen/jäykkyyden kaltaisen olo lisäksi lievästi lukkiutunut korva ja paniikinomainen levottomuus. En tiedä, että tapahtuuko ensin jotain muuta joka aiheuttaa tuon ”en hallitse raajojani” –olon, jota sitten säikähdän niin että oireet pahenevat, vaan ovatko kaikki yhtä ja samaa kohtausta, oli kohtaus sitten mikä tahansa.
Olen 23-vuotias nainen. Viime syksynä aloin saada näköhäiriöitä, jonka johdosta silmäni kuvattiin, aivoista otettiin magneettikuva (jossa kuvattiin myös verisuonet) ja minulta otettiin myös selkäydinnäyte (kaikki kokeet tehtiin nyt tammikuussa). Kaikki oli ok. Pelkäsin aiemmin ms-tautia, mutta kai neurologi olisi nähnyt jotain siihen viittaavaa koetuloksissa jos moisesta olisi kysymys. Silti pelottaa taas. Ja nyt pelkään tosissani saavani halvauksen, koska tosiaan tuntuu ettei kroppani ole omassa hallinnassani. Välillä kävelykin tuntuu siltä että joudun oikein keskittymään vasen oikea vasen oikea, että pääsen kulkemaan. Noita kohtauksia tulee välillä, mutta silti minulla on usein noita puutuneita oloja muutenkin. Alkaa oikeasti hermo mennä tähän. Mun pitäisi ihan tosissaan mennä työterveyslääkärille, mutta en käsitä miksi en saa aikaiseksi varattua sinne aikaa. Toivon että tämä menisi ohi.
Otin hirveää stressiä noiden tutkimusten aikoihin, ja muutama muu asiakin elämässä rassaa, mutta miksi tämä menee vaan hullummaksi ja hullummaksi? Nyt kuitenkin tiedän noiden em. testien tuloksen, minkä lisäksi ne muut stressin aiheet (parisuhde ja tunne, että elämäni jumittaa paikoillaan ja tunne, etten saa/voi tehdä mitä haluaisin) nyt lienevät niin peruskauraa, että ei kai moisten kuuluisi aiheuttaa näin voimakkaita fyysisiä reaktioita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En uskalla ottaa sen kummemmin kantaa, mutta kyllähän mielen jutut saavat aikaiseksi mitä kummallisempia fyysisiä oireita ja herkimmät ihmiset voivat reagoida herkemmin. Kyllä sitä joskus itsekin miettii et no mikä ihme se muka nyt aiheuttaa ikäviä fiiliksiä itselle. Myös niskan ja hartian lihasten jumitukset saavat minulle aikaan ihme oloja päähän, tosin ei mulla ole mitään raajojen hallitsemattomuuteen liittyviä tunteita. Sinuna kyllä menisin kuitenkin lääkäriin pikimmiten, tuollaiset jutut kun pitää tutkituttaa.