koko elämäni tarinan, niin ymmärtäisit paremmin kaiken tapahtuneen. Jos tietäisit miten yksin olen aina ollut, niin et ehkä olisi sulkenut minua luotasi kuvitellen että sen jaksan kantaa.
Jos kertoisin sinulle
8072
8308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mielelläni hänen elämänsä tarinan
Kuin myös. Nyt on todella vaikeaa ymmärtää. Sellaista mistä ei tiedä on vaikeaa ymmärtää. En ole kyllä sulkenut ketään luotani luulen että hän on itse halunnut/ haluaa pitää etäisyyttä. Mutta silti haluasin joskus kuulla hänen tarinansa ja hänen ajatuksiaan. Oppia tuntemaan paremmin.
EI ole minulta tämä viesti. Minun elämäntarina on minun eikä se ole niin erikoinen, joka ei jollakin tavalla olisi yhtä lähellä kenen tahansa aikuisen ihmisen elämää. Olen vain kokenut ja kohdannut asioita, jotka ovat aiheuttaneet minussa ja lähimmäisissäni sitä elämäksi ja vastoinkäymisiksi kutsuttua.
Tavat kohdata ja käsitellä asioita liittynee paljon siihen millaisessa ympäristössä ja kulttuurissa elää, on kasvanut ja millaisessa elämäntilanteessa itse kulloinkin on. Ja tietysti se oma persoonallisuus ja luontainen synnynnäinen temperamentti tietysti sitten tuossa vielä sotkee asiaa. Kyllä mä olen sitten bessewisser.
Ap, en yhtään väheksy kokemaasi ja kohtaamaasi, mutta jos kokee noin kovin tarpeelliseksi jakaa näitä ajatuksia tuon ihmisen kanssa niin siihen on parempi keino kuin täällä.
Itse en halua jakaa "hänen" kanssa mitään, uskon että jokainen on oman onnensa seppä ja jokainen sen oman polkunsa lopulta tallaa ihan itse. Marttyyriksi ei kannata ruveta ja sääli on sairautta.
Elämäntarinansa jakaa sen ihmisen kanssa jonka katsoo jakamisen arvoiseksi kenenkään tunteita tai tarpeita väheksymättä. Tuskinpa kukaan kauemmin elänyt on vastoinkäymisittä elämästään selvinnyt, vaan toinen on toista vahvempi, annattakoon siis paikka heikommallekin, kaikkiahan meitä tarvitaan.
Eikä minulta :) Tyyli oli kuin omasta kynästä toisinaan ja asiatkin samoja, mitä mielen päällä pyörii enemmän tai vähemmän satunnaisesti.
Tämä ympäristö, kulttuuri, tavat sekä kunnioitus tekee ihmisen minuudesta erilaisen, vielä kun sielu sekä sydän on aivan erilainen kuin "normaaleilla" ihmisillä...tai miten sen sanoisin.. Mutta silun herkkyys...sitä olen käynyt läpi ja nyt ymmärrän itsestäni ja elämästäni paljon enemmän...vaikken tunne edes itseäni..
Tekstistäsi vaistoaa ja lukemalla saa käsityksen, että pohdintasi elämästäsi on kovin kipuista jopa hieman häilyvää. Kyllä elämä kuljettaa vaikeuksiin meitä kaikkia. Se vain sitten onkin merkityksellistä miten niistä selviämme. Mitkä ovat voimavaramme ja kuinka nopeasti olemme tilanteen herrija. Aina ei auta että aikoo. Ja useasti on parempi tehdä välitömästi. Turhat hötköilyt vaan saattavat olla vääriä valintoja.
Miten sitä sitten seilaa tässä elämässä? Onneenkaan ei voi luottaa. Sitä kun ei ole kaikilla. Kylläkin Hannu Hanhella....
Tukena minulla on ollut ystävyys ihmisiin. Osa ystävistäkin on muuttanut muualle ja niiden varassa ei ole paljon yhteyttä.. Ihminen on kyllä aika itsekseen..
Koko elämänihän alkoi kun synnyin ja parkaisin, kun ahdasta tietä jouduin tähän kylmään maailmaan tulemaan. Onneksi, äiti minut rinnalleen nosti. Ja voi sitä onnea mikä niistä silmistä loisti. Olihan hän joutunut odotamaan ja kuvittelemaan, ajan kun minua hän kantoi.
Lapsuus pihassa, jossa oli paljon lapsia ja leikkejä. Aikaa harmitonta. Hieman kyllä toruja, kun kaikkia opastuksia en totellut tai muistanut.
Sitten alkoi se ahmimisen vaihe. Kaikkea halusin kokeilla ja kokea. Oppia.
Siitä tähän päivään onkin vierähtänyt aikoja, joita en niin itselleni toivonut.
Hyvä niin. Etten tiennyt tulevaa. Mitenhän olisin elänyt jos kaiken olisin tietänyt ennen tapahtumia. Jostaikin olen selvinnyt ja jotkut haavat ovat vieläkin auki..
Elämä se vaan opettaa nöyräksi, muttei nöyristelijäksi..