Kaverini jättävät koska en juo

Alkoholi pilaa paitsi kavereideni, myös minun elämäni.
Olen nyt 19-vuotias ja olemme pitäneet kaveriporukan kanssa yhtä alakouluikäisistä asti, joskin porukka hieman uudellewnmuovautui lukiossa. Yläkouluikäisinä vielä kukaan porukasta ei juonut, mutta sittemmin lukion 1. päättäjäisten jälkeen on alkoholi alkanut maistua kavereilleni.
Ennen teimme vaikka ja mitä paljon erilaista yhdessä, kuten urheilimme tai kävimme erilaisissa nuorisotapahtumissa. Nyttemminkuuluukin kysymys useimmiten: "Mitä viikonloppuna?" johon vastaukseksi riittää yleensä muilta vain "kaljaa."
Itseäni ärsyttää, kun porukan näkeminen ja yhdessäolo on käytännössä pullon varassa ja olenkin ilmaissut kantani asiaan. Olen huomauttanut, kuinka toistuvaksi juominen on jo käynyt ja etteikö olisi mitään muuta illanviettomahdollisutta. Kohtuukäyttöä jaksain vielä jotenkuten kuunnella ja katsoa, mutta suomalaiseen tapaan pää on saatava täpöten täyteen eivätlä nautiut alkoholiannokset ole enää kohtuun rajojen sisäpuolella.
Alan olla jo huolestunut kaverieni alkoholinkäytöstä, vaikka he eivät myönnäkään siinä olevan mitään pahaa, väärää tai vaarallista. Asiasta mainitsemisen tuloksena alan saada epäsuosiota muiden joukossa ja sanomiset otetaan saarnana. eikä tämän vuoksi haluta enää kuulla asiasta minun suunnalta. Koska kaverini jo tietävät, etten jaksa latsella heitä päihtyneinä, alkavat he jo tietoisesti jättämään minua ulkopuoöeöle ryhmästä. Kun keskustelua käydään öähes tulkoon jo pelkästään oluesta, on keskusteluun vaikea ja epämielekästä mennä edes mukaan.
Nyt lukija ajttelisi vain, että kaverisi ovat luusereita silmissäni, vaihda ne toisiin. Asia tämäkään ei ole niin yksiselitteinen.
Kaupungissani koko ikäni asuneena, suurimman osan iläryhmästäni jo ietävänä ja tuntevana on hankala alkaa solmia enää uusia ihmissuhteita kun poruka ja kuviot on jo soviteltu, eikä sitä paitsi samantapaisia ihmiaiä ole lähipiirissäkään. Ooen menevä persoona ja ulospäinsuuntautunut, mutta en vain jup, ja haluaisin ystäviä, jotka hekään eivät tarttuisi viikonlopun tullen pullonkaulaan. Ikävä todeta, mutta ne, jotka eivät sitten juo, saattavat olla sosiaalisesti rajoittuneimpia, ujompia ja arempia taikka vaikka esim. seurakuntanuoria. Saatan luokitella ihmsiä helposti ja asettaa omat olettamukseni henkilöä tuntemattakaan mutta sen veran ihmiaiä tavanneena osaan jo sanoa, millaista seuraa kaipaan ja keistä sitä en saa.
Minulla ei kai ole tällä hetkellä muuta mahdollisuutta, kuin odottaa parempia aikoja. Armeijasta odotan saavani uusia ystäviä, sekä mahdollisesti tuleivaisuudessa, jos pääsen opiskelemaan, myös sieltä voisi avautua uusia ihmissuhteita.
Tällä hetkellä henkilöt, joiden kanssa olen eniten yhteyksissä ja telemisissä, asuvat kaikki Suomen rajojen ulkopuolella. Koen löytäväni ulkomaalaisista helpommin samanmielisiä ihmisiä, avoimempia, sosiaalisempia, menevämpiä ja alkoholin kohtuukäyttäjiä. Olen välillä löpen kyllästynyt omaan kulttuuriini. Vaikka monwt asiat täälöä Suomessa ovatkin hyvin voivat tällaiset mainitsemani asiat olla paremmin muualla.
En yhtään ihmettelisi, jos jonain päivänä muuttaisin ulkomaille opiskelemaan, asumaan taikka löytäisin itselleni kumppanin muilta mailta.
Kaverini kommentti "saarnaamisestani" sai vain oloni niin huonoksi, että aloin ajttelemaan, teenkö väärin, kun olen huolesunut heidänkin takiaan ja maintsen asiasta ja ehdotan muutakin tekemistä...